Jumala osoittaa tien

”Israelilaiset kulkivat Herran vuoren luota kolme päivänmatkaa, ja Herran liitonarkku kulki heidän edellään kolme päivänmatkaa etsien heille levähdyspaikat.” (4. Moos. 10:33)

Jumalan liitonarkun – eli Jumalan läsnäolon – piti matkata israelilaisten keskellä erämaavaelluksella. Nyt liitonarkku oli kuitenkin koko suuren joukon edessä ja vielä erikseen mainitaan, että Jumala näin etsi omalle kansalleen tarvittavat levähdyspaikat. Miksi tämä muutos suunnitelmiin?

Syynä oli ollut Mooseksen järkeily. Hän oli pyytänyt appensa poikaa Hoobabia matkaoppaaksi sanoen, että ”älä jätä meitä, sillä sinä tiedät, minne meidän on hyvä leiriytyä autiomaassa. Ryhdy meidän oppaaksi” (10:31).

Jumala taisi tulkita Mooseksen pyynnön epäluottamuslauseeksi ja niinpä seuraavassa luemme, että liitonarkku oli vastoin aikaisempia ohjeita joukon kärjessä.

Jumala kyllä kykenee ohjaamaan meidän elämäämme sielläkin, missä meidän kompassimme sekoavat. Hän ei tarvitse ohjeitamme eikä rinnalleen kanssaoppaita. Hän haluaa yksin olla meidän Jumalamme ja johdattajamme.

Vaikeissa erämaissa on siis parasta antaa Jumalan johtaa. Se ei tarkoita nääntymiskuolemaa, vaan Jumala löytää meille itsekullekin tarvittavat levähdyspaikat. Kun Hän saa olla meidän todellinen ja ainoa Jumalamme, turvamme ja apumme, silloin saamme olla todistamassa ihmettä; elämämme palaset loksahtelevat kohdalleen ja suunta on turvallisesti kohti Luvattua maata.

Toisia ”kiusatumpi”?

”Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” (4. Moos. 12:3)

Ajatteletko koskaan olevasi jotenkin kiusatumpi kuin toiset ihmiset? Tunnetko sinulla olevan enemmän sisäisiä ristiriitoja, houkutusta johonkin minkä tiedät olevan väärin tai koetko muuten olevasi ahdistettu?

Raamattu kuvaa Moosesta hyvin nöyräksi ihmiseksi. Hebreankielisen nöyrä -sanan voisi yhtä hyvin kääntää sanalla kiusattu. Eli Mooses oli toisin sanoen kiusatumpi ihminen kuin kukaan toinen.

Mitä tarkoittaa olla kiusattu? Sana viittaa siihen, että joku tai jokin kiusaa, aiheuttaa harmia ja ahdistaa. Kristittyä kiusaa usein hänen oma sisäinen pahuutensa. Myös sielunvihollista kutsutaan Kiusaajaksi. Kiusaukset vievät elämäniloa vetämällä ihmistä alas raskaiden painojen tavoin ja ne haluavat työntää ihmisen ulos hänen Jumalan antamasta suunnitelmasta.

Nöyryys ja sisäiset kiusaukset ja ahdistukset kuuluvat hyvin yhteen. Mitä enemmän ihminen ymmärtää omaa puutteellisuuttaan ja syntisyyttään, sitä enemmän häneen syntyy tarvetta Vapahtajalle. Ja mitä enemmän hän tyhjenee omasta ylpeydestään ja voimastaan, sitä enemmän hän saa täyttyä Kristuksella.

Mooses joutui kokemaan elämässään paljon kiusauksia, vaikeuksia ja ahdistuksia. Tuloksena oli hyvin nöyrä mies, jonka kautta Jumala saattoi toimia hämmästyttävällä tavalla. Muistetaan tämä omien kiusaustemme keskellä.

Jumala on perintöosasi

”Herra sanoi Aaronille: `Kun israelilaiset jakavat maan ja muut heimot saavat osuutensa, sinä et saa omaa osuutta maasta, sillä minä olen sinun perintöosasi.´” (4. Moos. 18: 20)

Jumalan välikappaleet ovat monesti vailla maallista omaisuutta. Jumala ei näytä antavan heille aina samalla tavalla niitä asioita, joista me ihmiset haemme nautintoa ja tyytyväisyyttä. Jumalan omia riisutaan, jotta jokin heissä alkaisi haluta muunlaista rikkautta.

