Jumala voi enemmän!

”Hänelle, joka voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa…” (Ef. 3:20)

Joskus vaarana on, ettemme osaa nähdä muuta kuin oman heikkoutemme ja edessämme olevat suuret haasteet ja esteet. Jäämme pyörimään itsemme ympärille, emmekä osaa nähdä ulospääsyä. Jumalakin unohtuu?

Välillä on hyvä muistuttaa itseään siitä, että Jumala, joka on kanssamme, on paljon kyvykkäämpi, vahvempi ja osaavampi kuin käsitämme. Tämä Jumala ei ole vain jossain taivaan avaruuksissa voimiensa kanssa, vaan Hän asuu meissä kristityissä.

Niin, Paavalin mainitsema suunnattoman suuri voima ei ole koskaan meidän voimaamme. Mutta koska meidät on uskoontulohetkestä alkaen yhdistetty Kristukseen mitä todellisimmalla tavalla, tuo voima vaikuttaa meissä.

Pyhä Henki on Jumalan suunnattoman suuri voima. Hän kykenee vaikuttamaan meissä uskoa, toivoa ja rakkautta. Hän pystyy sammuttamaan elämämme tulipaloja ja luomaan kaikkea sitä hyvää, jota kohti pyrimme Raamatun suuntaviivojen mukaan elämäämme ohjata.

Kun joskus mielestämme rukoilemme liian suuria asioita, niin tajunnanräjäyttävää on se, että Kristus meissä kykenee ylittämään kaikki rukouksemme ja jopa korkeimmat ajatuksemme.

Voimme siis turvallisesti olla itse heikkoja ja ongelmaisia, koska meillä on suuri ja vahva Kristus. Ja koska Hän on meissä, kaikki meidän asiamme kiinnostavat Häntä ja Hän haluaa meitä auttaa. Ehkä on aika pysäyttää mopo moottoritien varteen ja antaa tilaa Ferrarille?

Miksi aina epäonnistun?

”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4: 23,24)

Miksi yhä uudestaan epäonnistun ja lankean samoihin synteihin? Miksi synti houkuttaa edelleen samalla tavalla kuin alussa ja miksi en ole onnistunut voittamaan kurjia ja tuhoisia ongelmiani? Miksi Raamattu opettaa pyhityksestä, kun se ei kerran minun elämässäni pidä paikkaansa? Olenko jotenkin liian huono kristitty?

Raamattu opettaa näistä kipeistä kysymyksistä, että meissä uskoontulleinakin asuu edelleen vanha osa / vanha ihminen / ”liha”, joka tahtoo tehdä syntiä ja välttelee Jumalan tahtoa. Se on meissä loppuun saakka, eikä sitä voi muuttaa paremmaksi.

Moni yrittää voittaa paheensa käyttämällä vanhan ihmisensä kykyjä ja voimaa ja on tuomittu epäonnistumaan. Vilpitön kristitty ponnistaa tahtonsa äärimmilleen ja tekee yhä uusia lupauksia paremmasta elämästä vain huomatakseen, että päätyy rähmälleen samoihin ongelmiin.

Miksi siis kristitty epäonnistuu kasvamaan pyhityksessään? Vastaus on siinä, että hän yrittää pyhittyä omin voimin. Jumala sen sijaan tahtoo osoittaa meille, että evankeliumi antaa lahjana myös pyhityksen. Jumala tahtoo osoittaa itseensä väsyneelle ihmiselle, että evankeliumissa on voima muuttaa meitä Herran Jeesuksen kaltaisuuteen. Tämä prosessi on kuitenkin elinikäinen ja siinä jäädään parhaimmillaankin kesken.

