Kirjoittaja-arkisto:Muut kirjoittajat

Jumalan armo pukee minut joka hetki keveisiin, väljiin, vastapestyihin vaatteisiin. Ei napita ylintä nappia, antaa hengittää. Vaan aina tulee vastaan joku, jonka mielestä pukeutumiseni on epäsopivaa. Mutta en minä tyyliäni enää muuta, sillä elämäni paras muodonmuutos oli se, kun armo sai muotonsa minussa. (Iiris)

Kyllä minä haluaisin olla sinulle se peili, josta voisit nähdä oman kauneutesi. Mutta liian usein olen pelkojeni sumentama. Säröjeni vääristämä. Etkä ollenkaan pysty näkemään kuinka rakastettava sinun sydämesi on. Kuinka valloittava katseesi. Ihana hymysi. Ja kuinka kauniisti kyyneleesi heijastavat taivaan. (Iiris)

Kiitos, että sinä, Herra, olet lähellä niitä, joilla on murtunut mieli ja särkynyt sydän. Niitä, jotka eivät jaksa etsiä eivätkä voi löytää iloa näistä lämpimistä päivistä. Niitä, jotka eivät välitä nyt paikasta auringossa. Niitä, jotka hakeutuvat mieluummin varjon suojiin. Yksin itkemään. Kiitos, etteivät he ole yksin. (Iiris)

Joka taakseen katsoo, se ei eteenpäin pääse. Älä entisiä muistele. Älä menneistä välitä. Edessä on tie, etkö sitä huomaa? (Iiris)

Laki ei muuta mitään. Pykälänsä se kyllä näyttää. Osoittaa sormellaan miten rikollinen missäkin kohtaa on. Ja jokainen on jossain. Kaikki kaikessa. Siksi se onkin niin täydellinen ja hyvä. Se ajaa rikollisen rakkauden luokse. Sen pyyteettömän, joka rakastaa rikollista, parantumatonta, vankilastaan vapautumatonta. Ja se rakkaus antaa mahdollisuuden. Opetella rakastamaan, koska itse on rakastettu. Antamaan anteeksi, kunContinue reading “Muuttava rakkaus”