Pyhät pahat Korinttilaiset

”… tervehtivät Korintissa olevaa Jumalan seurakuntaa, Kristuksen Jeesuksen pyhittämiä, Jumalan kutsumia pyhiä…” (1. Kor. 1:2).

Korintti oli moraaliltaan hurjamaineinen kaupunki. Satamakaupunkina se keräsi merimiehiä harrastamaan hillittömyyksiä ja sijaitsipa kaupungissa myös Afroditen temppeli, jossa oli 1000 pappina toimivaa prostituoitua.

Paavali perusti Korinttiin seurakunnan, joka eli kaiken moraalittomuuden keskellä. Kaikki seurakuntalaiset eivät olleet päässeet eroon entisestä elämäntyylistään; seurakunnassa esiintyi seksuaalista moraalittomuutta muiden ongelmien lisäksi  (1Kor. 5:1).

Kaikista nuoren seurakunnan ongelmista ja suoranaisista julkisynneistä huolimatta Paavali tervehtii seurakuntalaisia Jeesuksen Kristuksen pyhittämiksi, Jumalan kutsumiksi pyhiksi. Tämä on asia, johon kannattaa pysähtyä hetkeksi. Korinttilaisia ei kutsuttu pyhiksi heidän elämän muuttumisen tai todellisen pyhittymisen/synnin voittamisen tähden, vaan sen tähden, että he olivat uskoneet Jeesukseen syntiensä sovittajana. Uskon kautta Jumala luki heidät vanhurskaiksi ja he olivat siirtyneet Jumalan lapsen asemaan.

Raamatussa pyhyys ei ole ominaisuus, joka kasvaa asteittain, vaan kertakaikkinen asia. Ihminen (tai esine) joko on pyhä tai sitten ei. Jumala katsoo pyhäksi jokaisen, joka huutaa avukseen Herran Jeesuksen nimeä (1. Kor. 1:2). Pelastus on siis Jumalan lahja syntiselle ja se otetaan vastaan uskolla.

Pelastus (vanhurskautuminen) ja pyhitys on olennaisen tärkeää erottaa toisistaan. Paavali ei suinkaan ollut antinomisti (lain hylkääjä), vaan ohjasi seurakuntaa opettamalla heitä elämään saamansa lahjan ja kutsumuksen mukaisesti. Hän voimakkaasti kehotti välttämään seksuaalista moraalittomuutta, riitoja ja väärinkäytöksiä. Elämän muuttuminen Isän lapsen arvon mukaiseksi on tärkeää ja se tapahtuu varmalta pelastuksen pohjalta. Mutta Raamattu ei opeta, että jos ihminen ei ensin voita syntejään ja tee riittävää parannusta, hän ei pelastu.

Korintin seurakunnan ongelmat ja Paavalin suhtautuminen niihin on lohdullista. Mekin saamme olla varmat, että omista ongelmistamme huolimatta olemme uskon kautta Jumalan pyhiä. Siis pelastuttuja. Elämän pyhitys taas on prosessi, jossa Jumala kasvattaa lastaan Taivaan valtakunnan elämään. Jos sekoitamme nämä tärkeät asiat keskenään, menetämme omantunnon rauhan ja levollisen elämän evankeliumin varassa.

Mestarin vahvat kädet

”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan.” (1. Kor. 15:10)

Kun Kristus kutsuu meitä pelastukseen ja taivaaseen, Hän samalla antaa meille kullekin oman tehtävän. Meitä muokataan joka päivä sen vision mukaan, joka Jumalalla on meidän elämästämme.

Ajattelen taas saviastiaa valajan pöydällä ja vertaan sitä omaan elämääni. Miten kipeästi Hänen sormensa ovatkaan tunkeutuneet kovaan ja heikosti muovattavaan elämääni. Miten yhä uudestaan Hän on päättäväisesti pitänyt minua työpöydällään ja antanut käsiensä koko olemustaan myöten muotoilla minua. Ja kuinka nuo kädet ovatkaan osanneet koskea niihin kohtiin, jotka olisin toivonut Hänen jättävän huomaamatta.

Monesti olen taas tuntenut Mestarini hellää ja toivorikasta kosketusta. Juuri kun olen ollut taipua rajuista työstöistä vinoon, Hän onkin huomaavaisesti tukenut ja kantanut.

