Eilen julkaistiin uusin runokirjani. Ajaessani Hämeenlinnasta kirjat takakontissa kotiin tunsin yhtä aikaa tyhjyyttä ja mielihyvää. Mietin mielessäni, miten monta kirjaa olin jo ehtinyt tehdä ja ajatus lensi siitä tuleviin kirjahankkeisiin.
”Kaiken minkä he tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin”, sanoi Jeesus aikanaan. Hän lisäsi esimerkeinä leveät raamatunlausekotelot ja viittojen tupsut, joita hengelliset niinä aikoina pitivät. Ehkä Hän tänään mainitsisi lukuisat puhujamatkat ja runsaan kirjatuotannon?
Jeesus syntyi vaatimattomaan perheeseen ja ensimmäisenä ja koko kutsumusta edustavana makuualustana toimi eläintenruokintapaikka, seimi. Siitä oli omahyväisyys ja suosion haku kaukana.
Seimeen syntynyt Jeesus opetteli rakennusmiehentaitoja elämänsä ensimmäiset vuodet pienessä Nasaret -kyläpahasessa. Näistäkään vuosikymmenistä ei tämän päivän otsikot kirkuisi. Ja kun hän aloitti varsinaisen kutsumuksensa, hän pääosin kiersi vaatimattoman pakanoiden Galilean syrjäkyliä ja tapasi yksittäisiä ihmisiä. Isän tahto oli tärkeämpää kuin oma suosio.
Miten helposti tämä aika ja sen vaateet uivat minun ja ehkä meidän kaikkien motiiveihin ja tavoitteisiin. Joulun sanoman suuruus on sen vaatimattomuudessa: jotain suunnatonta suostui kutistettavaksi seimen kokoiseksi.
Omahyväinen kirjailija saa painaa tänä jouluna päänsä alas ja ottaa oppia seimestä. Joulu on suuren ilosanoman aikaa, lapsi on syntynyt, jotta minä saan yhä uudelleen palata Vapahtajani jalkojen juureen ja kokea ihmeen vailla vertaa: anteeksiantamus loistaa kirkkaammin kuin tähti kuusen latvassa.
Siunattua joulua ja Lepoa Armon sylissä🎄🎆
Kun kuvanveistäjät ja taidemaalarit laittavat esille teoksiaan, kaipa he ovat niihin tyytyväisiä ja tuntevat mielihyvää osaamisestaan. Eikä kukaan pidä sitä vääränä. Päinvastoin, olisi outoa, jos he vähättelisivät niitä, että nämä nyt ovat vain tällaisia, aika surkeita, parempi piilottaa komeroon. Heillä on lupa olla jopa ylpeitä niistä.
Miksi sitten olisi väärin, jos hengellisten tekstien tekijä kokee mielihyvää tuotoksistaan? Ja varsinkin, jos elämässä on ollut paljon kipeää, eikö saisi vastapainoksi olla iloinen kaikesta, missä kokee onnistuneensa? Ja vähän ylpeäkin, kunhan muistaa, että ”jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä…” Sanoohan Sana myös, että se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta.
Onnittelut uudesta kirjastasi. Iloitse siitä vapaasti.