Apostoli Paavali sai ihmeellisen näyn kautta kutsumuksen, joka hakee kirkon historiassa vertaistaan. Uskoontultuaan noin 29 vuoden iässä hän innokkaana teologian opiskelijana tunsi Vanhan Testamentin ulkoa jae jakeelta, unohtamatta valtaisia kommentaareja.

Kukapa olisi ollut Pietarin ohella parempi henkilö ohjaamaan herätyksen tuulia ensimmäisen seurakunnan keskuudessa? Pietari oli saanut henkilökohtaisen, 3-vuotisen koulutuksen Jeesukselta, mutta hän oli taustaltaan vaatimaton kalamies. Paavali oli omalla kotikentällään, kun etsittiin Jeesuksen merkitystä Kirjoitusten kautta.

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä Jumalan toimintamallit. Paavali, täsmälääke huteran alkuseurakunnan ongelmiin, laitettiin sivuun, ei vain viikoksi tai muutamaksi kuukaudeksi, vaan yhdeksäksi (9!)vuodeksi. Kiihkomielisestä väittelijästä oli tullut niin kutistunut Jumalan ”kirjastokoulun ylähyllyllä”, että Barnabaan piti etsimällä etsiä hänet avukseen pakanaherätykseen Antiokiaan.

Noina yhdeksänä vuotena Paavali varmasti tunsi elämänsä ja kutsumuksensa valuvan heitteille. Oliko Jeesus ilmestynyt hänelle vain, jotta hän seuraisi päiviensä valuvan sormiensa lävitse yksi kerrallaan?

Ne hetket, jolloin elämä tuntuu junnaavan ehkä vuodesta toiseen sivuraiteella, kuin kesäisen auringonvalon paistaessa kaikkien muiden arkeen elämää tuoden paitsi omaan, ne ovat Jumalan silmissä arvokkaimmat. Silloin luodaan sitä pohjaa, jonka päälle voi itse rakennus kasvaa yllättävänkin nopeasti.

Tuntuuko sinusta siltä, että pyörit elämäsi kanssa päämäärättömästi paikoillaan, samojen ahdistusten ja samojen iänikäisten kysymysten repiessä heikkoa uskoasi?

Tänään Paavali ehkä tahtoisi sanoa sinulle: ”I´ve been there!” Ei siis hätää, Jumalalla on suunnitelmat elämällesi, aina suunnitelma A.

”Herra, tahdon antaa elämäni Sinun käsiisi ja käyttöösi. Anna minulle uskoa silloinkin, kun mikään ei tunnu edistyvän tahtomallani tavalla. Aamen”