”Kaikki kiittelivät ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti” (Luuk. 4:22).
Jeesuksen ensimmäinen julkinen opetus hämmästytti ihmisiä. Hän kohdisti sanansa niille, jotka olivat yhteiskunnan ja uskonnollisen maailman alakastia ja puhui tavalla, joka avasi häpeästä lukkiutuneet sydämet.
Jeesuksen sanat hämmästyttivät, koska sellaisia ei oltu kuultu aikaisempien opettajien toimesta. Lempeys ja armahtavaisuus valui synagogan ikkunoista ja ovista niille, jotka kulkivat pää kumarassa ja huokailivat: ”Jospa minäkin vielä kelpaisin.”
Jeesus aiheutti vallankumouksen tavallaan rakastaa. Hän kohtasi syntisiä kuin suurimpia aarteita ja puhui sanoja, jotka palauttivat ryöstetyn ihmisarvon.
Jeesuksella on varattuna sanoja sinullekin. Ehkä olet ollut hänen ystäviensä seurassa jo pitkään mutta et ole saanut kuulla alkuperäisiä sanoja, jotka tuovat tullessaan levon ja ilon?
Jeesus rakastaa sinua. Hän on valmis kääntämään jokaisen kiven löytääkseen sen raotetun oven, jonka kautta Hän pääsee luoksesi, ohi pelkojesi ja turvalukkojesi.
Sitä mietin usein, että minustako se on kiinni, ettei Jeesus pääse ilmaisemaan rakkauttaan ja sanomaan vapauttavia sanoja. Sitähän tahdon enemmän kuin mitään muuta, ja sen minä olen hänelle sanonut. Mutta vielä ei ole selvinnyt, mikä tässä oikein kiikastaa, kun viesti ei pääse perille sydämen syvimpään sopukkaan. Kumpi ei kuule?
Jatkan ihmettelyä. Raamattu sanoo, että kun Jeesus avaa, ei kukaan sulje. Ja pääsiäisvirressä sanotaan:”Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi.” Miten meidän pelkomme ja turvalukkomme voisivat häntä estää? Tulihan hän ylösnoustuaan oppilaidensakin luo, vaikka nämä piileskelivät lukittujen ovien takana.
Jos meidän pelkomme ja turvalukkomme ovat hänelle este, onko meillä mitään toivoa?
Olet ihanan rehellinen, minäkään en ”yllä” kokemuksissani Jumalasta samaan kuin monet muut(tai ainakin vaikuttavat yltävän). Mutta kyllä meillä toivoa on Sudenmarja, koska Raamattu, Siis Sana, siis Jeesus sen meille lupaa. Tärkeintä on, että viemme itsemme ja nämä kysymyksemme oikeaan osoitteeseen, eli meitä jokaista rakastavalle Jumalalle. Olkoon meidän tunteet sitten millaisia tahansa, niin kyllä Hän meitä palavasti rakastaa.
Tällä blogisivustalla on helppo olla rehellinen, kun blogisti itsekin on poikkeuksellisen avoin ja rohkenee avata sellaisiakin tunteita, joita kristityn ei monien mielestä ”pitäisi” tuntea tai ainakaan tunnustaa. Onhan vaarana, että sellainen alentaa kristillisen uskon ”mainoasarvoa”.
Eräs tuttavani totesi kerran, että vaikka häneltä puuttuvat melkein kaikki kristilliset hyveet, hän on Jumalan edessä ainakin rehellinen. Joskus hänellä ei ole tuotavana Jumalalle muuta kuin rehellisyytensä. Jobin kirjakin puhuu mielestäni tästä.
Kyllä minäkin uskon, että Jumala rakastaa. Ja uskon myös, että ihminen voi pelastua, vaikka hänen ajallinen elämänsä olisikin täynnä vaikeuksia ja mieli särkynyt. Mutta ihmettelen kuitenkin, miksi monesti Jeesuksen parantava voima ja lohdutus eivät tavoita niitä odottavaa ihmistä. Kyse on siitä, selviytyykö tämän elämän haasteista – saako sitä lohdutusta ja apua, jota kipeästi kaipaa.