Kipuilen edessäsi Herra. Herra, miksi et vastaa rukouksiini? Olet luvannut kuulla minua, kun minulla on hätä. Olet luvannut, että hädässäni Sinä et hylkää Herra.
Elämäni, kohtaloni kello tikittää eteenpäin vääjäämättä kohti hetkeä, jolloin maailmani sortuu. Sorru ei vain rukousaiheeni vaan sisimpäni luottamus. Epäusko hiipii varkaan lailla sisimpääni; oletko sittenkään olemassa, kuuletko lainkaan minua. Juuri kun elämäni viisarit näyttävät murtumiseni aikaa, Sinä odotat vielä viimeiset minuutit kuin Lasaruksen kohdalla. Olemukseni painuu kasaan, uskoni ja luottamukseni rippeet särkyvät kuin lasi asfalttiin. Juuri silloin Sinä tulet. Kaikkivaltias, osoitat voimasi. En voi kuin lysähtää eteesi ja ihmetellä Sinun aikatauluasi, Sinun voimaasi ja uskollisuuttasi!
“Lapseni,” Sinä kuiskaat. “Voisitko luottaa enemmän? Olen sinun Jumalasi, enkö pitäisi sinusta huolen? Silloinkin, kun asiat eivät mene suunnitelmiesi mukaan, rakkaani, ne ovat minun kämmenelläni.”
Murrun edessäsi häpeästä. Minussa ei ole luottamustakaan, ellet Sinä Herra sitä minulle lahjoita. Äkkiä tajuan, että kaikki on suurta rakkauttasi, armoasi, elämänikin. Kiitos Herra, että pidät minusta huolen.
Tulipa sopivaan hetkeen, tuntuu, että yhdestoista hetkikin on ylitetty.. Kuitenkin Jeesus oli 4 päivää myöhässä, ja kuitenkin ajoissa..
Odotan edelleen tuota kuiskausta .. olen matkalla minulle tuntemattomaan..
Niin, usein Hän ei auta hädässä, vaan vasta sen jälkeen… 🤕 Kuinka tuttua tuokin, että asiat eivät mene minun suunnitelmieni mukaan!
Siitäkin huolimatta, Herra, voisitko vapauttaa minut verkon pahuudesta? Älä anna Saatanan säikytellä minua siellä! Minä kun sorrun niin helposti…