Joskus elämän täytyy
ajaa meidät niin ahtaalle
että se murtaa
mielemme vankilat
totutut pienet ympyrämme
joissa kituutamme
päivästä toiseen
jotta ymmärtäisimme elämän
olevan suurempi kuin ne
ja armon vielä suurempi
(Iiris)
Tekijä: Yksin armosta ry
Puusepänverstaalla
Suuren Puusepän käsissä elämä on turvallisinta ja parasta. Hän tietää tarkalleen mitä tekee ja mistä kohtaa hioa. Hän rakastaa keskeneräisiä töitään eikä heitä ketään kelvottomana pois. Ja jokaisen aloittamansa työn hän on saattava loppuun.
Kiitos rakas Puuseppä, että sinä otit ne naulat vastaan, jotka minuun olisi pitänyt hakata. Kiitos, että suurimman työsi – Ristisi – tähden, minäkin olen säröineni rakastettu!
Silti pyydän: Hio minut minuksi. Siksi, miksi minut loit.
(Iiris)
Tapahtukoon tahtosi
Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.
Koska oma tahtoni on ajattelematon, ymmärtämätön, likinäköinen eikä se rakasta ketään.
Tapahtukoon siksi Isä, sinun tahtosi eikä minun. Vaikka se monesti onkin niin vaikea niellä.
(Iiris)
Aarre
Aarre on aarre vaikka millaisessa astiassa säilyttäisi. Ei se menetä arvoaan missään. Jumala valitsi sen, mikä ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on. Siksi meillä on tämä aarre saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä.
(Iiris)
Kesyttämätön tuuli
Tulisipa se kesyttämätön tuuli, joka kulkee missä tahtoo ja puhaltaisi sammuvaan toivooni.
Jotta näkisin, ettei elämäni ole näissä seinissä, ei ikkunoissa, ei näissä näköaloissa, ei edes näissä heikoissa tukirakenteissa.
Vaan tässä perustassa, joka kestää kaiken romahtamisenkin, yhtään vapisematta, väistämättä mihinkään.
Tulisipa se kesyttämätön tuuli. Ja antaisi toivolleni kantavat siivet.
(Iiris)