Pyhityksen kipein ja tärkein askel on siis huomata oma loputon pyhityksen puute. Kun kristitty ymmärtää lukuisista kipeistä kokemuksistaan, ettei voi itseään muuttaa paremmaksi, hän on uuden löytämisen edessä; Herra Jeesus haluaa olla hänen voimanaan.

miksiaina

Armosta minä olen pelastunut

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8)

Sanat ovat sitä syvemmät, kun ymmärrämme kuka ne lausui: Paavali, entinen fariseus, joka nimenomaan uskoi pelastuksen tulevan lain noudattamisen kautta.

Armo on kaiken ansion vastakohta ja usko on kaikkien ihmisen tekojen ja töitten vastakohta. Paavalilta ikään kuin loppuivat sanat Hänen yrittäessään kuvata Jeesuksen sovitustyön suuruutta ja ihanuutta. Hän maalaa armon niin suureksi, että sen alle mahtuvat kaikki ihmiset kaikkine asioineen ja ongelmineen. Armo laskeutuu niin alas, että heikoinkin ylettää siihen kuin pelastusrenkaaseen.

Tämä opetus on vastenmielinen meidän luonnolliselle ajattelullemme. Me haluaisimme sanoa olevamme pelastettuja edes hieman oman asenteemme, ratkaisumme tai hyvän moraalimme ansioista. Mutta ei, Paavali opettaa, että me olemme pelastetut yksin Jumalan armon tähden. Uskokaan ei ole mikään ihmisen ponnistus, vaan Jumala lahjoittaa sen ihmiselle. Usko on luottamista siihen, mitä Jumala ihmiselle osoittaa: Kristuksen ristiä.

Ajattele tätä: Jumala on tiennyt kaikki sinun ongelmasi, heikkoutesi, syntisi, väärät valintasi ja kapinasi ja ennen kuin synnyit. Ja silti Hän valitsi sinut pelastukseen. Miksi? Hänen armonsa tähden! Hän valitsee aina sen, joka ei ole mitään ja Hänen rakkautensa luo arvon rakastetulleen.

Jos me olemmekin uskossa armon tähden, niin kai uskossa eläminen on meidän vastuulla? Olemme kai edes siinä yhteistyössä Jumalan kanssa? Vastaan, että olemme ja emme ole. Olemme täysin vastuussa elämästämme ja valinnoistamme. Mutta samaan aikaan on tärkeää tiedostaa, ettemme kristittyinäkään saa kasvua aikaan omin voimin tai Jumalan auttamana. Emmekä pysty säilyttämään uskoa oman tahtomme avulla. Tarvitsemme siihen meidät kokonaan ympäröivää Jumalan armoa. Tarvitsemme Kristusta jokaiseen hetkeemme. Tiedäthän muuten, että Jumalan silmissä Hän on sinun elämäsi? Kun se totuus avautuu sydämellemme hiljalleen, emme voi muuta kuin ylistää tuota Armon suuruutta!

pelastusrengas2_DSC06369

Jumalan valtaama ihminen

”… ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.” (Ef. 3: 19)

Millaisia ovat Jumalan valtaamat ihmiset? He näyttäytyvät ulospäin vahvoilta, horjumattomilta ja voittoisilta. Ovatko he parempaa laatua?

Ei, historian valossa he ovat keskimääräistä heikompaa tekoa. Heillä on ongelmia ja olosuhteita, joiden alle he tuntuvat lyyhistyvän. He ovat hauraita, vapisevia ja pelokkaita. He ovat kuin viimassa lepattavia lyhtyjä, joka hetki sammumaisillaan. Mutta jotenkin heidän liekkinsä pysyy hetkestä hetkeen.

Heidän salaisuutensa on heidän heikkoutensa. Monet heistä ovat saaneet reppuihinsa sellaisia painoja, joiden kantamisesta useimmat eivät tiedä mitään. Heillä on takanaan syviä epäonnistumisia, katkeria itkuja ja pimeään hiipunutta toivoa.

He ovat täynnä tuota merkillistä, toisesta maailmasta tulevaa tuoksua. Heistä huokuu Kristuksen rakkaus. Se on kannatellut heitä päivästä seuraavaan ja sitä samaa he vakuuttavat ympäristöönsä.

