”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi” (Joh. 3:30).

Johannes Kastajan läheisimmät seuraajat tarkkailivat mestarinsa suosion pörssiarvoa. Jeesuksen aloitettua julkinen toimintansa oli ihmisvirta Johanneksen luokse vähentynyt päivä päivältä. Se kohina, joka vielä hetki sitten oli ollut tulisieluisen parannussaarnaajan ympärillä, oli siirtynyt Jeesuksen osaksi.

Johannes Kastaja tiesi tehtävänsä ja sanoi iloitsevansa täysin rinnoin muuttuneesta tilanteesta. Hänen oli aika siirtyä näyttämöverhojen taakse ja iloita Jumalan suunnitelmista.

Mutta kaikesta huolimatta pienentymisprosessi ei ollutkaan Johannekselle niin helppoa. Vaikka hänen koko tehtävänsä ydin oli kertoa ihmisille, että Jeesus oli todella Jumalan Poika, luvattu ennustusten täyttymys ja vaikka hän tiesi joutuvansa olosuhteisiin, jotka kutistaisivat häntä aina alemmaksi, todellisuus löi silti vasten kasvoja ja luottamus alkoi horjahdella.

Varma usko vaihtui kysymykseen: ”Oletko sinä Jeesus todella se, jota minä uskoin sinun olevan?”

Jumalan sallimat ”pienentymiskoulut” ovat aina kipeitä. Jos Johannes Kastaja kyseenalaisti kutsumuksensa ja sen keihäänkärjen vankeudessaan, ei ole ihme, että me häilymme uskon ja epäuskon rajapinnoilla.

Johannes ei saanut moitteita. Jeesus tahtoi vahvistaa lähettiläänsä luottamusta, jotta hän kestäisi oppitunnit aina lopulliseen kesälomaan saakka.

Vahvista Jeesus meitäkin tänään! Anna meille tänään jokapäiväinen luottamus ja elämänvoima, jolla kohtaamme eteemme tulevat haasteet. Aamen.