Onko tielläsi jättiläisiä?

”Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli karkottamaan kansoja, jotka ovat sinua suurempia ja väkevämpiä ja joilla on suuria, taivaaseen asti linnoitettuja kaupunkeja.” (5. Moos. 9:1)

Israelin kansa oli tehnyt raskaan matkan Jumalan lupaamaan maan rajalle. Nyt piti vain astua sisälle Jumalan lupauksiin ja nauttia maasta, joka vuosi maitoa ja hunajaa. Edessä oli yksi ongelma: maassa asui jättiläisiä.

Jättiläiset ovat aina siellä, missä ovat myös Jumalan lupaukset. Ne ovat Goljatteina meidän ja lupausten välillä, niin että helposti säikähdämme ja lannistumme.

Jättiläiset puivat meille nyrkkejään ja uhmaavat, ettemme koskaan pääse perille. Jos katsomme heitä inhimillisin silmin, he ovat meille liian suuria vastuksia.

Mutta jättiläisillä on vain uhmaavat ilmeet ja pelkoa kylvävät sanat. Todellisuudessa Jumala on jo taistellut elämämme jättiläisiä vastaan. Hän on raivannut edestämme kaikki ne esteet, jotka voisivat estää meitä saavuttamasta uskomme päämäärää, sielujemme pelastusta.

Ja kun taistelemme synnin, masennuksen, epätoivon, katkeruuden, yksinäisyyden ja epäonnistumisten jättiläisten kanssa, meillä on puolellamme Taistelija, joka on jo kaatanut nuo vastustajat maahan. Meidän ei enää tarvitse taistella yksin vaan turvautua Vapahtajaamme Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Onko tielläsi tänään jättiläisiä? Saat kohdata heidät levollisin mielin yhdessä Vapahtajasi kanssa.

Ruokana Jumalan tunteminen

”Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.” (5. Moos. 8: 3)

Mooses piti Israelin kansalle viimeistä puhettaan ennen kuolemaansa. Hän halusi muistuttaa kansaa siitä todellisuudesta, että suhde Jumalaan oli enemmän kuin mitkään näkyvät siunaukset tai tarpeet. On mielenkiintoista, että Jeesus siteerasi juuri näitä Mooseksen sanoja paholaisen kiusatessa Häntä erämaassa.

Ehkä Jumala joskus sallii meille monenlaista puutetta, jotta näkisimme niiden takana olevan vielä suuremman tarpeen? Ehkä Hän vetää siunausten verhonsa hetkellisesti sivuun, jotta emme kiinnittäisi sydäntämme siihen, mitä Hän meille antaa vaan Häneen itseensä?

Mutta mitä tarkoittaa se, että ihminen syvimmässä mielessä elää Jumalan sanoista? Ainakin sillä viitataan siihen, että ruoka, juoma, vaatteet, omaisuus ja ihmissuhteet eivät tuo ihmiselle Jumalan luomana olentona lopullista tyydytystä; ihmisessä on jokin sisin huuto, johon ainoastaan Luoja voi vastata.

Kun tämä ihmisen kodittomuutta ja yksinäisyyttä heijastava huuto pääsee elämän kriiseissä kuuluville, ihminen on jo matkalla tulla löydetyksi. Silloin ihminen löytää Jeesuksen Kristuksen; silloin sielu saavuttaa kaipaamansa täyteyden.

Älä siis ole toivoton, jos olosuhteet eivät näytä muuttuvan edelleenkään suotuisiksi. Vaikka leipää ei riittäisi, Jumalaa riittää. Hän paljastaa itsensä köyhille, puutteellisille ja syntisille. Ja silloin – paradoksaalista kyllä – ihminen on puutteidensa keskellä täynnä elämää.

writing-book-open-reading-religion-christian-838541-pxhere.com

Jumala kantaa meitä kuin Isä lapsiaan

Israelin erämaavaellus oli esikuvallinen kertomus seurakunnan matkasta kohti omaa luvattua maatamme, taivasta. 5. Mooseksen kirjasta haluan siteerata kahta Mooseksen puheen kohtaa, joilla Hän kuvaa Jumalan toimintaa erämaassa vaeltavalle kansalle. Huomio jo tässä vaiheessa, että kristityn kulku kohti luvattua maata käy monesti raskaan erämaan kautta. Siihen on syynsä. Älä siis ollenkaan usko sellaisia menestysjulistajia, jotka lupaavat kristityille yhä lisääntyvää helppoa elämää ja voittoisaa kulkua. Olivatpa he kuinka karismaattisia tahansa ja tapahtui heidän kauttaan mitä ihmeitä tahansa, he ovat vaihtaneet Jumalan totuuden omaksi mielihalukseen. Jumala varjelkoon meitä sellaiselta.

