”Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte” (Matt. 21: 22).
Jeesus opettaa meitä rukouksen voimasta. Hän lupaa, että rukouksemme kuullaan ja niihin vastataan. Hän kehottaa meitä jatkamaan rukoustamme silloinkin, kun vastausta ei näytä heti tulevan. Rukouksessa kärsivällisyys onkin tärkeä hyve.
Jotkut Jeesuksen sanat näyttävät tukevan sitä ajatusta, että Jumala on kuin rukousautomaatti: siihen laitetaan riittävä määrä rukouksia ja saadaan palkintona haluttu vastaus. Moni on pettynyt huomatessaan, että asia toiminutkaan näin: vastaus jäi saamatta.
Joskus kuulemme opetusta, että meidän on vain uskottava riittävästä. Usko onkin tärkeä tekijä koko jumalasuhteessa ja samoin rukouksessa. Mutta Jumala ei kaipaa meidän uskon pullisteluja ja tehostuksia. Lapsenomainen pyyntö riittää. Jumalalle on hyvä on kertoa sekin, ettei jaksaisi uskoa.
Ehkä Jeesus tarkoittaa jotain olennaisesta toista sanalla ”uskoen” kuin meidän uskon vahvuutta? Ehkä Hän tarkoittaa sillä yhteyttä itseensä? Kun rukoilija on yhteydessä Vapahtajaansa, Hän ei pyydä pelkästään asioita, joita itse kokee tarvitsevansa vaan osa huomiosta menee kärsiviin lähimmäisiin. Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa meissä niin, että tarpeemme kulkevat yhä enemmän Jumalan tarpeiden suuntaan. Tässä ei unohdeta ihmistä mutta lisätään mukaan Jumala.
Turvallista ja samalla vaikeaa on lisätä rukoukseen ”tapahtukoon Sinun tahtosi”. Silloin sekä rukoukseen vastaamisen laatu ja aikataulu jätetään itseä suuremmille ja viisaammille hartioille.
Ne hartiat ovat kerran ruoskittu verille tähtemme. Siitä voimme tietää, että meistä kyllä välitetään ja meidän rukouksemme kuullaan.
