Onnellisen elämän salaisuus

Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.´” (Jer. 6: 16)

Tämä aika kuuluttaa voimakkaammin kuin koskaan yksilöiden onnen tavoittelua. Hyvä ja onnellinen elämä tulee saavuttaa kustannuksista välittämättä, eikä välttämättä haittaa jos oman onnen tavoittelun tähden tulee vahingoitettua toisia.

Jeremia kuulutti kansalleen, että heidän tulisi katsoa menneiden sukupolvien elämää ja ottaa siitä opiksi. Mietin, että se on aika hyvä ohje meillekin; Jotenkin nykyisessä onnentavoittelussa ihmiset ovat entistä onnettomampia.

En ota nyt kantaa kuin yhteen asiaan: aikaisemmin onnellisen elämän ajateltiin – ainakin hieman enemmän –  tulevan Kolmiyhteiseltä Jumalalta. Jumalan lain kunnioittaminen suojeli elämää ja esimerkiksi pyhäpäivän pitäminen vapaana antoi ihmisille tarvittavaa lepoa.

Luen aika paljon vanhoja hengellisiä kirjoja. Yksi niitä yhdistävä piirre on niistä hehkuva voimakas rakkaus Jeesusta Kristusta kohtaan. Kirjoissa annetaan ymmärtää hyvinkin yksinkertainen kaava: Jeesus Kristus on tie onnelliseen elämään.

Miten onnellisen elämän voisi tänään saavuttaa? Alan olla hyvin varma siitä, että se ei liity hyviin palkkatuloihin, omaisuuteen, fitnesskulttuuriin, matkusteluihin tai edes ihmissuhteisiin. Viimeinen asia on ymmärrettävä niin, että edes toiset ihmiset eivät kykene tuomaan meille sitä onnea, jota pohjimmiltaan kaipaamme. Sen tuo uskonyhteys elävään Vapahtajaan. Tämä uskonyhteys on sitä todellisempaa, mitä todellisemmin Hänet otamme.

Elämää tavoitellessaan tämä aika sulkee pois Elämän lähteen. Tehdään me toisin ja huudetaan sydämissämme sekä välillä vaikka ääneenkin: ”Tule, Herra Jeesus!”

kaislat_ranta_DSC06375

Jumala voi enemmän

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista sinä et tiedä mitään.” (Jer. 33:3)

Kuuntele tämä käsittämätön Jumalan lupaus: Hän pyytää meitä hädässämme turvaamaan Häneen ja lupaa avata silmämme näkemään asioita, joita emme olisi enää ahdistuksessamme osanneet kuvitellakaan.

Voi olla, lukijani, että olet Jeremian tavoin syytettynä, huonossa maineessa ja riisuttuna. Ehkä vankilasi ei ole todellinen vaan olet joutunut syvälle surun, murheen tai synnin vankilaan. Ehkä et Jeremian tavoin osaa nähdä enää toivorikkaaseen huomiseen vaan menneet vuodet ovat saaneet sinut käpertymään kivusta ja olet toivonut Jumalan pystyvän pitämään sinusta huolta edes ”minimitavalla”?

Sitten tulee lupaus: ”Jeremia (tähän lue nimesi), minä olen Jumala, joka teen enemmän kuin voit ikinä kuvitella. En ole sidottu sinun epäuskosi vankilaan ja vien sinutkin sieltä vielä ulos. Huuda vain hädässäsi puoleeni ja ilmoitan sinulle asioita, joita masentuneen sydämesi on jopa vaikea uskoa.”

Pitkään kärsinyt ihminen ei enää osaa tietää Jumalan mahdollisuuksista. Vaikka elämäsi on saattanut olla yhtä pitkää ja tuskaisaa – monesti äänetöntä – huutoa tänne saakka, se ei vielä pysty värittämään tulevaisuuttasi. Miksi voin kirjoittaa tällaista? Koska sinulla on Jumala. Hänen syvimmät lupauksensa ilmestyvät aina keskellä ihmisen pahinta hätää. Näemme niin tapahtuneen läpi Raamatun. Ja niin on sinunkin kohdallasi. Menetyksesi ja kärsimyksesi eivät rajoita Jumalaa. Ne voivat toimia paremminkin taustasävynä Jumalan kirkkaudelle. Jaksa vielä tänäänkin huutaa Häntä avuksesi, huominen voi olla toisenlainen.

jumalavoienemman

Synti on meissä syvemmällä

”Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää, niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!” (Jer. 13:23).

