Kiitos, Jaakko! Olipa perusteellinen ja valaiseva opetus heikkoudesta. Meidän on tosiaan kristittyinäkin vaikea hyväksyä asioita, jotka riistävät elämäämme. Haluaisimme olla voimakkaita ja tasapainoisia, saada aikaan paljon, käyttää kykyjämme maksimaalisesti. Ja sitten kun elämän pohjaan tuleekin reikä (hyvä vertauskuva!), josta omat voimat ja kyvyt valuvat ulos, huuamme Jumalaa tukkimaan sen. – Mutta jospa sen omavoimaisuuden tuleekin valua ulos, jotta Kristuksen voima saa tilaa.
Kuulostaa juuri siltä, mistä Paavalikin puhuu. Hänen pistintään ei otettu pois, ettei hän olisi päässyt meuhkaamaan oman mielensä mukaan. Ehkä meidänkin heikkouden koulumme kestää koko elämän. Ehkä Jumala ei haluakaan päästää meitä pullistelemaan omissa voimissamme.
Joku sanoi, että ahdistus on painajainen. Tiedän, olen kokenut. Ja uskon, että Jumala helpottaa niitä painajaisia, jotka eivät anna tilaa Kristuksen voimalle. Rukous oli hyvä: että Jumala ottaisi pois sellaisen heikkouden, joka ei edistä hänen työtään ihmisessä, mutta auttaisi suostumaan Paavalin tavoin Jumalan tahdon mukaiseen heikkouteen.
Lataa...
Tarkemmin ajatellen, minulla ei ole minkäänlaista kokemusta siitä, että Jumalan voima asettuisi minuun, puhumattakaan että tulisi täydelliseksi. Voiko sen jotenkin huomata? Heikkoudesta on kyllä kokemusta riittämiin ja siitä, kuinka voimt valuvat kuin viemäriin. Mutta siitä ei, että jotain olisi tullut tilalle. Ihmettelemistä riittää.
Lataa...
Kommentoi tätä julkaisua lähettämällä se kommentti-nappulasta. Voit tehdä sen nimettömänä tai nimelläsi/nimimerkillä. Kommenttisi tarkastetaan ennen julkaisua.Peruuta vastaus
Kiitos, Jaakko! Olipa perusteellinen ja valaiseva opetus heikkoudesta. Meidän on tosiaan kristittyinäkin vaikea hyväksyä asioita, jotka riistävät elämäämme. Haluaisimme olla voimakkaita ja tasapainoisia, saada aikaan paljon, käyttää kykyjämme maksimaalisesti. Ja sitten kun elämän pohjaan tuleekin reikä (hyvä vertauskuva!), josta omat voimat ja kyvyt valuvat ulos, huuamme Jumalaa tukkimaan sen. – Mutta jospa sen omavoimaisuuden tuleekin valua ulos, jotta Kristuksen voima saa tilaa.
Kuulostaa juuri siltä, mistä Paavalikin puhuu. Hänen pistintään ei otettu pois, ettei hän olisi päässyt meuhkaamaan oman mielensä mukaan. Ehkä meidänkin heikkouden koulumme kestää koko elämän. Ehkä Jumala ei haluakaan päästää meitä pullistelemaan omissa voimissamme.
Joku sanoi, että ahdistus on painajainen. Tiedän, olen kokenut. Ja uskon, että Jumala helpottaa niitä painajaisia, jotka eivät anna tilaa Kristuksen voimalle. Rukous oli hyvä: että Jumala ottaisi pois sellaisen heikkouden, joka ei edistä hänen työtään ihmisessä, mutta auttaisi suostumaan Paavalin tavoin Jumalan tahdon mukaiseen heikkouteen.
Tarkemmin ajatellen, minulla ei ole minkäänlaista kokemusta siitä, että Jumalan voima asettuisi minuun, puhumattakaan että tulisi täydelliseksi. Voiko sen jotenkin huomata? Heikkoudesta on kyllä kokemusta riittämiin ja siitä, kuinka voimt valuvat kuin viemäriin. Mutta siitä ei, että jotain olisi tullut tilalle. Ihmettelemistä riittää.