Mielessäni on pyörinyt Mooseksen kirjoista se hetki, kun Jumala lähetti myrkkykäärmeet kansan sekaan sen jatkuvan napinan tähden. Mooses sai tilanteeseen erikoisen hoito-ohjeen. Sen sijaan, että Jumala olisi neuvonut häntä myrkyn vasta-aineen valmistamisessa tai vinkannut keinon käärmeiden hävittämiseen, hänen piti nostaa pronssista tehty käärme kepin nokkaan niin, että kansa saattoi kaukaakin nähdä sen. (4. Moos. 21:4-9)
Jumalan vastaus oli yksinkertainen. Se, joka suostui katsomaan pronssikäärmettä myrkkykäärmeiden kiemurrellessa jaloissa, parani puremista ja pelastui. Mietin, olikohan joillakin kansasta sellainen asenne, että ”mitä pelkkä kepin katsominen (toisin sanoen luottaminen Jumalan lupaukseen) muka auttaa? Miksei Mooses valmista vasta-ainetta?”
Jeesus viittasi kyseiseen tapahtumaan jutellessaan kirjanoppineen Nikodemoksen kanssa pelastuksesta. Lainaan hänen sanojaan: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:14-15).
Minusta tänään on mitä tärkein ja olennaisin aika puhua Jeesuksesta. Ajattelen koronaa, mutta nyt myös jo elämää sen jälkeen. Meillä on aina taipumus katsoa enemmän vaakatasoon kuin ylöspäin. Kuulemme uhkaavista asioista, ja sielumme täyttyy huolista ja peloista. Luottamus huomiseen järkkyy.
Juuri nyt on aika nostaa Jeesus niin korkealle, että hänet nähdään Suomen etäisimmänkin kolkan yksinäisestä yksiöstä.
Mikä on meidän sanomamme? Se on ilouutinen: on olemassa perusta, jolle
voi rakentaa elämän puristuksessakin. Joillekin tuo uutinen on aivan
uusi; meille kristityille se on viesti, joka unohtuu niin helposti. Voimme
menettää terveytemme, toimeentulomme, omaisuutemme tai ihmissuhteemme, mutta Jeesuksen sitoutuvaa rakkautta emme menetä. Sitä ei voi varastaa koronavirus eikä mikään muukaan öykkäröivä pahanilmanlintu.
Jos hän on sitoutunut rakastamaan meitä ja pelastamaan meidät, ei meillä todellisuudessa ole mitään hätää. Silloin valtaisakin myrsky tapahtuu kuin vesilasissa Jumalan kämmenellä.
Mikset, Jumala, pelasta meitä nykyisistä kriiseistä tuntuvammin ja näkyvämmin? Ehkä yksi vastaus on se, että hän on jo pelastanut meidät? Hän on jo nostanut ristinpuun ylös meidän nähtäväksemme. Kun katsomme uskon silmin Jeesukseen ja otamme luottaen vastaan Jumalan lupaukset, saamme nousta upottavasta rämeestä hänen avaraan puutarhaansa. Usko ei katso vain olosuhteisiin, vaan Jumalaan niiden takana – ja kristinuskon Jumala on edelleen sama kuin aikojen alussa. Hän ei hätkähdä meidän syntejämme, ei edes koronaa.