Ja mikä kuumuus Hänen uunissaan onkaan ollut. Olen luullut tekeväni kuolemaa mutta Mestarini on katsellut lasin takaa hymyillen. Olen ollut mielestäni valmis monta kertaa vain huomatakseni, että astiani ei ole kestänyt käyttötarkoitustaan. Olen mennyt rikki lukemattomia kertoja ja ollut valajani pöydällä yhä uudelleen.

Luulen, että tämä elämäni Jeesuksen seurassa jatkuu tällä samalla kaavalla loppuun saakka. Olen ollut huomaavinani, että jokaisen työstön ja jokaisen uunin kuumuuden jälkeen minuun lasketaan jotakin enemmän. Onko se juuri armoa?

Paavali totesi omasta elämästään, että Jumalan armo oli saanut työstää Hänen elämäänsä ja seurauksen tiedämme. Voi, jospa näkisimme meidän elämämme Jumalan silmin! Ehkä silloin uunin kuumuudessa tai Valajan kovaotteisessa käsittelyssä tietäisimme, miten meitä muovataan suurella rakkaudella.

Onko Jumalalla kiire valmistaa astioita, joista Hänen suunnaton armonsa säteilee kärsivälle maailmalle?

krys-alex-478511-unsplash

Rakennatko arkkia?

”Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä?” (1. Kor. 6:7)

Nooa rakensi valtavaa arkkia pihalleen kymmenien vuosien ajan. Naapurit ja kylän miehet kävivät viikottain pilkkaamassa ja kyselemässä hankkeen ideaa ja järkevyyttä. Ajattele mitä Nooa saattoi vastata: ”Jumala on puhunut. Teen tämän, koska Jumala kehotti.” Häntä pidettiin varmasti aikansa kylähulluna.

Onko sinulla oma arkin rakentaminen menossa? Oletko kuullut Jumalan puhuvan sinulle jonkun tehtävän tekemisestä, ihmissuhteessa pysymisestä tai oikeuksista luopumisesta? Onko se mitä teet tai olet tekemättä hullua ja yleisen mielipiteen vastaista?

Jatka rakentamista. Voi olla, ettei sade tule vielä huomenna tai tämän vuoden kuluessa, mutta se tulee. Pyri suuntaamaan elämäsi Jumalan Sanan mukaan ja kysy joka päivä uudet rakennusohjeet. Ole uskollinen tehtävässäsi ja siinä kutsumuksessa mihin Jumala on sinut asettanut.

Ole siis Jumalan kylähullu ja anna vasaran heilua tänäänkin. Jumalan siunaamat miehet ja naiset ovat aina kulkeneet vastavirtaan. Heille on naurettu, heitä on pilkattu ja heitä on syytetty. Mutta he ovat olleet suurten siunausten kanavia.

arkki.jpg

Meidät on kutsuttu Kristuksen yhteyteen

”Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, Meidän herramme yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan.” (1. Kor. 1:9)

Mitä tarkoittaa olla kutsuttuna Jumalan Pojan yhteyteen? Se tarkoittaa enemmän kuin ymmärrykseni riittää sitä kuvaamaan. Se tarkoittaa sitä, että itsessään köyhä ja syntinen, ongelmainen ja puutteellinen ihminen on saanut lahjaksi Jumalan salaisuuden ja aarteen, Jeesuksen Kristuksen. Hänet, jossa on Jumalan koko täyteys (Kol. 2:8). Se tarkoittaa sitä, että uskonsa kautta ihminen on yhdistynyt Jumalan Poikaan erottamattomalla tavalla. Meidät on yhdistetty Häneen sekä hyvinä että huonoina päivinämme – ilman edestakaista heiluntaa.

Meidän asemamme on käsittämättömän korkea ja varma. Kun meidät on kutsuttu Kristuksen yhteyteen, meillä on Pojassa pelastus Jumalan vihasta, tuomiosta sekä tätä elämää ajatellen kaikki se hengellinen siunaus, jota haaveilemme saavamme. Tähän ei voi lisätä mitään.

Ehkä luet näitä rivejä ja ajattelet, ettei mikään kirjoittamastani pidä paikkaansa sinun kohdallasi? Sinun elämääsi ei kuvaa hengellinen täyteys vaan häpeä ja epäonnistuminen. Niinpä niin, mutta nyt ei olekaan puhe siitä mitä sinä itsessäsi olet, vaan siitä mitä Jumala on tehnyt. Huomaa, että Hän on kutsunut sinut Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Tämän jälkeen on Kristus oleva kaikki se, mitä tarvitset kaikissa ongelmissasi. Kun Hänessä kerran on kaikki hengellinen täyteys mitä voi kuvitella, siitä riittää sinullekin kaikkeen elämään.