Nuorena, 16-vuotiaana uskovana kirjoitin ensimmäisen Raamattuni etukanteen viisi syntiä, joita minun tuli välttää ja joita vastaan taistelin. Ajattelin, että kun pääsen niistä eroon oman tahtoni ja Jumalan armon avulla, voin elää jumalallista, pyhää elämää. Selvennykseksi, nuo samat synnit tahtoisivat upottaa minut vieläkin, yli 20-vuotta myöhemmin.

Syntilistani sisälsi selviä, näkyviä syntejä. Syntikäsitykseni oli pinnallinen. Jotkut opettavat elämäntapasynneistä, tarkoittaen – jos ymmärrän oikein – että kun pääsemme eroon meitä vaivaavista, tietyistä elämäntapaan liittyvistä synneistä, seurauksena on pyhä elämä.

Jeesus opetti Pyhän Hengen tehtävänä olevan synnin ja vanhurskauden osoittaminen (Joh. 16:8). Se tarkoittaa sitä, että mitä enemmän Jumalan Henki pääsee tekemään meissä työtään, sitä syntisempiä ymmärrämme olevamme. Näemme Jumalan valossa, ettei ongelmamme ole korjattavissa pelkästään tiettyjen ”elämäntapasyntien” korjaamisella, vaan olemme rikki paljon vakavammin. Jumalan Henki osoittaa meille, miten suurin ongelmamme on jatkuva itseriittoisuus, itsekkyys, oman edun tavoittelu ja ylpeys. Ja miten suurimmat syntimme eivät ehkä olekaan ne, mitä pahaa teemme vaan se hyvä, mitä emme tee toisillemme. Jumalan laki tukkii kaikkien meidän suut, se tekee meistä ihan yhtä syntisiä suhteessa toisiimme.

Mistä siis voimme tietää toimiiko Jumalan Henki elämässämme? Varmin mittari on kysyä, tunnenko itseni syntiseksi? Ihminen tuntee syntisyytensä vain ja ainoastaan Jumalan Pyhän Hengen valossa. Kun pyydät enemmän Jumalaa, saat nähdä syvemmälle itseesi. Saat nähdä olevasi niin musta nubialainen, ettet voi sitä itse koskaan muuttaa.

Pinnallinen syntikäsitys johtaa pinnalliseen armokäsitykseen. Mistä syntyvät kiihkeimmät armon vastustajat kristittyjen piireissä? Varovaisesti luulen, että juuri pinnallisesta syntikäsityksestä? Mutta kuule, pelkäämällä armoa me pelkäämme itse Kristusta. Pelkäämme tulevamme niin köyhiksi, ettei meille ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa Jumalan lupauksiin.

Kristus lahjoittaa meille itsensä, tarkoittaen pelastusta, pyhitystä ja kaikkea hengellistä elämää. Elämä Kristuksen kanssa ei ole yhteistyöelämää vaan elämää Kristuksen varassa. Tämän tien löytävät vain syntiset. Jos siis huokailet syntiesi tähden, olet hyvällä tiellä. Vaihe yksi on hyvässä vaiheessa. Vaihe kaksi on edessä: tunnustaa synnit Jeesukselle ja luottaa yksin Jumalan armoon. Siis itseensä Kristukseen.

syntionmeissa

Jumalalla on sinua kohtaan hyvät ajatukset!

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).

Tässä paljon siteeratussa raamatunkohdassa on hyvin syvä sanoma epätoivoisille ja rikki menneille kristityille. Se tulee parhaiten ilmi – kuten aina – kun tutkimme sanoman taustaa.

Jumalan tuomiot olivat käyneet yli Juudan kansan. Niistä profeetta Jeremia oli varoittanut kansaa jo yli kaksi vuosikymmentä. Lopulta Babylonia oli hyökännyt Jerusalemin kimppuun, valloittanut sen ja vienyt ison osan kansasta kauas Babyloniaan. Se oli vangiksi joutuneille ja maansa jättäneille äärimmäisen surun ja särkymisen paikka.

Myöhemmin Jeremia saa tehtäväkseen lähettää kirjeen vankeudessa oleville maanmiehilleen. Nämä olivat siis juuri kokeneet Jumalan tuomiot, heidän oli reväisty irti omasta synnyinmaastaan, sukunsa ja ehkä perheensä keskeltä. Mikä oli monelle pahinta, he eivät enää saaneet olla lähellä Herran temppeliä, eli he kokivat olevansa Jumalan selän takana. Heidän tilanteensa oli heidän omissa silmissään toivoton. Raskainta oli se, että he olivat aivan itse aiheuttaneet koko tilanteensa.

