”Sinä olet ollut hylätty, niin vihattu, ettei kukaan kulkenut kauttasi, mutta minä teen sinut ikuiseksi ylpeyden aiheeksi, iloksi polvesta polveen” (Jes. 60:15).

Samalla, kun meidän pitää varoa irrottamasta Vanhan Testamentin lupauksia niiden alkuperäisestä merkityksestään, me saamme nähdä niiden kautta kuin kurkistusikkunoista Jumalan sydämeen.

Hän puhuu lempein äänenpainoin hylätylle ja tuhotulle kansalleen. Hylätty ei tule jäämään kurjuuteensa, ei koska Jumala tahtoo toisin.

Lupaus koskee myös tänään kaikkia hylättyjä. Niitä, jotka ihmiset ovat hylänneet ja niitä, jotka ovat hylänneet itsensä. Jumalan sydän etsii aina niitä, jotka ovat käpertyneet itkemään pienen ullakkovintin kulmaan.

Jumala vihaa hylkäämistä. Jokainen hylkääminen repii jotain irti ihmisen sydämestä. Ja silti me hylkäämme toisiamme niin monin tavoin ja niin usein.

Onneksi on Jumala. Hän ottaa hylätyt kuin kanaemo sulkiensa suojaan. ”Minä teen sinut” on lupaus sinulle, hylätylle. Se voi kuulostaa uskomattomalta mutta Jumala on uskomaton!