Häpeä aiheuttaa piiloutumisen

”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut.” (Jes. 44:22)

Häpeällä on valtava voima. Se kuiskii meille miten surkeita, epäonnistuneita ja huonoja olemme ja pakottaa meidät käpertymään itsesääliin.

Häpeä on saatanan työkalu, jolla se estää meitä kohtaamasta Kristustamme. Saatana osoittaa meidän syntejämme ja ongelmiamme ja saa meidät uskomaan, ettei Jumala kykene hyväksymään yhteyteensä näin surkeita kristittyjä.

Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat piilossa häpeän tähden. Jokin menneisyydessä tai nykyisyydessä painaa niin, että he pelkäävät tulla Jumalan luokse. Ja olen monesti kokenut itsekin syvää häpeää elämästäni ja itsestäni ja piiloutunut Jumalalta.

Kun saatana haluaa painaa meidät häpeään, Jeesus Kristus haluaa houkutella meidät esiin piiloistamme. Hän tahtoo vapauttaa meidät syyllisyydestämme ja häpeästämme.

”Palaa minun luokseni” on jatkuva kutsu meille jokaiselle. Kristuksella riittää armoa, rakkautta ja anteeksiantamusta. Hänellä riittää kaikkea sitä, mitä meiltä puuttuu.

Jumala lupasi pyyhkiä Israelin synnit pois kuin pilven. Israelin kansan synnit olivat synkät, suuret ja painavat. Jos Jumala lupasi pyyhkiä ne pois, aivan varmasti Hän pyyhkii pois myös sinun suuret syntisi. Ja häpeän tilalle hän painaa leiman ”Rakastettu”.

Saisiko väsynyt levätä?

”Hän, joka on sanonut heille: `Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka.´Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.” (Jes. 28:12)

Kuinka paljon tämä elämä osaakaan ottaa voimille! Meitä kohtaavat työ- ja arkielämässä niin monet haasteet ja vaatimukset, että olemme taipumassa niiden alle. Hengellinen elämä saattaa myös väsyttää; siitä on saattanut tulla myös vaatimusten verkko, joka tiukkenee tiukkenemistaan.

Jesajan mukaan Jumala kutsui Israelin kansaa luokseen lepäämään. Kutsu parannukseen oli kutsu kääntyä elävään ja luottamukselliseen suhteeseen Jumalan kanssa. Jumala tahtoi olla kansalleen se lepopaikka ja turva, jota he tarvitsivat. Sitä kutsua ei kansa kuunnellut.

Jeesus Kristus kutsuu meitä tänään samalla tavalla lepäämään luokseen; kyseessä on sama Jumala ja sama kutsu. Koko hengellisen elämän tulisi alusta loppuun saakka olla lepoa Jeesuksen sovitustyön varassa.

Risti oli Jumalalle kärsimyksen, hylkäämisen ja kuoleman paikka, meille se on todellinen ja kestävä levähdyspaikka. Sinne saa tulla syntien runtelemat, mahdottomien ongelmien kanssa painivat ja epäonnistuneet kristityt. Jeesuksen luokse lepäämään kutsutaan kaikkia väsyneitä, nääntyneitä ja elämän pahoinpitelemiä ihmisiä.

Jeesuksen sydän murtuu yhä uudestaan nähdessään elämän ja syntien väsyttämiä lapsiaan. Hänen kutsussaan ei ole ehtoja. Epäusko esti Jesajan aikalaisia tarttumasta Jumalan lepoon. Jumala herättäköön meissä sitä uskoa, joka työntää meidät piiloistamme elävän Vapahtajan luokse – Hänen luonaan saa väsynyt levätä.

Valoa pimeyteen!

”Mutta ahdistunut ei jää synkeyteen.” (Jes. 8: 23)

Jesaja kirjoitti aikanaan kansalaisilleen, jotka tulisivat näkemään ympärillään vain ahdistavaa pimeyttä ja synkeyttä. He olivat hylänneet Jumalan ja siksi joutuivat kokemaan kovia aikoja. Mutta ihmeellistä on Jesajan ennustuksen loppusanat: ”Mutta ahdistunut ei jää synkeyteen”.

Vaikeuksien keskellä on hyvä muistaa, että niillä on päätepisteensä. Olen tästä yrittänyt itseänikin muistuttaa aika ajoin; elämääni on kuulunut paljon ahdistusta jo kymmenen vuoden ajan. Jos olisin etukäteen aikanaan tiennyt tämän kymmenen vuoden jakson tulevan, en olisi tahtonut elää sitä läpi. Omien ahdistusteni tähden en kirjoitakaan toivon näköaloista kevyin perustein.

