Annamme Jumalan kädestä

”Mikä minä olen, tai mikä on minun kansani, kyetäksemme antamaan vapaaehtoisesti tällaisia lahjoja? Sinusta tämä kaikki on tullut, ja omasta kädestäsi me olemme ne sinulle antaneet.” (1. Aik. 29:14)

Jumalan temppeli oli alkuvalmisteluissa ja kansa lahjoitti omasta varallisuudestaan tulevia rakennustöitä varten. He antoivat, koska he näkivät asian tärkeänä ja vapaaehtoisesti ojensivat Jumalalle osan siitä siunauksesta, jota olivat saaneet kokea.

Daavid ihmitteli, miten he kykenivät antamaan niin suuria lahjoja? Vastaus oli siinä, että kaikki oli Jumalan antamaa lahjaa. Jumala oli siunannut ja sitä oli hyvä jakaa eteenpäin.

Me emme tänään rakenna ensisijassa fyysisiä temppeleitä, koska me kristityt olemme itse Jumalan temppeli. Mutta rakennustyöt ovat kovasti kesken ja käynnissä jatkuvasti.

Me saamme antaa työhön lahjaksi kaikkea sitä, mitä Jumala on meille suonut. Ennen kaikkea itsemme ja sen mukana hengelliset lahjamme, aikaamme, voimiamme ja myös monenlaista käytännön tukea.

Antamiseen ei saa syyllistää tai pakottaa. Kun kristitty kokee Jumalan asian olevan sydämen asia, hän haluaa Jumalan vaikuttamana luopua omastaan. Vaikka luovuttaminen sotii lihallisuuttamme vastaan, se on mitä enimmissä määrin Hengen vaikuttamaa hedelmää.

Oikeastaan me vain palautamme osan kaikesta siitä siunauksesta suoraan Jumalalle, josta olemme saaneet osamme. Ja antaessamme ilomme lisääntyy, koska huomaamme olevamme jokainen elintärkeitä tässä rakennushankkeessa.

Etsikää Herraa

”Etsikää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.” (1. Aik. 16:11)

Meidän jokaisen käsityskyky ja kokemus Jumalasta on parhaimmillaankin kuin pisara valtamerestä. Jumala on aina enemmän. Hänellä on varattuna meille enemmän iloa, lepoa, voimaa ja yhteyttä.

Jumala houkuttelee meitä etsimään Häntä. Se ei ole vaatimus eikä perustu pelkoon. Se on suloinen kutsu: sielua kutsutaan sen alkuperäiseen kotiin ja voimaannuttavaan yhteyteen.

Jumalan etsiminen tapahtuu rukouksen, Raamatun lukemisen ja seurakuntayhteyden kautta. Ne eivät ole Jumalan kuivia korvikkeita todellisen elämänilon tilalle vaan niiden avulla me seurustelemme kolmiyhteisen Jumalan kanssa.

Kristinusko on elävää yhteyttä Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Joka on seurustellut Jumalan kanssa, haluaa etsiä syvempää yhteyttä Häneen. Hän on maistanut jotain niin hyvää, että sitä pitää saada lisää.

Jumalan etsiminen alkaa kaipauksesta. Jumala synnyttäkööt sitä kaipausta meihin jokaiseen.

Hämmentävä armo!

Parissa kirjoituksessani olen viitannut Daavidin syntiin Batseban kanssa. Synti oli Jumalan silmissä hyvin paha ja Daavid sai kokea siitä syvää surua sekä traagista murhetta. Myös Daavidin ja Batseban ensimmäisen lapsi kuoli. Mutta hämmentävää on, että seuraavasta lapsesta, Salomosta, tuli Daavidin jälkeinen kuningas ja siis yksi Jeesuksen esi-isistä. Raamattu jopa erikseen ilmoittaa, että Jumala rakasti Salomoa! Daavidilla oli lukuisia poikia, jotka olivat syntyneet luvallisista suhteista mutta Jumala valitsi nimenomaan Salomon Jeesuksen sukulinjalle.

Esimerkkejä vastaavasta Jumalan häkellyttävästä toiminnasta olisi monia. Nostan esille vielä pari. Yksi Israelin kantaisistä, Juuda, luuli erään kerran makaavansa porton kanssa, mutta yhtyikin miniäänsä Tamariin. Tuosta seurauksena syntyi Peres. Huomaamme jälleen, että juuri Peres on merkittynä Jeesuksen sukuluetteloon (esim. 1. Aik. 2: 3-13). Tai mitä olet mieltä siitä, että Jumala oli Mooseksen kautta erikseen käskenyt, ettei Israelin kansaan saisi koskaan tulla kuuluvaksi mooabilaiset ja silti koko Ruutin kirjan sanoma on siinä, että mooabilaisesta Ruutista tulee Booaksen vaimo? Taas ollaan tekemisessä Jeesuksen sukulinjan kanssa. Booakselle syntyi nimittäin Iisai ja tälle taas Daavid.

Pelkään tehdä tästä yhteenvetoa; väärinymmärryksen vaara on suuri. En ole vetämässä johtopäätöksiä siihen suuntaan, ettei Jumalan käskyillä ja ohjeilla olisi merkitystä ja että näiden esimerkkien opastamana voisimme kukin tehdä mitä pahaa haluaisimme. Ei, synti on aina tuhovoima, se tuhoaa meitä itseämme ja läheisiämme.