He ovat vahvoja ja voittoisia. Mutta pitää olla kyllin heikko nähdäkseen, ettei vahvuus ole heidän omaansa. Se vahvuus on meidänkin ulottuvilla tänään. Se on yhden avunhuudon päässä. Se on erään Toisen vahvuutta. Ja sen voimasta heikoinkin kristitty seisoo kaikkia helvetin valtoja vastaan.

lyhty

Ihmisen osuus ja Jumalan toiminta

Muutamia vuosia taaksepäin olin eräässä seurakunnassa puhumassa Jumalan armosta. Puhuin, kuinka Jumala toimii meidän puolestamme ja vaikuttaa meissä kaiken hyvän tapahtumisen. Käsittelin muistaakseni pyhittäytymistä ja korostin, että Jumala pyhittää meidät, emme itse voi sitä tehdä. Kokouksen jälkeen eräs henkilö soitti minulle ja kehui puhettani erinomaiseksi. Sitten hän lisäsi jotain, joka on jäänyt soimaan mieleeni aina tänne asti: ”Mutta on ihmisellä jokin osa tässä kaikessa. Ei Jumala ihan kaikkea tee ihmisen puolesta.” Tätä ihmisen osuutta Jumalan armollisen toiminnan keskellä olen yrittänyt selvittää jo joitain vuosia, aina tuosta puhelinsoitosta lähtien. Aihe on melkoisen vaikea ja jakaa paljon mielipiteitä. Seuraavassa on niitä löytöjä, joista olen saanut nauttia aiheen kanssa taistellessani.

Jumala toimii, mutta…

Olemme varmasti kaikki valmiita sanomaan, että Jumala on valtavan suuri ja voimakas ja Hän voi tehdä mitä vain. Uskomme, että Hänellä on meitä kohtaan hyvä tahto ja että Hän on valmis auttamaan meitä meidän ongelmissamme ja antavan meille armoaan. Tiedämme, että Jumala on antanut meille suuria lupauksia ja haluamme niiden toteutuvan elämässämme. Tämä kaikki on todella hyvää ja oikeaa, Jumalan itsensä meille ilmoittamaa. Hän tahtoo siunata elämäämme ja antaa meille hyvää! Tällaisen varmuuden perään meillä saattaa kuitenkin olla ajatus siitä, että tämä kaikki on ehdollista. Nämä Jumalan lupaukset, Hänen suunnaton armonsa ja rakkautensa ovat voimassa samalla tavalla kuin vanhan liiton aikana: jos pidät Hänen käskynsä, saat kokea Hänen ihmeellistä voimaansa. Jos taas epäonnistut tekemään Hänen tahtoaan, kaikki nuo suurenmoiset asiat menevät ohitsesi, et enää ole niiden ulottuvissa.

Ihmisen osuus

Ihmisen osuus voi olla ajatuksissamme jotain seuraavaa: pitää Jumalan antamat käskyt tai ainakin yrittää parhaansa niiden suhteen, lähestyä Jumalaa, olla Jumalalle auki, antautua ehdoitta, pitää itsensä puhtaana ja siten käyttökelpoisena ja arvollisena tai sitten, jos ei mikään näistä oikein onnistu, ylipäätään haluta kaikkea hyvää ja Jumalallista. Meistä jokainen saattaa määritellä tämän oman osuutensa hieman eri tavalla mutta yhteistä kaikille on se, että näin tehdessämme ajattelemme pitävämme oman osuutemme ja silloin Jumala pitää omansa. Jumalan siunaus ja toiminta elämässämme on siis seurausta siitä, miten itse olemme eläneet tai edes halunneet elää. Tärkeintä on se, että ihminen yrittää ja antaa kaikkensa, Jumala sitten armossaan tukee tätä ihmisen yrittämistä ja antaa kaiken tarvittavan. Tämä ajattelumalli on monesti hyvin salakavala ja vaatii Jumalan armollista valoa paljastuakseen. Kyseessä on täsmälleen sama ideologia kuin fariseuksilla oli: kukaan ihminen ei voi täyttää Jumala tahtoa täydellisesti mutta ihmisen tulee yrittää tehdä niin kaikesta sydämestään. Tämän jälkeen Jumala osoittaa armoaan tällaiselle ihmiselle ja vaikuttaa Hänessä kaiken lopun puuttuvan. Lisäksi Jumala katsoo sormiensa läpi sellaisen ihmisen puutteita, joka kilvoittelee tosissaan.

