Kuin lapsiaan hoivaava äiti

”Ollessamme teidän luonanne olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti. Rakastimme teitä niin hellästi, että olimme valmiita antamaan teille Jumalan evankeliumin lisäksi oman itsemmekin; niin rakkaiksi te olitte tulleet.” (1. Tess. 2: 7,8)

Tällaista mielenlaatua armo ja Kristuksen rakkaus synnyttää meissä kristityissä toisiamme kohtaan. Paavali oli muuttunut kovasta, tietävästä ja lakihenkisesti ihmisestä toisia hellästi hoitavaksi ja rakastavaksi Kristuksen seuraajaksi.

Meidän on siis hyvä ennen kaikkea huomata, että Kristus on meitä kohtaan aina juuri tällainen: Hän on lempeä ja hellä, eikä Hänen rakkautensa meitä kohtaan pääty milloinkaan. Hänen hellyytensä on todella samaa kuin äidillä, joka hoitaa pieniä lapsiaan. Jeesus on ollut tämän rakkauden takia valmis uhraamaan itsensä, jotta me saisimme elää Hänen yhteydessään. Älä ikinä usko mitään muuta, kuin että Hän on tänäänkin valmis tekemään kaiken sinun hyväksesi! Hän kantaa meitä sylissään kaikissa vaiheissamme.

Tämä Kristuksen rakkaus todella vaikuttaa meissä samaa rakkautta. Rakkaus saa meidät ulos itsekeskeisyydestämme etsimään toisten parasta. Rakkaus saa meidät antamaan omastamme, jakamaan aikaamme ja kärsimään muiden tähden. Ennen muuta, tämä rakkaus saa meidät kertomaan evankeliumin ilosanomaa myös toisille.

Miten vastaanotan Jumalan siunaukset?

Raamattu kuvaa siihen 2 tapaa: lain teot ja uskossa kuulemisen. Lain teot tarkoittavat kaikkia niitä tekoja, joilla yritämme saavuttaa Jumalan suosiota, siunauksia tai ylläpitää pelastustamme. Kyseeseen tulee tällöin sinänsä hyvät asiat kuten rukoileminen, antautuminen, synnin vastustaminen, Raamatun lukeminen, ja niin edelleen. Teemme näitä asioita, jotta Jumala siunaisi meitä.

Sitten on toinen tapa, jota nimitetään uskossa kuulemiseksi. Se tarkoittaa sitä, että kristitty kuulee, mitä Jumala tahtoo hänelle lahjoittaa, uskoo ja ottaa lahjan vastaan. Tässä vaihtoehdossa ihminen ei itse suorita mitään vaan yksinkertaisesti tyhjin käsin ottaa vastaan sen, mitä Jumala on luvannut antaa. Olennaista ei myöskään ole se minkälainen ihminen on vaan se, miten armollinen Jumala on.

Kun kirjoitin alussa, että Raamattu kuvaa kaksi tapaa Jumalan siunausten omistamiseen, se ei aivan pidä paikkaansa. Totta on kyllä se, että ihminen usein yrittää ansaita Jumalan siunauksen omalla toiminnallaan. Mutta ihminen voi elää lähellä Jumalaa vain kuulemalla Jumalan armolupauksia ja yksinkertaisesti uskomalla ne.

Riippumatta siitä millaista elämäsi on tänään, uskalla uskoa ja ottaa vastaan Jumalan lupaukset. Hän antaa sinulle Poikansa Jeesuksen ja Hänessä on koko Jumalan täyteys. Uskalla tulla lapsenmieliseksi, joka ottaa vastaan ja nauttii lahjasta.

Armoa ja totuutta

”Jeesus sanoi hänelle: `Mene kutsumaan miehesi ja tule tänne” (Joh. 4:16).

Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan, että ”armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta.” Armo ja totuus liittyvät aina toisiinsa. Sen sai Sykarin kaivon nainenkin kokea vapauttavalla tavalla.

Nainen oli ihmisten silmissä hylkiö. Takana oli monia rikkoutuneita ihmissuhteita ja nykyinenkään parisuhde ei ollut kunniallinen.

Jeesus tahtoi kohdata naisen ja vuodattaa armonsa hänen janoavaan sieluunsa. Sitä ennen piti kohdata oma kipeä elämä: ”Mene kutsumaan miehesi.” Jeesus kutsui naista avaamaan kipeät haavansa ja kohtaamaan väärät valintansa. Hän ei tahtonut syyttää ja lyödä vaan vapauttaa.

Nainen tunnusti, ettei hänellä ollut miestä. Ehkä hän nielaisi lopun mutta Jeesus auttoi: ”Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.” Jeesus aukaisi kipeän haavan, joka oli vuotanut ja märkinyt vuosia.

Armoa ei voi olla ilman totuutta. Eikä oman elämän totuutta uskalla katsoa ilman armoa.