Mutta Jumalan kanssa ei myöskään voi laskelmoida. Hän ei anna meille ansioittemme mukaan. Me emme olisi ikinä valinneet Tamarista syntynyttä Peresiä, Ruutista syntynyttä Iisaita tai Batsebasta syntynyttä Salomoa Jeesuksen sukupuuhun. Me olisimme Jumalan asemassa hiljaa painaneet nämä tapaukset sivuun ja unohduksiin ja nostaneet niiden tilalle kunniakkaita henkilöitä. Me olisimme korottaneet niitä ihmisiä, joiden elämästä ei löydy vastaavia skandaaleja.

Ehkä Jumala nosti erikseen esille tällaisia epäonnistumisia ja vielä antoi niille suunnattoman arvon juuri siitä syystä, että Hän osoittaisi meille miten armahtava ja rakastava Hän on? Ehkä Hän on halunnut läpi Raamatun osoittaa, että Hänen kansansa on aina ollut vajavaista ja monessa suhteessa epäonnistuvaa? Ehkä Jumala osoittaa näin meillekin, että Hän ei kykene ainoastaan antamaan meille anteeksi vääriä valintojamme ja syntejämme, vaan Hän voi muuttaa virheemme siunaukseksi itsellemme ja toisille. Siis synti pysyy syntinä mutta Jumalalle tunnustettuna ja annettuna sekin joutuu palvelemaan Jumalan lasten parasta.

Ehkä sinunkin elämässäsi on sellaisia menneitä tai nykyisiä asioita, jotka haluaisit unohtaa? Asioita, jotka eivät ole menneet oikein ja joiden vuoksi olet kärsinyt? Ehkä kannat niistä häpeää tänäänkin? Raamatun valossa haluan sanoa sinulle, että Jumala haluaa ottaa vääryytemme ja syntimme itselleen ja Hän pitää niistä huolen. Niistä voi tulla siunausten kanavia. Niistä voi tulla niitä kanavia, joiden kautta Herra Jeesus Kristus tulee esille tälle maailmalle. Ihan samoin kuin Tamarin, Ruutin ja Batseban elämässä.

Jumalasiunaasynnin_IMG_8332

Kaikki on Jumalasta

”Herra, isiemme Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, säilytä kansassasi tämä mielenlaatu, niin että se haluaa aina pysyä lähelläsi.” (1. Aik. 29:18)

Daavid oli pitämässä viimeistä suurta puhettaan kansalle ja puheen sisältö koski hänelle rakasta aihetta, tulevaa Jumalan temppeliä. Sitä varten Daavid oli tehnyt paljon valmisteluja ja nyt puheensa yhteydessä hän velvoitti kansaa auttamaan rakennustöissä poikaansa Salomoa. Daavid samalla itse lahjoitti valtavan omaisuuden temppelihanketta varten, koska hän rakasti Jumalaa (29:3). Samoin kansa antoi auliisti omastaan (29:6). Daavid totesi, että tämä mielenlaatu palvella Jumalaa auliisti ja iloiten oli Jumalan antamaa lahjaa.

Haluan nyt kirjoittaa vajavaisella ymmärrykselläni Jumalan suvereenisuudesta. Kaikki Jumalan syvemmin tunteneet ovat saaneet nähdä Jumalan olevan suurempi kuin mitä heidän käsityskykyynsä mahtui. Mooses näki, että kaikki on Jumalan vallassa (5. Moos. 32:39), Jeremia itkee Jumalalleen tajutessaan, ettei ihmisen askeleet ole hänen omassa vallassaan ja huutaa Jumalaa kääntämään kansan mielenlaadun.

Uskossa kasvu on kahdenlaista ymmärryksen lisääntymistä; toisaalta se on sen sisäistämistä, miten pieni on ihminen ja toisaalta sen käsittämistä, miten Jumala on kaikki kaikessa. Tämä on vastoin harhaoppien ydintä, niissähän uskotaan ihmisen mahdollisuuksiin ja siitä seuraa erilaiset synergiaopit (yhteistyöopit).

Jumalan suvereenisuuden korostaminen ei mitätöi ihmisen vastuuta. Mutta se auttaa meitä ymmärtämään, miten riippuvaisia olemme Herrasta Jeesuksesta. Meissä itsessämme ei ole halua lähestyä Jumalaa, ei luopua synneistämme eikä palvella lähimmäisiämme. Turhaan etsimme näitä tärkeitä ominaisuuksia omista tunteistamme tai yritämme saada niitä itse aikaan. Sen sijaan meissä tulee olla tämä Daavidin ja muiden pyhien mielenlaatu: anna Jumala, vaikuta, säilytä, nosta ja kanna!

Jumala vaikuttaa meissä kaiken hyvän Raamatun ja Henkensä avulla. Hänen Henkensä avaa meille evankeliumia ja sitä oppiessamme meihin luodaan yhä lisääntyvää halua luopua väärästä ja lähestyä Jumalaa sydämemme halulla. Kaikki on Jumalasta. Eikä tämä Jumala ole oikukas, etäinen ja mielivaltainen vaan Hän on sinun Jumalasi. Suvereeni Jumala on samalla läheinen Isä.

Kaikkionjumlasta_sompanen