Ehkä sinäkin katselet ympärillesi ja hieman kateellisena katselet kuinka ihmiset lähettyvilläsi rakentavat toinen toisiaan komeampia taloja ja ostavat uusia autoja. Ehkä koet jääväsi vaille jotain sellaista, mistä toiset tuntuvat saavan sisältöä elämäänsä?

Jumala kutsuu meitä lapsiaan monenlaiseen köyhyyteen, jotta silmämme avautuisivat todelliselle aarteelle. Kristus on meidän perintöosamme. Hän on enemmän kuin tavarat ja saavutukset. Hänestä sielu voi löytää sellaisen ilon ja kiinnekohdan, että muut arvot menettävät hohdettaan.

Älä siis suostu siihen houkutukseen, että suostut vertailemaan maallisia olosuhteita toisten kanssa. Parhaimmat rikkaudet saavuttavat ne, joilla ei tunnu olevan mitään. Heille ei välttämättä sallita inhimillisen näkökulman kannalta samanlaisia siunauksia kuin muille – he saavat paljon enemmän. Jumala tahtoo olla heidän perintöosansa. Sinun perintöosasi.

DSC07597

Jumalalle mahdotonta?

”Mutta Herra sanoi Moosekselle: `Onko Herralle mikään mahdotonta? Nyt saat nähdä, toteutuuko minun sanani.´” (4. Moos. 11: 23)

Israelin satatuhantinen kansa oli lopenkyllästynyt Jumalan antamaan mannaan erämaavaelluksellaan. He kaipasivat vaihteeksi lihaa ja alkoivat ikävöidä paluuta Egyptiin. Jumala sanoi hankkivansa kansalle lihaa seuraavaksi päiväksi kuukauden tarpeiksi. Mooses ei pystynyt käsittämään Jumalan lupausta; miten ihmeessä Jumala saisi hankittua sellaisen määrän lihaa keskellä ei-mitään?

Tämä sama Mooses oli nähnyt Jumalan ihmeet Egyptissä. Hän oli nähnyt kuinka valtameri jakautui kahtia ja hän seurusteli päivittäin Jumalan kanssa poikkeuksellisella tavalla. Mutta nyt hänen mielessään oli liian suuri muuri – Jumala ei pystyisi mitenkään selviytymään edessä olevasta haasteesta.

Onko sinulla koskaan samanlaista tunnetta? Olet kyllä kokenut Jumalan johdatusta ja suoranaisia ihmeitäkin menneisyydessä mutta nyt olet liian suuren ongelman edessä. Ei edes Jumala voi auttaa sinua?

Mooses taisi valvoa seuraavan yön ja kuunnella kuinka linnut ropisivat telttojen päälle. Uskon, että hänen sydämensä pamppaili Jumalan näyttäytyessä hänen odotuksiaan suurempana.

Mahdottomat tilanteet ovat Jumalan näyttämöitä. Ehkä hyvinkin pian saat kuulla ”lintujen ropinaa”?

DSC08114

Rankat vastukset syövät rohkeuden

Tämä kirjoitus on sinulle, joka pidät itseäsi liian huonona Jumalan armolle ja taivaspaikalle. Samoin kirjoitan niille, jotka näkevät liian suuria vastuksia itsessään tai ympärillään jaksaakseen jatkaa uskonmatkaa kohti sen lopullista täyttymystä, taivasta.

Otan Raamatun avukseni ja tällä kertaa käymme läpi murheellista kertomusta, joka löytyy 4. Mooseksen kirjasta luvusta 13. Siinä Egyptistä Jumalan voiman vapauttama kansa oli tullut erämaan kautta luvatun maan – Kanaanin maan – rajoille. Mooses salli 12 miehen käydä suorittamassa taktista tarkkailua maassa 40 päivän ajan; näiden tarkkailijoiden tuli tuoda tietoa maan hyvyydestä ja siitä, millaiset vastustajat heitä odottivat. Tarkkailijat palasivat ja kertoivat 2 asiaa: ”(1) Maa on kyllä juuri niin ihmeellisen hyvä ja ihana kuin Jumala on luvannut. Mutta (2) me emme ikinä tule valloittamaan sitä omaksemme. Olemme aivan liian vähäpätöinen kansa verrattuna Kanaanin maan kansoihin. He ovat jättiläisiä ja me näytimme heidän silmissään heinäsirkoilta. On parempi jättää ylittämätä luvatun maan rajaa ja luovuttaa kuin joutua tapetuksi.”

