Kategoria: Jesajan kirja

Kutsu yltäkylläisyyteen

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, ja annatte työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja sielunne nauttii yltäkylläisyydestä” (Jes. 55:2).

Jesajan sanat ovat yllättäviä. Hän kysyy, miksi teemme työtä ja hankimme ruuan tapaisia välttämättömiä asioita. Vastaushan on selvä: koska tarvitsemme niitä.

Jesajan kysymykset herättelevät lukijaa. Sanoissa on lupaus inhimillistä tasoa syvemmästä ravinnosta. Kun ihmisen sisin kaipaa merkitystä ja yhteyttä, sitä ei voi tyydyttää rahalla.

Jumala kutsuu meitä kuulemaan Hänen tarjoustaan. Ehkä kaiken kiireemme ja tavoittelumme keskellä emme aina ehdi pysähtymään. Kuuleminen vaatii seisahtumista ja rintamasuunnan kääntämistä.

Se on niin yksinkertaista että se on lähes ylivoimaisen vaikeaa. Herra Jeesus Kristus tahtoo lahjoittaa minulle ja sinulle tänään yltäkylläistä elämää. Se on kaiken päättelyn ja todennäköisyyslaskelmien ulottumattomissa.

Hyvää on tarjolla. Ilmaiseksi. Tänään.

Laatu korvaa määrän

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Voi niitä, jotka lähtevät alas Egyptiin apua hakemaan, niitä, jotka turvaavat hevosiin ja luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitä on valtaisat määrät, eivätkä katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta” (Jes. 31:1).

Ihmisen luontaiseen vaistoon kuuluu tavoitella apua silloin, kun elämä tuntuu liian ahtaalta. Haemme apua sieltä, mistä sisäisen keskustietokoneemme mukaan sitä todennäköisimmin saamme.

Israelin kansa eli suurvaltojen puristuksessa. Kun vaara uhkasi pohjoisesta, he hakivat apua etelästä, Egyptistä. Sodan kolkuttaessa ovelle he turvautuivat toisen suurvallan suureen armeijaan. Jumala unohtui.

En ihmettele kansan käytöstä, löydän saman mallin itsestäni. Vaikeuksissa huidon sinne ja tänne, yritän järkeillä ja varmistaa apua kaikin inhimillisin keinoin. Turvaudun ihmisiin, omistamiini asioihin tai ammattiauttajiin. Eikä se ole yksioikoisen väärin.

Mutta Jumala ei tahtoisi jäädä osattomaksi. Hän ei suostu jäämään elämämme pienen ”uskonto” -ruudun sisään ja katsomaan sivusta, kuinka vuodatamme rukouksiamme muualle.

Sanonta ”laatu korvaa määrän” toimii tässäkin asiassa. Vaikka Herra Jeesus olisi viimeinen korttini, Hän on todellinen ässä hihassa. Hän on enemmän kuin kaikki ne paikat, joista olen tähän saakka huutanut auttajaa.

Murtuneiden sydänten Jumala

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.” (Jes. 57:15).

Jumala ilmoittaa viihtyvänsä kahdessa paikassa. On selvää, että Hän asuu korkeudessa enkeleiden keskellä. Mutta että Hän asuu myös särkyneiden ihmisten parissa; siihen kykenee vain kristinuskon Jumala.

Jumala välittää niistä, jotka voivat huonosti. Hänen antenninsa värähtelevät etsiäkseen syrjäytyneitä ja yksin itkeviä.

Jumala ei asu murtuneiden keskellä lyödäkseen heitä lisää. Ei, Hän haluaa virvoittaa ja herättää henkiin. Jumala tahtoo lohduttaa ja luoda jotain uutta ja kaunista.

Et ole unohdettu. Et ole Jeesuksen rakkauden ulkopuolella. Jumala ei tahdo olla luonasi vain kyläilemässä vaan asua kanssasi. Kun Kaikkivaltias Jumala asuu sydämessäsi, sinulla on kaikki se, mitä tarvitset.

Vahvistakaa horjuvat polvet

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Vahvistakaa heikot kädet, lujittakaa horjuvat polvet. Sanokaa niille, joiden sydän on pelokas: `Olkaa lujia, älkää pelätkö. Katsokaa, teidän Jumalanne!´” (Jes. 35: 3,4).

Jotkut kristityt joutuvat kantamaan aivan liian suuria taakkoja. Tänään jonkun sydän särkyy, toisen psyyke katkeaa ja kolmas luhistuu vuosia kestäneiden vaikeuksien alle.

Vahvojen tehtävänä ei ole ilkkua heikoille vaan mennä auttamaan. Elämässä on niin paljon ylä- ja alamäkiä, roolit voivat olla huomenna toisin. Mutta tehtävä säilyy: heikkoja tulee tukea. Ketään ei saa jättää matkalle.

Uupuneet ja epätoivoiset eivät jaksa kuunnella monikohtaisia ”Näin nostat itsesi” -opetuksia. Heille ei liioin tarvitse esitelmöidä teologian aakkosia. He tietävät, mutta ovat unohtaneet. Pimeässä me jokainen unohdamme.

Unohdamme, että meillä on armollinen ja välittävä Vapahtaja. Katseemme painuu alas ja tarvitsemme toisiamme ottamaan osan kuormistamme ja nostamaan katseemme Pelastajaamme. Tarvitsemme kuulla lupauksen siitä, että meistä pidetään huolta. Myös pimeydessä.

”Katsokaa, teidän Jumalanne!” Toivon tämän tekstin tavoittavan tänään yhden horjuvan ja epätoivoisen. Haluan sanoa sinulle: Sinä et putoa Jumalan kädeltä. Vaikka rotko allasi on todellinen ja et jaksa enää pitää elämästä kiinni, putoat Jumalan rakkauden varaan.

Jotain aivan uutta

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle.” (Jes. 43:19)

Kävelet voipuneena ja tyrmistyneenä keskellä tyhjyyttä. Takanasi on tuhottu maailma, edessäsi pelkkää erämaata. Kaikki aistisi viestivät, että elämäsi tulee olemaan pelkkää selviytymistaistelua.

Juuri siinä kohtaa, mihin epätoivoisena lysähdät, huomaat kuivan maan keskeltä pienen vihreän taimen. Se näyttää luonnottomalta ympäristöönsä nähden. Naurahdat sen epätodennäköisyydelle; erämaassa se kuolisi hiljaa kituen. Niin kuin sinäkin.

Mutta se kasvaa Jumalan lupauksen voimasta. Sen maaperä on silmiltä salassa, uskon maailmassa. Taimi uhmaa kaikkea näkyvää, myös sinun epäuskoasi.

Ehkä olet nollapisteessä vain todistaaksesi Jumalan luomisihmettä? Jumala luo tien sinne, missä ei navigointilaitteet toimi. Se tie vie Karitsan valtaistuimelle. Ja Hän puhkaisee pelastuksen lähteet keskelle hengellistä kuolemaa.

Vanhan piti kuolla. Mutta nyt on uuden aika!