Jeesus tahtoo avata myös meidän märkivät haavamme. Päälle liimatut laastarit eivät toimi. Emme tahtoisi katsoa elämäämme rehellisin silmälasein, koska pelkäämme syytöstä ja tuomiota. Mutta Jumalan armo on aina enemmän kuin elämämme totuus. Jumalan armo on aina enemmän kuin mitkään epäonnistumisemme.

Sykarin kaivon nainen sai kohdata armollisen Vapahtajan. Jeesus kohtasi hänen häpeänsä ja antoi tilalle vapautuksen ja ihmisarvon. Sitä Hän haluaa tehdä meille jokaiselle.

Ota minut suojaasi

”Sotajoukkojen Jumala, palaa takaisin! Katso taivaasta ja näe! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös ja suojaa tämä taimi, minkä oikea kätesi istutti” (Ps. 80:15,16).

Sinä löysit minut orpona kivisestä louhoksesta. Istutit minut hyvään maahan. Juureni saivat painua syvälle Sinun armoosi ja rakkauteesi. Kastelit minua huolenpidollasi ja ravitsit minua pelastusteoillasi.

Sitten tuli kaikki nämä myrskyt. Juureni kestivät ensimmäiset tuulet ja mutta nyt: katso taivaasta ja näe! Huomaa, miten myrskyt puhaltavat ylitseni yhä uudelleen ja juureni ovat katkeamassa.

Ota minut hoitoosi, suojaa minua kädelläsi! Ole Sinä minulle kuin suojaava katos rankkasateella, kuin muurattu seinä myrskyssä.

Jos sinä et pidä minusta huolta, nämä myrskyt vievät minut mukanaan. Silloin minulle jää vain katkenneet juuret; haaleat muistot sinun armosi maaperästä.

Pidä siis taimestani – elämästäni – huolta. Käske myrskyjen laantua. Tai jos niiden täytyy edelleen puhista, anna juurieni kasvaa yhä syvemmälle Sinuun.

Pyhän Hengen murehduttaminen?

”Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten” (Ef. 4: 30).

Jokainen Jeesukseen syntiensä sovittajana uskova ihminen on vanhurskautettu pysyvällä ja kattavalla tavalla. Se tarkoittaa sitä, että meidän menneet, nykyiset ja tulevat synnit ovat pyyhitty pois Jumalan edestä. Tämän vuoksi Paavali voi Roomalaiskirjeessä julistaa, että mikään kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1).

Kristitty on siis siirtynyt Jumalan vihan ja kadotustuomion alaisuudesta Jumalan perheväkeen. Hän on siirtynyt Jumalan vihollisuudesta Hänen Isällisen huolenpidon kohteeksi.

Jumalan perheväessä – niin kuin jokaisessa perheessä – on omat sääntönsä ja ohjeensa. Yleensä perheissä kasvatetaan lapsia niin, että nämä osaisivat huomioida toisia ja käyttäytyisivät siivosti. Jumala kasvattaa meitä rakastamaan toisiamme. Hän tahtoo, että Hänen perheväessään olisi jokaisella hyvä olla. Ja toisaalta perheväen sisällä tuoksuva rakkaus houkuttelisi myös vielä ulkopuolella olevia astumaan sisään.

Kun Paavali kirjoittaa kirjeessään, ettemme murehduttaisi Jumalan Pyhää Henkeä, hän kirjoittaa sisäpuolella oleville. Siis niille, jotka eivät ole kadotustuomion eivätkä Jumalan vihan kohteina. Mutta Paavali tarkoittaa, että Jumala voi murehtia elämämme suuntaa tai asioita, joita haluamme salaa helliä.

Jumala ei meidän Isänämme hyväksy syntiä elämäämme. Hän kyllä tietää, että olemme syntisiä ja tulemme loppuun asti lankeamaan syntiin eri tavoin, joka päivä. Mutta synti on aina jotain, joka rikkoo suhteita. Se rikkoo ihmisen suhdetta itseensä, Jumalaan, sekä toisiin ihmisiin. Jumala murehtii, jos itsepäisesti haluamme pysyä tuhoavassa käytösmallissa.

Meissä asuva Pyhä Henki siis murehtii aina, kun kohtelemme toisiamme kaltoin. Samoin Hän murehtii, jos haudomme kostoa, juoruilemme toistemme selän takana tai emme halua antaa anteeksi. Hän murehtii, mutta ei jätä meitä. Hänet on annettu meille sen vakuutukseksi, että olemme matkalla kohti lopullista uskon täyttymystä, taivasta. Hän haluaa saada meissä aikaan oikeanlaista parannusta ja mielenmuutosta.

Pyhä Henki haluaa viedä Jumalan perheväkeläisiä yhä uudestaan Ristin juurelle. Kun Hän osoittaa elämässämme olevia syntejä, ne kaikki saa antaa Jeesukselle. Jumala tietää, ettemme vapaudu synneistä omilla voimillamme ja juuri siksi meillä on Vapahtaja.