Jumalan osuus

Voidaksemme vastata kysymykseen ihmisen osuudesta meidän täytyy tarkastella Jumalan osuutta. Jo Vanhan testamentin puolella Jumala lupasi olla varsin aktiivinen ihmisen suhteen, Hän lupasi puhdistaa omansa kaikesta synnistä ja vaikuttaa itse sen, että he eläisivät Hänen tahtonsa mukaan. Jumala siis lupasi olla aktiivinen! Jumala lupasi itse tehdä ja vaikuttaa oman tahtonsa tapahtumisen. Ajattele Jumalan suunnatonta uhria meidän puolestamme: Kristus ristillä! Mikä sai Jumalan rikkomaan itsensä ihmisen puolesta? Mikä sai Hänet antamaan elämänsä puolestasi? Suunnaton armo, joka ei ole mitenkään sidoksissa mihinkään siihen, mitä me olemme itsessämme tai yritämme olla. Jumala tuli ihmiseksi – lähestyi ihmistä – ilman, että ihminen sitä millään tavalla halusi. Raamattu päinvastoin todistaa, että ”Hän tuli omiensa tykö, ja Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.” Tämä sama jumalallinen periaate tulisi jatkua meidän elämämme jokaisena päivänä: Jumala tahtoo ja myös tahtonsa mukaan toteuttaa.

Fredrik Wislöffin kirja Ansaitsematon armo alkaa näillä sanoilla: ”Ihmisen oikea asenne Jumalaan nähden on olla saamassa – aina vain saamassa.” Miten ihmeellistä! Se Jumala, joka yksin oli aktiivinen meidän pelastamisessa, on yksin aktiivinen myös meidän uskonelämässä. Jumala on se, joka ”vaikuttaa kaiken oman tahtonsa ja päätöksensä mukaan.” Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen, antautumisen, pyhityksen ja koko hengellisen elämän eri muotoineen. ”Hänestä, Häneen ja Hänen kauttaan on kaikki. Hänelle kunnia iankaikkisesti!”

Jumalan armo ja Hänen lupaukset meidän elämäämme kohtaan eivät ole ehdollisia, ne eivät ole riippuvaisia meidän onnistumisista tai yrityksistä. Raamattu selkeästi ilmoittaa, että kaikki Jumalan lupaukset ovat totta Kristuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä ei ole sidottu millään lailla meidän vaellukseemme vaan ainoastaan Kristuksen sovitustyöhön. Nyt Jumalan armo ja rakkaus, Hänen valtavat lupauksensa ovat joka hetki meidän, niitä ei voida mitenkään ansaita.

Vedenjakajalla

Palaamme vielä hetkeksi pohtimaan ihmisen osuutta. Meillä jokaisella on luonnostamme siis seuraavanlainen hengellinen yhtälö, ainakin alitajuisesti:

Jumalan toiminta

+ ihmisen toiminta

= Raamatun mukainen hengellinen elämä

Me kipuilemme monesti joko näkyvällä tavalla tai sitten salaa sisimmässämme sitä, että emme kykene täyttämään kuvittelemaamme ihmisen osuutta. Tällöin ajattelemme jäävämme paitsi Jumalan siunauksista ja paremmasta hengellisestä elämästä. Myöskään armoa emme kykene ottamaan vastaan, sehän ei kuulu näin surkealle kristitylle. Yhtälö ei toimi, koska ihminen pettää oman osuutensa. Toisaalta taas, jos yhtälön koetaan toimivan (ei ole kuitenkaan tae todellisesta hengellisestä elämästä, voi olla vain ihmisen omaa tyytyväisyyttä, omavanhurskautta), ihminen kokee onnistuvansa täyttämään osuutensa ja ottaa siitä itselleen kunnian.