Mooses kertoi Israelin kansalle (5. Moos. 1: 31-33), että Jumala kantoi heitä kuin isä lapsiaan läpi pitkän, paahtavan ja raskaan erämaataipaleen. Hän jatkaa, että he eivät selvinneet siitä omin voimin vaan Jumala kulki heidän edellään etsien heille reitin, leiriytymis- eli levähdyspaikat. Jumala huolehti siis siitä, että jatkuvasti mentiin oikeaan suuntaan – vaikka se ei kansasta usein siltä tuntunutkaan – ja aina tarpeen vaatiessa, riittävän säännöllisti, heille annettiin keidashetkiä raskaan matkan varrella. Nämä kaikki samat lupaukset ovat täydellisesti voimassa sinunkin kohdallasi. Sinuakin kannetaan tässä elämässä kohti seuraavaa ja sinua johdatetaan joka päivä. Jaksa uskoa myös keidashetkiin, niitäkin tulee olemaan matkasi varrella. Voi olla, että ne ilmaantuvat juuri silloin, kun erämaa on kuumimmillaan ja voimasi lopuillaan.

Sitten Mooses kuvaa samaa asiaa toiselta kantilta (5. Moos. 8:2-5). Tämä on tärkeä huomata, sillä saamme vastauksen siihen, millaista Jumalan johdatus ja Isänrakkaus on luonteeltaan. Siitähän me haluaisimme todisteita oman arkielämämme keskellä. Mooses kertoi, kuinka Jumalan huolenpito tuli esille kurituksena (8:2), ja Hän piti kansaa tietoisesti nälässä (j. 3). Salliessaan vaikeita asioita kansansa elämään Jumala halusi paradoksaalisesti vetää heitä lähemmäs itseään. Hän halusi, ettei kansa luottaisi vain siihen, mitä havaitsee ulkoisilla aisteillaan ja laskisi mahdollisuuksiaan selvitä inhimillisten todennäköisyyksien mukaan – koska Jumala heittää todennäköisyydet romukoppaan. Jumalan kanssa tulee heittäytyä mahdottomuuksien maailmaan. Hän on Jumala, joka luo elämää tyhjästä, ja joka saa avaa tiet sinne, missä ne ovat pahiten tukossa.

Erämaataipaleella kansa joutui monta kertaa todella ahdistaviin ja mahdottomiin tilanteisiin. Milloin heiltä loppui ruoka, milloin he olivat kuolla janoon. Eikä raskas matka ollut päättyä ikinä. Jumala tahtoi heidän kuitenkin oppivan luottamaan Häneen ja Hänellä oli kaikki vastaukset jo valmiina. Sen sijaan, että kansa toistuvasti kapinoi Jumalaa vastaan ja masentui ahdistuksen edessä, he olisivat voineet luottaa Jumalan kantavan heitä ihan samoin kuin kaikkina menneinä päivinä. Sitä olisi ollut Jumalan tahtoma nöyryys ja luottamus. Ja niitä samoja asioita Hän työstää meissäkin.

Jumalalle ongelmat eivät ole ongelmia. Hän nauraa mahdottomuuksille. Mutta Hän toivoo olevansa aina ja kaikessa meidän ensimmäinen ja tärkein apumme kohde. Uskon kasvu on sitä, että luottamuksemme Jumalaan kasvaa. Sitä Hän halusi saada aikaan israelilaisten kohdalla ja sitä Hän työstää meissäkin, jatkuvasti.

Meitä siis kannetaan. Mikä on tämän huolenpidon takeena? Mistä voisimme tietää, että juuri meistä pidetään tarkkaa huolta. Ensiksi siitä, että meille luvataan se. Toisekseen siitä, että joudumme kipuihin, ahdistuksiin ja mahdottomiin tilanteisiin. Silloin voimme nostaa päämme ja tietää olevamme siinä samassa rakastavan Isän koulussa, jonka kaikki Hänen omansa ovat käyneet läpi. Heidän – ja lopulta meidän – todistuksemme on, että meitä johdatettiin tarkasti ja jokainen elämämme vaihe oli tärkeä oppikoulu Jumalan tuntemiseksi.

kantaakuinisa

Oletko väsynyt syntiesi takia?

”Herra hankkii oikeuden kansalleen, ja säälii palvelijoitaan. Hän näkee, että heidän voimansa on ehtynyt, ja kaikki on tyystin lopussa. Hän sanoo: `Missä ovat heidän jumalansa, missä kallio, johon he turvasivat´” (5. Moos. 32:36,37).

Jumala asetti Israelin kansalle vaihtoehdoiksi siunauksen ja kirouksen tiet. Siunauksen he saisivat, jos kuulisivat Jumalansa ääntä ja pysyisivät Hänelle uskollisina. Kirous tulisi, jos he unohtaisivat Hänet ja alkaisivat seurata muita jumalia. Haluan näyttää miten lainaamani tekstikohta suorastaan säkenöi kirkasta Jumalan armoa. Kysymme siis, millainen Jumala on?