Siihen tilanteeseen Jeremia kirjoittaa: ”Herralla on teille hyvät suunnitelmat, Hän antaa teille ihanan tulevaisuuden ja toivon!” Miten käsittämätöntä? Olisiko Jeremia voinut tuona aikana löytää ihmisiä, joilta juuri tulevaisuus ja toivo olivat enemmän kateissa? Olisiko hän voinut tavoittaa kirjeellään enää epätoivoisempia ihmisiä sanomalleen, että Herralla oli heille hyvät suunnitelmat, jotka Hän tulisi toteuttamaan? Jumalan rakastavan sydämen tavoittavatkin useimmiten juuri ne, jotka ovat inhimillisesti toivottomimmassa tilanteessa elämässään.

Yksi asia on vielä pakko sanoa. Jeremia kehotti ihmisiä unohtamaan menneet särkymiset ja elämään tätä päivää (29:5-7). Hän pyysi Herran suulla, että ihmiset nostaisivat päänsä heidän uudessa tilanteessaan ja uskaltaisivat jälleen rohkeasti elää. Se tarkoitti päästämistä irti siitä, mikä oli mennyt rikki ja tuotti häpeää. Mutta myös tietoisuutta siitä, että Herra oli heidän kanssaan kaukana pakkosiirtolaisuudessakin ja tahtoi heidän saavan siellä onnellisen elämän.

Onko sinunkin aika jättää menneet kipeät asiat taaksesi? Me emme saa välttämättä takaisin sitä mitä menetimme mutta Jumala voi siunata meidän tulevaisuutemme. Hän haluaa antaa tulevaisuuden ja toivon juuri niille, jotka ovat ne syvimmin menettäneet!

jumalakantaa

Puu puron partaalla

”Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää” (Jer. 17:8).

Millaisesta ihmisestä tässä puhutaan? Vahvasta, onnistuneesta ja moitteettomasta? Ei, vaan ihmisestä, joka laittaa turvansa Herraan (17:7). Herraan Jeesuksen turvansa laittaminen tarkoittaa niin yksinkertaista asiaa, kuin että luottaa Häneen. Se tarkoittaa sitä, että me annamme elämämme kaikkineen Hänen käsiinsä ja luotamme, että Hän pitää meistä huolen. Onko tämä helppoa? Ei, yksinkertainen usko Herraan Jeesukseen on vaikeaa, koska meissä on jotain, joka aina vastustaa sitä.

Jeesukseen turvaaminen vertautuu Jeremian mukaan puuhun, jonka juuret yltävät suoraan jatkuvasti virtaavaan veteen. Eikö ala kuulostaa ihan Jeesuksen Viinipuu -vertaukselta? Täältäkö elävä Jumalan Sana otti vertauksensa taustan? Tällainen puu Jeremian mukaan ei osaisi pelätä helteitä eikä kuivuuksia, koska sillä olisi aina saatavilla riittävästi elämää.

Meille siis sanotaan, että kuivia aikoja ja helteitä tulee. Joskus olosuhteet tulevat tukaliksi ja joskus kuumuus nousee omasta sielusta. Mutta silloinkin Herraan Jeesukseen turvaava kukoistaa ja tuottaa hedelmää. Sen täytyy johtua siitä, että Jeesus itse tuottaa kukoistuksen ja hedelmän. Mutta eikö Hän sitä luvannutkin? Eikö Hän pyytänyt luottamaan Häneen ja pysymään Hänessä? Eikö Hän varoittanut meitä, että juuremme eivät saa ravintoa muualta kuin Hänestä?

Jumala kutsuu sinua siunatuksi, kun jaksat luottaa Häneen, eli Hänen Raamatusta löytyviin lupauksiinsa. Tiedäthän ne? Hän ei odota sinun kukoistavan ja tuottavan mitään omassa voimassasi tai edes yhteistyössä Hänen kanssaan. Ei, Hän vain pyytää, että kurottaisit juuresi sinne, missä vesi virtaa vapaana ja ilmaiseksi. Jeremian aikaisemmat jakeet avaavat sanomaa vielä syvemmälle (17: 5-6): Herraan luottaminen on sitä, että Hän saa yksin olla turvamme ja Jumalamme.

Miten tämä Herraan turvaaminen onnistuu tai miten sellainen halu ylipäätään meissä syntyy? Vastaus on jälleen yksinkertainen. Lainaan nyt Daniel Preussia kirjasta Yksin Kristus: ”Ainoastaan sanoma Jeesuksesta meidän Vapahtajastamme, sijaisestamme, jonka kautta meillä on anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä, luo ja ylläpitää uskon.” Tuo lause kannattaa lukea muutamaankin kertaan, ajatuksella.

puupurojen_IMG_3442