Jumala joutuu monen nöyryytyksen kautta osoittamaan meille, että kaikki on Hänen armonsa varassa, meillä ei ole itsessämme mitään. Joudumme lankeamisten ja hengellisen kuivuuden aikoina näkemään, ettemme pysty millään tavalla toteuttamaan Jumalan tahtoa, saati olemaan edes yhteistyössä, meidän elämä on vain puhdasta Jumalan armon ilmentymää. Tällöin kristityn hengellisen elämän yhtälö muuttuu ratkaisevasti seuraavalla tavalla:

Jumalan toiminta =

Raamatun mukainen heng. elämä

   – ihmisen osuus

Muutimme yhtälöä matemaattisten sääntöjen mukaan ja huomaamme, että Jumalan toiminta takaa meidän hengellisen elämän onnistumisen. Toiseksi huomaamme, että ihmisen osuus onkin alkanut häiritä ja vähentää kypsää ja raamatullista hengellistä elämää. Tämä onkin todellinen ongelma monille meistä; hengellistä elämäämme ei pilaa yrittämisemme puute vaan sen olemassaolo!

Jumalan ja ihmisen suhde

Kuten jo äsken mainitsin, ihmisen osuus on aina olla vain vastaanottamassa. Tämä ajatus saattaa olla joillekin uskoville vastenmielinen ja jopa herjaava. Mutta juuri tässä onkin evankeliumin mieletön kirkkaus: Kristus on jo tehnyt kaiken, ihmisen ei enää tarvitse olla mitään. Jumalan armo on niin valtava asia, että se on kuin suuri peitto, jonka alle kristitty menee lepäämään. Suuri Jumala pitää huolta pienestä ihmisestä, toimii tämän puolesta ja vaikuttaa tahtonsa tapahtumisen.

Jumalan armossa on se ongelma, että ihminen voi torjua sen pois. Kuinka ihminen torjuu Jumalan armon? Pitämällä vahvasti kiinni omasta osastaan, siitä yhtälöstä, jossa hän on ratkaisevalla tavalla mukana Jumalan toiminnassa. Ihminen pystyy tällä omalla tekemisellään ja yrittämisellään rajoittamaan Kaikkivaltiasta Jumalaa! Huomautan kuitenkin, että meillä kaikilla on tällaiseen Jumalan rajoittamiseen vahva taipumus ja Jumalan täytyy kitkeä sitä meistä pois.

Ihmisen osuus on luottaa Jumalaan ja Hänen toimintaansa, luottaa evankeliumin suunnattomaan voimaan! Ihmisen osa on pysyä paikallaan jotta Jumala voisi olla liikkeellä. Ihmisen osa on levätä jotta Jumala voisi olla aktiivinen ja toimia. Ihmisen osa on olla ”osaton” jotta Jumala saisi kaikki osat! Hän haluaa toimia, Hän haluaa olla aktiivinen ja Hän haluaa aina olla tekemässä!

Aiheeseen liittyviä Raamatunpaikkoja:

– Joh. 1: 11

– Hes. 36: 25-27

– Ef. 1: 3

– Ef. 1:11

– Fil. 2: 13

– 1. Tess. 5: 23

– 2. Tess. 1:11

– Tiit: 2: 11-12

– Room. 11: 36

– 2. Kor. 1: 20 

SAMSUNG CSC