Jumala ilmoitti Moosekselle jo ennalta, että kun kansa viimein tulisi pääsemään Luvattuun maahan, se eläisi yltäkylläisyyden keskellä ja samalla luopuisi Herrastaan. Kansa tulisi silloin kokemaan siunausten sijasta kirouksen ja lopulta he joutuisivat vieraan kansan valloittamaksi ja orjiksi kaukaiseen maahan. Jumalan torjuminen aiheuttaa aina kärsimystä.

Jumala ilmoitti kansalleen jo valmiiksi useaan kertaan, että hylkäämällä Hänet, he aiheuttaisivat itselleen kärsimystä. Jumala piti kuin käsiään levällään kansaa kohtaan mutta he eivät halunneet tulla Hänen läheisyyteensä. Niinpä Jumala ennusti, että kansalla oli edessään kovat ajat.

Mekin kärsimme monta kertaa omien syntiemme johdosta. Olemme halunneet tehdä omia, Jumalasta riippumattomia valintojamme ja elää niin kuin olemme itse nähneet parhaaksi. Kristuksemme on pyytänyt meitä tulemaan luokseen lepäämään, mutta se kutsu ei ole meitä aina houkutellut. Olemme mieluummin turvautuneet itseemme, toisiin ihmisiin sekä muihin rakkaisiin asioihimme ja tehneet niistä ”kallioita, joihin he turvasivat.” En ystävät voi kirjoittaa tätä yläpuolelta.

Sitten astuu kuvaan armon häikäisevä kirkkaus. Jos Jumala olisi kuin me ihmiset, hän toteaisi meille, että ”sitä saamme mitä tilasimme.” Hän sanoisi, että tarjous oli voimassa mutta me valitsimme toisin ja nyt saamme kärsiä. Mitä Jumala sen sijaan sanoo? Hän sanoo näkevänsä syntiensä väsyttämiä ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan karvaita pettymyksiä ja särkymisiä, joiden kalliot ovat pettäneet alta. Jumala näkee, että Hänen rakastamiensa lasten voimat ovat tyystin lopussa.

Joskus Jumala odottaa, että syntimme ja väärät ”turvamme” saavat meidät nääntymään. Silloin me olemme jälleen valmiita nostamaan katseemme sinne, mistä todellinen apu tulee, on aina tullut. Silloin Jumala sanoo meille täynnä laupeutta ja rakkautta: ”Nähkää nyt, että minä se olen, eikä minun rinnallani ole yhtään jumalaa” (jae. 39).

Jos olet väsynyt elämääsi ja haluaisit palata takaisin Jeesuksen turviin, tiedä tämä: Sinua odotetaan. Jumala on itkenyt kanssasi kärsimyksiäsi ja Hän on täynnä laupeutta sinua kohtaan. Hän kykenee muuttamaan kaikki menneet tuskasi vahvuudeksesi. Se vahvuus on sitä vahvuutta, jolla sinä tartut kiinni Vapahtajaasi ja aikaisempaa syvemmin odotat Häneltä elämällesi sisältöä ja suuntaa. Jumala on odottanut, että saa iloiten antaa sinulle rikkauksiaan. Hän iloitsee, kun sinä iloitset Hänen loppumattomasta armostaan!

olekovasynyt

Uskomaton lupaus

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia” (5. Moos. 5: 5-7).

egypti

Kymmenen käskyn ensimmäiseen käskyyn sisältyy uskomaton lupaus: Jumala haluaa todella olla meidän Jumalamme ja ottaa meistä vastuun. Hän haluaa olla se, johon me turvaamme ja jolta odotamme kaiken hyvän.

Emmekö joudukin ahdistuksiin juuri sen takia, että muut turvat karisivat pois kyvyttöminä tuomaan apua? Vasta kun kristitty omissa pimeyksissään ymmärtää tämän lupauksen tarkoittavan sitä, että hän saa todella huutaa Jumalaansa avuksi hätäänsä, hän löytää todellisen aarteen.

Kun siis uskallat vedota tähän Jumalaan auttajanasi, pelastajanasi, elämänäsi, valonasi, pelastuksenasi ja turvanasi, silloin alkaa hengen maailmoissa tapahtua. Sillä Jumala on sanansa mittainen. Kun annat Hänen yksin olla sinun Jumalasi, hän valaisee pimeytesi ja tuo levon ahdistukseesi. Hän kykenee muuttamaan mahdottomat olosuhteesi tai sitten Hän muuttaa sinut, niin että tuot kunniaa Hänelle olosuhteittesi keskellä.

Anna Jumalan ottaa sinusta vastuu. Hän haluaa olla sinun Jumalasi, se, jonka puoleen käännyt hädässäsi ja jonka siipien suojaan jäät turvaan. Anna Jumalan olla Kaikkivaltias ja silloin sinä saat olla pieni ja avuton ihminen.

lintu