”Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.” (Ps. 109:22)
Voi näitä haavojani, jotka ovat olleet eilen ummessa vain tänään tullakseen revityiksi auki. Voi parantumatonta sydäntä, joka hengittää mutta lyö kivusta kituliaaseen tahtiin.
Voi näitä haavojani, joita yritän epätoivoisesti peittää uteliailta katseilta ja silti repsahtaakseni auki kuin yhtenä aukinaisena viiltona koko mies. Voi tikkejä, jotka eivät kykene pitämään tukahtunutta surua kuosissa.
Voi näitä haavojani, voi tätä sydämen kipua, joka on aina läsnä, välillä peittyen elämän kiihkeän rytmin alle tullakseen seuraavalla pysähdyspaikalla taakseni ja istuakseen apukuskin paikalle ohjaajan elkein.
Voi näitä haavojani! Jos en Sinulle saa näitä antaa avuttomana ja vailla neuvoja, olen hukassa. Ota sinä arpinen, verinen sydämeni ja suutele armollasi jokaista tikarinmuotoista sanojen ja katseiden katalasti repimää ruhjetta.
Voi näitä haavojani! Vain jos saan katsella Sinun haavojasi ja antaa omani kätkeytyä linnunpojan tavoin niiden alle ja sisään, vain silloin saa huutoni uuden, toivorikkaan sävyn.
Voi sinua, Jaakko, miten osaatkaan ilmaista särkyneen, haavoittuneen sydämen tuntoja – antaa sanat ja siivet kipeän sielun rukouksille. Niissä huokaa Pyhä Henki.
Voi miten saitkin taas sanoitettua MINUNKIN tuskani ja haavani. Sen, jonka eilen jo luulin olevan poissa ja arpeutunut. Mutta ei.. kipu sydämessä jota ei saa sanoiksi on taas läsnä ja sinä tuot lohtua kun sanoitit sen puolestani❣ Kiitos🙏 T. Tarja
ti 1. jouluk. 2020 klo 11.37 Yksin armosta kirjoitti:
> Jaakko Pirttiaho posted: ” ”Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on > haavoilla.” (Ps. 109:22) Voi näitä haavojani, jotka ovat olleet eilen > ummessa vain tänään tullakseen revityiksi auki. Voi parantumatonta sydäntä, > joka hengittää mutta lyö kivusta kituliaaseen tahtiin. Voi näi” >
Kiitos hyvin syvällisistä puhuttelevista sanoistasi.Juuri näin rikkinäisinä keskeneräisinä saamme tulla vapahtajamme eteen miten lohduttavaa.