Miksi voimme siis olla varmoja, että pimeydellä on päätepisteensä elämässämme? Koska meillä on Vapahtaja, joka on murtautunut elämäämme ja Hän tuo pimeyteemme valon. Hän ei toimi inhimillisten ennusteiden tai mahdollisuuksien mukaan – Hän toimii parhaiten ja vahvimmin siellä, missä toivo on jo hiipunut.

Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen tapahtuu yleensä vaikeissa elämänvaiheissa. Silloin emme pysty korjaamaan elämäämme itse ja juuri siksi tukeudumme entistä enemmän Vapahtajaamme.

Jeesuksen tunteminen voi antaa elämäämme paljon enemmän kuin mitä raskaat ajat ovat meiltä vieneet. ”Niille jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus.” (Jes. 9:1)

Kärsivä Vapahtaja

”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.” (Jes. 53: 3)

Joskus mieleemme juolahtaa ajatus: ymmärtääkö Jumala todella mitä minä käyn läpi tai miten kärsin? Raamattu antaa vastauksen kuvaamalla kärsivää Vapahtajaa. Hän – Jumala ja Luoja – otti ihmisen muodon ja eli ihmisen elämää kaiken sen tuoman kivun ja yksinäisyyden kanssa.

On lohduttavaa ajatella, että meidän Vapahtajamme tietää kokemuksestaan jotain vaikeista ihmissuhteista. Hän tietää miltä tuntuu, kun sattuu henkisesti ja fyysisesti. Hän on kokenut läheisten selänkääntämisen ja hylkäämisen. Hän on kokenut koko ihmiselämän kirjon.

On vielä jotain, mitä vain Hän on kokenut; Hän koki todellisen Jumalan vihan meidän syntiemme tähden. Jeesus Kristus tahtoi mennä ristille kuollakseen juuri meidän syntiemme puolesta. Hän kärsi sen rangaistuksen, mikä olisi laillisesti kuulunut meille – koska me olemme syntisiä ja satutamme toisiamme.

Niin, Vapahtajasi ei vain tiedä kärsimyksiäsi ja vaikeuksiasi, Hän on myös kokenut niitä itse. Ongelmistasi huolimatta Hän halusi juuri sinut itselleen, juuri sinun puolestasi Hän tahtoi kuolla ristillä.

Vapahtajamme kykenee kokemaan empatiaa niitä kohtaan, joiden siivet eivät kanna. Hän tahtoo lohduttaa kärsiviä, heikkoja ja mitan täyttämättömiä ihmisiä. Hän haluaa osoittaa lämpöä ja välittämistä hylkäämisen kivuista kärsiville – myös niille pienille tytöille ja pojille, jotka kokivat aikanaan liikaa ja ovat nyt jo aikuisia.

”Kärsivä Vapahtajamme, kiitos, että kuolit meidän syntiemme puolesta. Kiitos, että sinä ymmärrät kipumme ja elämän vaikeudet, etkä heitä meitä luotasi pois. Ota tänään syliisi erityisesti ne, jotka ovat lohduttomia, toivottomia ja yksinäisiä. Herra, siunaa heidän elämäänsä ja avaa heille sitä aarretta, jonka olet meille Pojassasi antanut. Aamen.”

Ahdistukset tuovat avun

”Kun jouduimme ahdinkoon, me etsimme sinua, Herra, sinun kurituksesi sai meidän suremaan ja huokailemaan.” (Jes. 26:16)

Jumalalla on elämällemme upea suunnitelma ja Hänellä on antaa meille siunauksia enemmän kuin osaamme aavistaa.

Ongelmana on, että olemme monesti niin täynnä arkisen elämämme touhuja, ettemme odota Jumalalta enempää. Varsinkin elämän hymyillessä pidämme tiukasti kiinni siunausten rippeistä unohtaen Antajan.

Jumalan sallimat vaikeudet saattavat olla elämässämme Hänen kalliimpia lahjojaan? Ahdistusten päämääränä on osoittaa meille Elämän leipää ja Lähteiden vettä. Ahdistukset avaavat meitä vastaanottamaan sitä, mitä Jumala tahtoo antaa.

Tämän päivän vaikeutesi ovat sinulle mittatilaustyötä. Ne kyllä särkevät sinussa jotakin mutta juuri siinä samassa lahjoittavat paljon enemmän.

Jos ahdistuksesi saavat sinut huutamaan Herraa Jeesusta avuksi, olet kaiken todellisen Elämän keskellä.

steve-halama-446489-unsplash