Sain viime viikolla tuntuvan hengellisen opetuksen. Eräänä aamuna selailin Raamattua ja samalla tavan mukaan puhelin piipatti useista viesteistä ja yhteydenotoista. Miten aamulla tapahtuukin niin paljon!

Huomio kiinnittyi väkisin Raamatun sijaan puhelimeen. Vastailin kivoihin viesteihin ja yritin samalla silmäillä Jesajan kirjaa. Tunsin hennon äänen puhuvan: ”Etkö tahtoisi olla minun kanssani kahdestaan? Etkö voisi laittaa puhelimen pois treffeiltämme?”

Hätkähdin. En minä ole tottunut kuulemaan Jumalan Hengen ääntä. Ehkä tämäkin oli vain omaa sisäistä ajatusta? Joka tapauksessa viesti oli selkeä ja järkevä: Jeesuksellekin sai antaa parasta aikaa.

Seuraavana päivänä pidimme Jeesuksen kanssa treffit. Olin odottanut yhteistä hetkeämme vuorokauden. Jännitti.

Mitä me teimme yhdessä? Luimme Jesajan kirjaa. Hörpimme kahvia, istuimme terassilla ja unohdimme puhelimen yöpöydän laatikkoon.

Jos en ole aivan väärässä, Jeesus kaipaa aikaamme. Hän kaipaa jakamatonta seuraamme. Ja Hän tuntuu olevan puhuva Jumala – kun vain malttaisin kuunnella.