Itsessämme näemme syntiä ja epäonnistumista, Kristus lahjoittaa meille anteeksiantamuksen ja vanhurskauden. Koemme olevamme sidottuja häpeään ja syyllisyyteen, Kristuksemme lahjoittaa meille vapauden ja syyttömyyden. Tunnemme rajallisuutemme ja koemme mahdottomia vastuksia, mutta meillä on Kristus, joka saa suuretkin myrskyt tyyntymään hetkessä.

”Jumala pysyy sanassaan” tarkoittaa sitä, että Hän on tosissaan siitä, mitä on meille antanut. Vihollisemme haluaa kaikin tavoin ryöstää meiltä tämän Kristuksen ja Hänen katoaminen sydämen näkökentästä synnyttää pahoinvointia ja toivottomuutta. Usko vain, että Jumala on uskollinen ja lupaustensa veroinen. Tulet huomaamaan, että yhteys Kristukseen tarjoaa sinulle verrattomasti enemmän kuin voisit kuvitella.

meidatonkutsuttukristuksen_valkovuokko

Älä unohda evankeliumia!

”Veljet, minä palautan mieleenne se evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen teille julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.” (1. Kor. 15: 1,2)

Rovasti Olavi Peltola kerran sanoi minulle, että evankeliumi on historian valossa hukkunut aina 30 vuoden välein. Hän sanoi, että jokaisen sukupolven pitää löytää se uudelleen. Paavalinkin tuli kirjoittaa nämä herättelevät sanat perustamalleen seurakunnalle, jossa hän oli vaikuttanut pitkiä aikoja ja opetuksellaan sitä rakentanut. Hän herätteli heitä palaamaan evankeliumin perustalle.

Evankeliumi on Jumalan sädehtivä kirkkaus, se on Jumalan voima ja Raamatun keskeisin ilmoitus. Evankeliumi on niin yksinkertainen ja vapauttava ilosanoma, että me kristityt aina olemme hukkaamassa sen tai lisäämässä siihen jotakin omaamme. Mutta jos yrität varmistella evankeliumin sanomaa ihmisrajoituksin, menetät sen voiman.

Mitä evankeliumi on? Se on sanoma siitä Jumalan rakkaudesta, joka tuli alas meidän syntisyyteemme ja kärsimykseemme. Me emme päässeet ylös Jumalan luokse, niinpä Hän laskeutui meidän tasollemme. Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja Hän otti vapaaehtoisesti meille kuuluvan rangaistuksen. Jeesus otti harteilleen kaikki meidän syntimme ja Jumala tuomitsi hänet niiden vuoksi kuolemaan kirotun ja jumalattoman kuoleman.

Evankeliumi julistaa meille tänään: Jumala poisti Hänen ja meidän väliltämme kaikki esteet ja ylitti synnin kuilun puolestamme. Evankeliumi kuuluttaa syntiselle ihmiselle Jumalan anteeksiantamusta, armoa ja rakkautta. Evankeliumi vakuuttaa pimeydessä olevalle ihmiselle: sinun ei tarvitse ottaa askeleita kohti valoa vaan Jumala on tullut sinun pimeyteesi.

Tiedän: Missä on parannuksenteko ja ihmisen kilvoittelu ja osuus? Kun evankeliumi saa loistaa vapaalla ja jumalallisella kirkkaudellaan, JOS se todella saa olla ilman ihmisten tekemiä ehtoja ja rajoituksia ja jos armo todella voi olla todellista Jumalan armoa, niin silloin voidaan ottaa huomioon kaikki muut asiat. Evankeliumi synnyttää halun jatkuvaan parannuksentekoon, kilvoitteluun ja toisten palvelemiseen.

Evankeliumi saa meidän sydämen katseemme meitä rakastavaan Jeesukseen ja siinä yhteydessä armo vaikuttaa meissä Jumalan tahdon mukaisia asioita. Ihminen palvelee ilolla sekä Jumalaa että lähimmäisiään. Vapautettuna ja rakastettuna hän rakastaa toisia.

Emmehän rajoita evankeliumia?

Laituri auringonlaskussa