Nosta minut kalliolle

”Maan äärestä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta.” (Ps. 61:3)

Tämä vuori on jättänyt jälkensä minuun. Voimieni tunnossa kuvittelin kiipeäväni sen päälle, lentäväni sen yli kuin kotka voimassasi, Jumala.

Mutta tässä minä nyt istun vuoren juurella. Maan tasolla. Jos katsot tarkkaan, näet kohdat, joista vielä hetki sitten lähdin niin rohkeasti nousemaan.

Onhan näitä vuoria tullut kanssasi ylitettyä. Mitä olemmekaan jaksaneet yhdessä! Monen huipun päältä olen saanut Nimeäsi ylistää. Monta laaksoa olemme jättäneet taaksemme.

Mutta nyt tämä vuori on edessäni ja minulla on sormet verillä. Olen uupunut. Ja lannistunut. Tämä vuori on minulle liian korkea.

Täältä maan tasalta minä huudan sinua, Jumalani. En jaksa enää mitellä vuoreni kanssa, se on minulle liian järkähtämätön ja pelottava.

Nosta siis Sinä minut kalliolle, joka on minulle liian korkea. Laita kätesi minun alleni, ota taitettu olemukseni ja anna armosi kantaa minut perille.

Armo synnyttää Herran pelon

”Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!” (Ps. 119: 5)

Kristuksen hyvyys ja rakkaus meitä kohtaan synnyttää meissä halua palvella Häntä, olla Hänelle kuuliaisia ja kysellä, mitä Hän tahtoo. Armo synnyttää vastarakkauden Jeesusta kohtaan.

Jeesus sanoi, että joka rakastaa Häntä, noudattaa Hänen käskyjään (Joh. 14:15). Käskyt eivät synnytä rakkautta, vaan Kristuksen suunnaton hyvyys meitä kohtaan.  Seurauksena siitä me haluamme sydämestämme olla kuuliaisia ihanalle Vapahtajallemme. Johannes lisää, etteivät Jeesuksen käskyt ole raskaat; Jeesus ei ole uusi Mooses (1. Joh. 5: 3). Jeesus käskee meitä rakastamaan toisiamme ja rakkaus täyttää koko lain. Kristus meissä rakastaa ja me saamme olla Hänen rakkautensa astioita. Olisiko vielä niin, että mitä särkyneempi astia, sitä enemmän rakkautta ja armoa vuotaa toisille?

Armo ei sodi Herra pelkoa vastaan vaan vie meidät oikealle paikalle Jumalan eteen. Armo synnyttää meissä halua kunnioittaa Jumalaamme. Me ymmärrämme, että Hän on Kaikkivaltias Pyhä Jumala ja samaan aikaan hellä Hyvä Paimen. Herran pelko ei ole varsinaisesti pelkoa Jumalaa kohtaan, sillä rakkaudessa ei Johanneksen mukaan ole pelkoa (1. Joh. 4: 16-18). Se on Jumalan kunnioittamista ja sen ymmärtämistä, että Hän on aina meidän yläpuolellamme. Herran pelko vaikuttaa sitä, että me haluamme ymmärtää, mitä Hän sanoo meille Raamatussa ja tahdomme totella Häntä.

Kristityn sisälle tulee uudestisyntymässä uusi halu elää pyhää elämää. Kristitty huokailee Psalmin kirjoittajan tavoin, että ”kunpa seuraisin aina määräyksiäsi”. Tämän sisäisen toiveen ja halun pitää hengissä Jumalan ansioton rakkaus meihin itsessämme syntisiin. Se pysyy yllä lankeemusten ja pimeyksien keskelläkin – kristittyyn sattuu, että hän synneillään murehduttaa Jumalan Pyhää Henkeä. Hän tulee sisäisen jumalakaipuun ja Herran pelon viemänä aina uudestaan Kristuksen luokse armahdettavaksi ja autettavaksi. Kristityn sydämestä nousee hiljainen, Augustinuksen muotoilema pyyntö Jeesukselle: ”Käske mitä tahdot, anna mitä käsket.”

armosynnyttaaherran_metsätähti

Odottaminen palkitaan

”Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.” (Ps. 40:2)

Elämässä tulee vastaan monia hetkiä ja tilanteita, joissa koemme, ettemme osaa toimia tai edetä oikein. Niissä hetkissä ymmärrämme oman rajallisuutemme. Silloin käännymme Jumalamme puoleen ja pyydämme Häntä avuksemme.

Mitä epätoivoisempi tilanteemme on, sitä kiihkeämmin huudamme Herraamme apuun. Monesti emme saa vastausta heti, vaan joudumme jäämään luottamuksen varaan; emme voi muuta kuin odottaa Jumalan murtautuvan elämämme keskelle ja osoittamaan voimansa.

Jos odotus kestää viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, epäusko alkaa nostaa päätään. Odottamisen sijaan saatamme alkaa itse pelastaa itseämme ja sen seurauksensa monesti joudumme vain pahempaan pulaan.

Mitä Jumalan odottaminen käytännössä tarkoittaa? Se on sydämen rukousta Isälle: siinä kerromme tilanteemme Jumalallemme ja jäämme odottamaan Hänen vastaustaan. 

