”Avuksi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinin pitää kunnioittaman minua” (Ps. 50: 15).
Kun hädän päivä muuttuu päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja lopulta vuosiksi. Kun ahdistusta on kestänyt niin pitkään, ettet enää muista milloin se alkoi etkä jaksa toivoa, että joskus elämän tarjottimella olisi hopeareunus ja tuotavana muuta kuin kivun satoa.
Kun olen huutanut Sinua avuksi ensimmäisestä hädän päivästä alkaen ja edelleen huudan, välillä ääni käheänä, itkun pisaroimana, välillä vain pelottava äänettömyys välillämme.
Sinä olet tullut avuksi lukemattomia kertoja, aina silloin, kun kaikki näytti tuhoutuvan ja monesti sen jälkeenkin, viimeisellä hetkellä ja pitkällä viiveellä. Silti olet käynyt luonani kuin vieras, jolla on kiire jatkamaan matkaa. Et ole vielä pyyhkäissyt hädän vuosia kädelläsi sieluni ulottumattomiin.
Tänään pidän lupauksestasi kiinni, otan Sinua kiinni viitanliepeestäsi ja pyydän: ”Auta minua, pelasta minut. Auta läheisiäni, auta kaikki hädän soihin vajonneita!”
En vain pyydä, vaan kiitän, en siksi, että hätä olisi jo poissa, vaan kiitän uskon kautta. Kiitän sen taivaallisen näkökyvyn kautta, jonka aina välillä lahjoitat, sen, joka näkee raunioissa alkavan vihreän vallankumouksen.
Minulla on hätä. Auta. Kiitos!
Olette rukouksissani🙏.
Vielä saamme iloita yhtä monta vuotta kuin olemme hätää kärsineet. Niin on Herra luvannut, joten pyydetään Voimia Häneltä. Amen. 🙏🙏🙏Siunausta teille💕💕
Et ole yksin kyselemässä tällaista. Jo Jeremia kysyi: ”Miksi olet kuin muukalainen, kuin vieras vaeltaja, joka vain yhdeksi yöksi poikkeaa taloon? Miksi olet kuin neuvoton mies, kuin soturi, josta ei ole puolustajaksi?” Yhä vielä samoin kyseleviä riittää.
Kuitenkin Jeremia muistuttaa Jumalaa: ”Sinä olet Israelin toivo, pelastaja ahdingon aikana…. meitä kutsutaan sinun omiksesi. Älä jätä meitä, Herra.” (Jer. 14:8,9) Yritetään mekin Jeremian tavoin jaksaa muistuttaa häntä yhä uudestaan hänen lupauksistaan.