”Pysykää minussa niin minä pysyn teissä” (Joh. 15: 4).

Kolme vuotta opetuslapset olivat olleet Jeesuksen kuohuten virtaavan rakkauden alaisina. He olivat rakkauden marinoitumiskoulussa ja vasta viimeisenä opetusaiheena ennen Jeesuksen taivaaseennousemista oli käsky rakastaa toisia.

Jeesus sanoi, ettei Hän ollut antanut käskyään aikaisemmin (16: 4). Opetuslasten täytyi ensin olla virtaavan rakkauden kohteita, sen täyttämiä ennen kuin he edes voisivat ymmärtää, mistä rakkaudesta Jeesus puhui. Sielut täytettiin Jumalan Pojan taivaallisella ja iankaikkisella rakkaudella, jotta ne voisivat jakaa saamaansa eteenpäin.

Jeesus kehotti opetuslapsia ja samalla meitä pysymään Hänessä tarkentaen, että se tarkoitti pysymistä Hänen rakkaudessaan (15: 9). Sitä kautta ja vain sitä kautta voimme ottaa vastaan käskyn rakastaa edelleen kanssaihmisiämme. Tyhjänä ei ole mitään annettavaa.

Mieleeni tulee Jeesuksen sanoista ihanasti virtaava, soljuvasti kohiseva, aika ajoin vaahtopäihin ilosta pirskahteleva pieni joki, jonka jokaisen senttimetrin kutsumuksena on vain välittää ylempää tulevaa vettä edelleen alemmas. Minä ja sinä olemme kuin yksi metrin matka tuossa joessa: otamme vastaan ja annamme eteenpäin.

Padot voivat syntyä joko meidän eteemme tai peräämme. Saatana haluaa pimittää ilon evankeliumin, jotta jäisimme kuivaksi joenpenkereeksi: ”Sinä olet liian huono, olet marginaalissa, olet langennut liian monta kertaa ja liian pahasti.” Padot ovat mielen ja sielun esteitä, rakennettu alaspainavista sanoista.

”Pysykää Minun rakkaudessani! Mitä ikinä tapahtuu tai jo tapahtui, pysykää ja palatkaa! Antakaa Minun elämäni ja rakkauteni täyttää tyhjät uomanne ja päästäkää se jatkamaan vapaana matkaansa! Minun rakkauteni on syntiä, syyllisyyttä ja häpeää suurempi.”

Ehkä padot murtuvat kohdallasi juuri nyt? Sinut on kutsuttu olemaan rakastettu, tulemaan rakastettuna ainutlaatuiseksi sinuksi, josta heijastuu Luojansa kaunis omistusmerkintä.