Älä ollenkaan epäile, etteikö vastaus tulisi. Jumala kuulee lastensa avunhuudot ja Hän jatkuvasti toimii heidän parhaakseen. Vastauksen pitkittymiselläkin on omat tarkoituksensa.

Daavidin todistus Jumalan toiminnasta on edelleen totta. Hän kumartuu puoleemme ja kuulee huutomme. Ja Hän toimii aina parhaalla tavalla ja oikeaan aikaan.

Salatut synnit ovat raskas paino

”Sillä syntieni taakka on kohonnut yli pääni. Kuin raskas kuorma se painaa minua yli voimieni.” (Ps. 38:5)

Älä uskoo petusta, jonka mukaan kristitty ei tee enää syntiä. Kristitty on yhtä aikaa syntinen ja pyhä – itsessään hän on vajavainen, heikko ja syntinen, Kristuksessa hän on täydellinen ja pyhä.

Daavid koki elämässään synnin raskasta painoa. Hän kirjoitti kokemuksiaan sellaisen synnin painosta, jota ei oltu viety Jumalan eteen ilman selittelyjä.

Me monet koemme häpeää syntisyytemme tähden. Haluamme vaieta synneistämme ja mennä piiloon, koska emme voi uskoa, että meitä voitaisiin armahtaa. Piiloissamme yritämme parantaa itseämme vain huomataksemme, että synnin kierre pahenee.

Salatut synnit johtuvat juuri häpeästä. Ehkä olemme joskus yrittäneet kertoa ongelmistamme jollekin ystävällemme mutta joutuneet huomaamaan, että myötäelämisen ja avun sijaan olemme saaneet tuomitsevia katseita ja asenteita?

Salatut synnit elämässämme ovat niistä lankeamisia ja ongelmia, joista emme uskalla kertoa kenellekään, emme edes Jumalalle. Ne muodostuvat aikaa myöten aina raskaammaksi painoksi yllemme ja jossain vaiheessa ne kuluttavat kaikki voimamme.

Jeesus Kristus kutsuu meitä tänäänkin Hänen valkeuteensa. Hän pyytää meitä ulos häpeän ja epäonnistumisten täyttämästä elämästä ja tahtoo lahjoittaa meille varman ja kattavan anteeksiantamuksen ja armon. Hän ei pyydä meitä korjaamaan itse elämäämme, koska tietää, ettemme siihen kykene.

Syntien paino on meille liian raskas kantaa. Juuri sen painon Vapahtajamme tahtoo ottaa harteiltamme ja lahjoittaa meille vapauden. Miten se voi tapahtua? Se toimii siellä, missä syntinen ihminen uskaltautuu kertomaan Jeesukselle kaiken sen, mitä haluaisi piilotella.

Ehkä olet mielestäsi langennut jo liian monta kertaa? Tai ehkä olet langennut liian pahasti? Ehkä ajattelet, ettet pysty enää kohtamaan Jeesusta häpeäisi tähden? Mutta tiedätkö mitä? Juuri sinua Hän rakastaa ja juuri sinun syntisi Hän haluaa antaa anteeksi, tänään!

Sinä olet Minun lampaani

Psalmi 23 Jeesuksen silmin.

Minä olen sinun Hyvä Paimenesi. Minä ravitsen sinut päivä kerrallaan ja sen vuoksi sinulta ei tule puuttumaan mitään, mitä todella tarvitset.

Minä tiedän harhailusi ja eksymisesi ja haen sinut takaisin vihreille niityille lepäämään. Siellä sinun on jälleen hyvä olla minun hoidettavanani. Minä lupaan myös tarjota sinulle myrskyjen uuvuttamalle tyynten vetten rauhaa. Saat juoda pelastukseni lähteestä janosi sammuksiin.

Minä virvoitan sielusi jakamalla sitä elämää, jota Minulla on ja jota sinä tarvitset. Voit olla varma, että johdatan sinua oman nimeni ja kunniani tähden oikeita ja vanhurskaita teitä pitkin.

Sinun ei tarvitse milloinkaan pelätä. Ei silloinkaan, kun käsi kädessäni kuljet läpi sallimiani särkymisen ja kuoleman kouluja; Minä olen aina kanssasi. Minun otteeni sinusta on riittävän vahva ja sauvallani suojaan sinua kaikilta vihollisiltasi.

On tuleva hetkiä, jolloin luulet vaikeuksien voittavan sinut. Tiedä, että juuri silloin Minä kykenen osoittamaan suunnattoman voimani keskellä sinun heikouttasi ja saat aterioida kanssani pyörremyrskyn ytimessä. Minä vuodatan sinuun Henkeäni ja sinä saat kokea myös ylitulvivaa iloa.

Elämäsi päivät tulevat olemaan moninaiset ja monet niistä haluaisit jättää kokematta. Mutta muista, että hellä rakkauteni ja järkkymätön armoni kannattelevat sinua kaikissa vaiheissasi. Saat olla aina kanssani, en koskaan jätä sinua. En koskaan.