”Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle” (Joh. 10:3).

Jeesus katsoo sinua niin kiinteästi ja hellästi kuin vain äiti voi katsoa juuri syntynyttä lasta sylissään. Hän näkee haavat ihossasi ja katseen, joka harhailee neuvottomana seuraavan askeleen suhteen.

Paimen kutsuu sinua kulkemaan kohti ääntä, joka tihkuu omistajan intohimoa. Hän ei pakota, ei laita hihnaa kaulaasi ja kisko väkisin vaan vetää rakkauden näkymättömällä köydellä. Vaikka olet sata kertaa lähtenyt vastakkaiseen suuntaan, Hän edelleen katsoo sinua ja kutsuu mukaansa kuin ensimmäistä kertaa.

Vihreä, elämää uhkuva laidun odottaa. Olet joutunut olemaan näännyksissä keskellä ei-mitään, jotta uskaltaisit tänään seurata uskon kuuliaisuudella Vapahtajaasi. Olet joutunut kokemaan vaikeuta vuosia, jotta et tänään vilkuilisi muita reittejä, vaan uskaltaisit astua ahtaalta näyttävästä portista Paimenen sauvan alta.

Sinua kutsutaan nimeltä; sinut tunnetaan läpikotaisin; ajatuksesi ja piilotetut tunteesi ovat Isän liitutaulussa ennen kuin ne pulpahtavat sieluusi. Sinua kutsutaan nimeltä – edelleen tänään – juuri sinua, ei ketään toista. Sinua kaivataan ja sinut tahdotaan viedä lepoon, joka ylittää käsityskykysi.

Älä siis pelkää, Paimen on ottanut sinut vastuulleen. Hän on päättänyt johdattaa sinua juuri tänään ja Hän on suunnitellut myös huomisen polut. Sinun ei tarvitse kuin kiittää siitä, että kaikki on valmista, kaikki on tehty sen eteen, että sinä voisit elää Isän rakkauden niityillä. Juuri tänään.