Tämä Raamatun kertomus on Jumalan puhetta myös meille tämän päivän kristityille. Mekin olemme vapautuneet saatanan valtakunnasta Jumalan ihmeellisen armon ansioista ja olemme omalla, monesti raskaalla ja kuivalla erämaavaelluksella kohti luvattua maatamme, taivasta. Ja samoin kuin tarkkailijat, tiedämme taivaan olevan ihana paikka, sellainen missä me saamme levätä erämaanvaelluksen murheista ja iloita ikuisesti Jeesuksen ja läheistemme seurassa.

Emme kyseenalaista pelastuksen todellisuutta ja sen ihanuutta, mutta saatamme kokea tarkkailijoiden tavoin, ettemme ikinä pääse sinne perille. Olemme joko itse liian heikkoja ja huonoja tai vastustajamme liian vahvoja. Eikö niin, että heinäsirkkavertaus on osuva siinä mielessä, että monesti koemme olevamme kuin piskuisia liiskattavia heinäsirkkoja suurten jättimäisten vihollistemme edessä, kuten synti, oma sisäinen kapina ja turmelus, Saatanan estävä toiminta ja niin edelleen? Miten voisimme päästä näiden vastusten läpi omistamaan meille luvatun perinnön? Miten voisimme olla riittävän vahvoja loppuun saakka ja voittaa?

12:sta tarkkailijassa oli 2 miestä, jotka näkivät asiat eri tavalla, uskon silmillä. He kyllä tajusivat inhimilliset realiteetit siinä missä toisetkin ja ymmärsivät, ettei heidän auttanut mennä heiluttelemaan miekkojaan metriä pidempiä vihollisjoukkoja vastaan omassa voimassaan. Mutta huomaa, mitä he sanoivat: ”Me hyökkäämme sinne heti ja otamme maan haltuumme! Me pystymme siihen!” (4. Moos. 13: 30). Miksi he kokivat näin? Koska heissä oli Raamatun mukaan toinen henki, uskon henki. He kyllä ymmärsivät ihmimillisen mahdottomuuden selvitä mutta katsoivat Jumala mahdollisuuksiin ja ne olivat rajattomat.

Jumala vihastui kansalleen. Ei siksi, että he olivat niin pieniä ja heikkoja. Ei myöskään siksi, että he osasivat sotia huonommin kuin muut kansat vaan siksi, että he olivat unohtaneet keskeisimmän asian: Luottamuksen siihen Jumalaan, joka oli kantanut heitä päivästä päivään luvatun maan rajalle saakka.

Tätä samaa lohdutuksen ja nuhtelunkin sanomaa Jumala haluaa tänään opettaa meille lopun ajan kristityille: Perille taivaaseen pääseminen ei ole kiinni meidän kyvyistämme, osaamisestamme tai voimastamme. Kyse on aina Jumalan toiminnasta. Hän tahtoo tuoda kansansa luokseen taivaan kotiin ja Hän on täysin kykenevä siihen.

Jumala kehoitti Israelin kansaa silloin ja myös meitä tänään luottamaan Häneen. Hän pyytää meitä lepäämään ja katsomaan yksin Häneen ja siihen, mitä Hän elämässämme pystyy tekemään. Katsomaan yksin ristiin ja lepäämään sen juurella. Levosta nousee todellinen Jumalan tarkoittama aktiivisuus. Vaikka meistä tuntuu, että vastuksemme ovat liian suuria, niin Jumalalle ne ovat kuin ilmaa. Ja vaikka emme itse kykene saamaan tätä uskoa aikaan, voimme pyytää, että sitä annetaan meille. Jumala lahjoittaa sitä meille evankeliumin kuulemisen kautta. Pyri siis kuuntelemaan sellaista sanomaa, joka ei käännä katsettasi itseesi vaan Jumalan Karitsaan!

rankatvastukset