Jumalan valtaama ihminen

”… ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.” (Ef. 3: 19)

Millaisia ovat Jumalan valtaamat ihmiset? He näyttäytyvät ulospäin vahvoilta, horjumattomilta ja voittoisilta. Ovatko he parempaa laatua?

Ei, historian valossa he ovat keskimääräistä heikompaa tekoa. Heillä on ongelmia ja olosuhteita, joiden alle he tuntuvat lyyhistyvän. He ovat hauraita, vapisevia ja pelokkaita. He ovat kuin viimassa lepattavia lyhtyjä, joka hetki sammumaisillaan. Mutta jotenkin heidän liekkinsä pysyy hetkestä hetkeen.

Heidän salaisuutensa on heidän heikkoutensa. Monet heistä ovat saaneet reppuihinsa sellaisia painoja, joiden kantamisesta useimmat eivät tiedä mitään. Heillä on takanaan syviä epäonnistumisia, katkeria itkuja ja pimeään hiipunutta toivoa.

He ovat täynnä tuota merkillistä, toisesta maailmasta tulevaa tuoksua. Heistä huokuu Kristuksen rakkaus. Se on kannatellut heitä päivästä seuraavaan ja sitä samaa he vakuuttavat ympäristöönsä.

He ovat vahvoja ja voittoisia. Mutta pitää olla kyllin heikko nähdäkseen, ettei vahvuus ole heidän omaansa. Se vahvuus on meidänkin ulottuvilla tänään. Se on yhden avunhuudon päässä. Se on erään Toisen vahvuutta. Ja sen voimasta heikoinkin kristitty seisoo kaikkia helvetin valtoja vastaan.

lyhty

Apostolin vakava epäonnistuminen

Kirjoitan nyt apostoli Pietarin vakavasta epäonnistumisesta. Arvelet kai, että käsittelen sitä yötä, kun hän kielsi Jeesuksen? Ei, nyt tutkimme vuosia myöhemmin tapahtunutta Pietarin toimintaa, jolla hän vaaransi koko evankeliumin puhtauden.

”Kun Keefas oli tullut Antiokiaan, nousin vastustamaan häntä julkisesti, koska hän oli menetellyt väärin.” (Gal. 2:11)

Kerron tapahtuman taustan lyhyesti, jotta voimme soveltaa tätä esimerkkiä omaan elämäämme. Pietari oli yksi alkuseurakunnan johtohahmoista ja hänelle evankeliumin kirkkaus oli selvä asia. Hän oli Korneliuksen talon tapahtumissa viimeistään oppinut, että Jumala vanhurskauttaa ihmiset uskosta, ilman lain vaatimia tekoja. Pakanoiltakaan ei siis vaadittu lain noudattamista vanhurskauden saamiseksi vaan usko Kristukseen yksin riitti. Tätä taistelua lain merkityksestä pelastuksen suhteen käytiin tosin jatkuvasti. Juuri Pietari piti Apt. 15 luvun Jerusalemin kokouksessa keskeisen puheenvuoron evankeliumin vapauden säilymiseksi.

Antiokiassa vuosia myöhemmin hän pakanoista koostuvan seurakunnan edessä lankesi raskaasti. Tuskin olemme tulleet ajatelleeksi, kuinka järkyttävä hänen epäonnistuminen oli. Hän oli ensin osoittanut täyttä ystävyyttä pakanakristityille näyttäen, että he olivat uskonsa tähden yhtä pyhiä kuin juutalaiset lakia noudattavat kristityt. Kun paikalle tuli Jerusalemista juutalaisia ”lainkiivailijoita”, Pietari eristäytyi seurakunnan pakanakristityistä ja alkoi taas viettää juutalaisia tapoja tuttaviensa kanssa. Tällä toiminnallaan hän viestitti: ”Te pakanakristityt olette edelleen syntisiä, ettekä ole samalla tasolla kuin me lakia noudattavat juutalaiset. Siksi en voi enää aterioida kanssanne.”

Paavali näki, että evankeliumin totuus oli sekä tuossa seurakunnassa, että jatkossa kaikkialla uhattuna. Hän nousi vastustamaan Pietaria julkisesti ja moitti tätä teeskentelystä. Aihe oli vakava ja nuhde paikallaan. Pietari oli hämärtämässä Jeesuksen sovitustyön merkityksen oman pelkonsa takia. Hän oli johtomiehenä näyttämässä esimerkkiä, joka olisi johtanut pelastukseen evankeliumin ja lain yhteisvaikutuksena.

Tästä nousee meille esiin kaksi asiaa. Ajattele, että Pietari saattoi langeta näin raskaasti? Se osoittaa meille, kuinka syntisiä me olemme itsessämme. Olemme syntisiä ja puutteellisia asemastamme ja Jumalan valtakunnan hyväksi tekemästämme työstä huolimatta. Ja toisaalta, me tarvitsemme Jumalan antamaa ymmärrystä ja viisautta, jotta todella voisimme elää evankeliumin vapauden mukaan. Jos Pietari oli kaikkien vuosien jälkeen menettämässä totuuden, miten paljon helpommin se käy meiltä?

