”Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden” (Ps. 23: 3).

Daavid tiesi, miltä tuntuu poiketa ulos Jumalan tahdosta. Hän tiesi kipeistä kokemuksistaan, miltä tuntuu ottaa ohjat omiiin käsiin, heittää Jumala selän taakse ja kulkea pitkin polkuja, joiden sivuilla olivat Jumalan ”Käänny takaisin!” -varoitusmerkit.

Ehkä pahinta oli pelko siitä, ettei hän enää löytäisi oikealle tielle? Jos hän oli itse vääntänyt ratista elämänsä sivuraiteelle ja joutunut kuvitellusta onnesta allikkoon, mitä oikeutta hänellä olisi pyytää Jumalan apua?

”Sinä ohjaat minut oikealle tielle” oli todistus mieheltä, joka poikkesi Jumalan tahdosta yhä uudelleen. Ihan niin kuin minä ja sinäkin.

Mistä voin tänään olla varma, että Jumala on edelleen johtamassa elämääni? Mistä voin tietää, että Hän jaksaa vieläkin hakea minut pientareilta, joille jäin jumiin omaa tyhmyyttäni? Daavid vastaa: ”Jumala tekee sen oman kunniansa tähden.”

Jos Jumala olisi sitonut uskollisuutensa meitä kohtaan meihin, meidän käytökseemme, katumukseemme, rakkauteemme tai vaikkapa synnin vastustamiseemme, voisi jumalallinen vetoköysi laahata tyhjänä meidän vetokoukkumme rikkoutuessa. Mutta kun Hän on sitonut hinauskaapelin itsestään meihin ja jälleen itseensä, ei Jumalan apu voi katketa koskaan.

Olit väärillä teillä olosuhteiden uhrina, toisten työntämänä tai vaikka oman valintasi tähden, saat nostaa katseesi ylös ja kiittää Isääsi avusta, joka on jatkuvassa liikkeessä luoksesi. Hän tulee, hakee sinut ja ohjaa lempeästi jälleen oikeaan suuntaan, eilen, tänään ja taas huomenna!