”Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef. 5:32).
Paavali opettaa Efesolaiskirjeen viidennessä luvussa yhtä aikaa sekä aviomiehen ja -puolison että Kristuksen ja kristityn välisestä suhteesta. Korostus on molemmissa suhteen lämmössä ja intiimiydessä.
”Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä.” Näistä sanoista Paavali pääsee raottamaan Kristuksen säkenöivää rakkautta jokaista omaansa kohtaan: ”Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa.”
Kuinka usein me epäilemme Jeesuksen rakkauden riittävyyttä, kestävyyttä silloin, kun olemme vahvassa syöksykierteessä emmekä osaa rakastaa takaisin? Juuri näillä Raamatun sanoilla on voima nostaa meidät Jumalan uskon pilven päälle ja antaa meille yliluonnollinen näkökyky elämäämme kohtaan.
Kolmiyhteinen Jumala rakastaa sinua enemmän kuin voit haukkoa vastaan. Hän verhoaa sinut joka aamu armonsa suojaan samoin kuin sinä puet paidan päälle ja kun vedät farkut jalkaan, Jumala vetää sinut rakkauden haarniskaan.
Ja jos olet jäätynyt, loukkaantunut tai jopa suorassa kuoliossa, Kristus antaa sinulle hellää täsmähoitoa. Jos et tänään jaksakaan pitää huolta ruumiistasi, Jeesus pitää huolta omastaan – sinusta!
Jaakko. Suhtauduin näihin blogeisi ambivalenttisesti. Toisaalta ihailen ja arvostan – paitsi niiden kielellistä ilotulitusta – myös niihin sisältyvää vahvaa uskoa ja toivoa. Toisaalta koen, että ne eivät kuitenkaan ulotu sisimpääni asti. En tiedä, missä on katkos tai vuotokohta. Vähän sama kuin erään tuttavani lämmityskojeessa. Se tuottaa kyllä riittävästi lämpöä, mutta lämpö ei vain tule sisälle huoneisiin asti. Jotain on välissä.
Samoin Iiriksen runossa. Se on hieno ja oivaltava. Mutta minne haihtuvat ilo, onni ja tyytyväisyys, kun eivät vuoda sieluuni asti? Kotivammaisella putket lienevät niin reikäiset ja lyttääntyneet.