Tarvitsemme jatkuvasti kuulla sanomaa Kristuksesta, joka on annettu meille elämäksi. Tarvitsemme kuulla sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja Jumalan loputtomasta armosta. Me tarvitsemme kuulla evankeliumia, johon ei ole sekoitettu yhtään lakia. Eli meidän osuuttamme. Yksin evankeliumi julistaa meidät vanhurskaiksi ja tekee meidät Jumalan lapsiksi. Jos ja kun tämä sanoma hämärtyy omastatunnostamme, me alamme voida uskossamme huonosti. Kun siis Jumala tahtoo aina ja jatkuvasti hoitaa ja vaalia uskoamme sekä vahvistaa sitä, Hän opettaa meille sanomaa Pojastaan!

heina_DSC07131.png

Uskomaton Pelastaja

Muutama vuosi sitten olin katsomassa erästä vanhaa matkavenettä. Tarkastuksen aikana olin jostain syystä pyörtynyt ja tipahtanut veneen takaosasta veteen. Ystäväni havaitsi tilanteen vasta siinä vaiheessa kun olin tajuttomana noussut selkä edellä veden pintaan. Hän hyppäsi veteen, raahasi minut ylös veneeseen ja aina laiturille saakka. Pelastushenkilöstö hälyytettiin apuun ja he saivat minut takaisin tajuihini.

Voiko vahvempaa kuvaa olla pelastuksesta? Kristus Jeesus hyppää syvään veteen etsimään meitä hukkuneita ja vetää meidät kuiville. Hän puhaltaa meihin elämää ja me saamme nousta ylös hengellisestä kuolemastamme.

Tarvitsen edelleen samaa Pelastajaa. Yhä edelleen Jeesus näkee minut syvissä vesissä hukkumassa.

Ystäväni pelasti minut ilman omaa apuani. Samoin Jeesus pelastaa meidät yksin ja kokonaan. Hän jaksaa vetää meidät ylös synneistämme ja ongelmistamme. Hän on uskomaton Pelastaja.

Surusilmäinen poika

Sinä surusilmäinen poika. Ja tyttö. Taivas tietää, että jouduit kokemaan liikaa kipeää. Surusi määrä on mittaamaton. Olet kätkenyt silmiesi taakse niin paljon sinetöityjä huoneita ettet löydä niitä avaamaan.

Oletko surusi vanki loppuun saakka? Onko vammasi parantumaton?

Herra Jeesus Kristus on lempeä surun häivyttäjä. Anna itkusi Hänelle ja kerran silmistäsi tuikkii surun ohella myös jännitys. Ja elämänilo.

francisco-moreno-255749-unsplash

Entä sisäpuoli?

”Mitä maljassa sisällä on, se antakaa köyhille. Silloin kaikki on teille puhdasta.” (Luuk. 11:41)

Jeesuksen ajan fariseukset olivat omistaneet elämänsä Vanhan Testamentin Jumalalle. He pyrkivät osoittamaan jumalakaipuutaan käytännön elämässä kaikin tavoin; uskonnolliset säädökset ulottuivat heillä pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Jeesus osoitti ihmisten ihaileman uskonnollisuuden puutteet. Hän varoitti hengellistä eliittiä monta kertaa vaarasta, jonka ulkoiseen hengelliseen elämään keskittyminen saattaa aiheuttaa: sisäinen elämä totuudessa unohtuu.

Nyt hyppään uhkarohkeasti omaan elämääni. Olemme joutuneet vaimoni Iiriksen kanssa kesän aikana vaikeaan talo-ongelmaan. Tilanne on tuonut auttamattomasti esille oman jumalasuhteeni ongelman: minun astiani sisäpuoli on tarkasti itseni hallussa. Annan Jumalalle osan itsestäni ja haluan toisten näkevän hengellisyyteni mutta sisäpuoli on Jumalan ulottumattomissa.

Miten Jumala saa sydämemme itselleen? Hän kamppailee kanssamme. Hän syvässä rakkaudessaan antaa meidän joutua olosuhteisiin ja tilanteisiin, joissa olemme vajoamassa pinnan alle. Silloin astian ulkokuoren asiat karisevat merkityksettöminä ja sisäpuoli tulee esille. Sen haluamme luovuttaa Taivaalliselle Isällemme, koska huomaamme, ettemme osaakaan ohjata elämäämme itse.

Kriiseissä juoksemme Jumalan suojaan. Ymmärrämme, että hän antaa elämällemme syvimmän merkityksen.

Niin, minä olen kesän aikana vastustellut, itkenyt ja lopulta taipunut. Olen törmännyt loputtomaan itsekkyyteeni ja itsekeskeisyyteeni. Ja miten vähän uskallankaan luovuttaa sydämeni sirpaleita Jeesukselle. Mutta onneksi Hän osaa toimia kanssani oikealla tavalla joka päivä. Ja sinun kanssasi.

ian-rinefort-540865-unsplash