Evankeliumin mukainen pyhitys

”Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä.” (Room. 6:6)

Pyhityksestä tehdään joskus liian teoreettinen, vaikea ja tavoittamaton asia. Ehkä suurin virhe pyhitysopetuksessa tapahtuu silloin, kun aletaan keskittyä ihmisen osuuteen ja toimintaan – silloin on pudottu pois evankeliselta pohjaltamme.

Paavali opettaa pyhityksestä Roomalaiskirjeen 6. luvussa. Yhtenä keskeisenä kohtana on 6. jakeen alku: ”Mehän tiedämme…” Tämä tietää -sana tarkoittaa varsinaisesti tuntemista henkilökohtaisella tasolla ja tavalla. Samaa sanaa Paavali käyttää Filippiläiskirjeen 3. luvussa seuraavalla tavalla: ”Haluan tuntea Kristuksen…”.

Paavali tarkoittaa sitä, että Kristuksen sisäinen tunteminen tuo tullessaan kaiken tarpeellisen. Hänen tunteminen sydämen tasolla vaikuttaa vääjäämättömästi Jumalan mielen mukaista elämää.

Jeesushan opetti, että me kannamme paljon hedelmää, kun olemme Hänen yhteydessään. Pyhitys on Hänen vaikutustaan meissä ja hedelmät ovat Hänen hedelmiään meissä.

Meitä tulee kehoittaa pyhitykseen mutta ei siksi, että pyrkisimme edistymään siinä omilla voimillamme. Kehoitus saa meidät näkemään oman tarpeellisuutemme ja vie meidät yhä uudestaan Jeesuksen luokse. Pyhitys on suoraa seurausta siitä, että tarvitsemme Vapahtajaamme elämäämme.

Vapaaksi riippuvuuksista?

”Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.” (Room. 6: 14)

Taistelu riippuvuuksia vastaan on repivää ja tuhoisaa. Se tuhoaa ihmistä itseään sekä usein myös lähipiiriä. Voiko kristitty olla sidoksissa erilaisiin riippuvuuksiin? Kyllä voi. Kristitty voi kuten kuka tahansa kokea esimerkiksi pornoriippuvuutta, läheisriippuvuutta, päihderiippuvuutta tai peliriippuvuutta.

Riippuvuuden kokeminen aiheuttaa syvää syyllisyyttä ja häpeää. Riippuvuudesta kärsivä ihminen yrittää monesti päästä ongelmastaan eroon kaikin voimin. Langettuaan hän kokee masennusta ja ahdistusta ja tekee yhä uusia lupauksia onnistua jatkossa paremmin. Hetken aikaa elämä saattaakin olla helpompaa, kunnes sama vanha riippuvuus houkuttaa ja taistelun jälkeen edessä on uusi epäonnistuminen. Tämän kierteen aikana ihminen keskittyy koko ajan itseensä ja silloin Kristus unohtuu.

Miten riippuvuuksista voisi päästä eroon? Tärkeää on ymmärtää, että me ihmiset näemme riippuvuuden näkyvät ilmentymät, Jumala tietää niiden syntymekanismin; monesti syyt juontavat aivan lapsuuteen saakka. Haavoittunut psyyke pyrkii etsimään tasapainoa ja hyvää oloa ja monesti se tapahtuu erilaisten ikävien riippuvuuksien kautta; ne tarjoavat hetkellistä huumaa ja helpostusta.

Ratkaisevaa on ymmärtää, että ihmisen on itsensä mahdotonta voittaa ongelmaansa. Eikä Jumala odota sitä. Sen sijaan Jumala odottaa, että riippuvuuden kehässä painiva ihminen luovuttaisi taistelun Hänelle. Hän kykenee armossaan tekemään sen, mitä me emme. Synti ei ole herrana siellä missä armo vallitsee – se tarkoittaa sitä, että Jumalan armo vapauttaa ihmisen itsensä ruoskimiselta ja itseensä käpertymiseltä ja vie hänet Kristuksen armoistuimen luokse. Kun ihminen lakkaa lainomaisen itsensä muuttamisen, jää tilaa Pyhän Hengen työlle.

Haluan sanoa vielä lopuksi yhden asian sinulle, joka kärsit jonkinlaisesta riippuvuudesta elämässäsi: Jeesus Kristus rakastaa sinua. Sinä riität ja kelpaat Hänelle juuri sellaisena kuin olet. Hänen armonsa riittää sinulle. Uskalla olla rakastettu ja luovuttaa mahdottomat taistelusi Hänelle, Hän ottaa ne omikseen. Hän saattaa vapauttaa sinut aivan silmänräpäyksessä tai sitten pidemmän hoitumisen kautta. Ja jotkut joutuvat elämään riippuvuuden varjoissa koko elämänsä, mutta silloinkin Kristuksen rakkauden keskipisteessä.

Miten Jumalan yhteydessä pysytään?

”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.” (Room. 5: 1).

Roomalaiskirjeen 5. luku alkaa suurenmoisella vakuutuksella siitä, että Jumala pitää vanhurskaana jokaista, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana. Syntimme ovat saaneet aikaan vihollisuuden meidän ja Jumalan välille mutta Jeesus Kristus on saanut aikaan rauhansopimuksen. Usko liittää meidän tähän rauhansopimukseen ja pääsemme Jumalan yhteyteen.

Meille vakuutetaan, että Kristus on avannut meille tien Jumalan armoon. Emme ole päässeet Jumalan yhteyteen siis oman hyvyytemme tai onnistumistemme kautta. ”Päästä Jumalan armoon” tarkoittaa pelastusta Jumalan vihalta, pääsyä Jumalan lapsen asemaan ja olemista Jumalan rakkauden ja suosion kohteena.

Miten me pysymme tässä asemassamme? Samalla tavalla kuin siihen päästessämmekin, eli uskomalla Kristukseen. Usko yhdistää meidät Jumalan Poikaan lujasti ja varmasti. Ja uskon kautta me omistamme kaikki Jumalan lupaukset ja olemme Hänen yhteydessään.

Joku saattaa silti kokea, että hän on syntiensä ja epäonnistumistensa tähden Jumalan hylkäämä tai etäällä Hänestä. Tällöin kristitty saattaa ajatella, että hänen tulisi itse pyrkiä takaisin asemaansa olemalla parempi ja ”hengellisempi”. Sitä yrittämällä epätoivo vaan lisääntyy, koska omilla yrityksillä ei päästä Jumalan yhteyteen.

Perkele ja kaikki maailman voimat yrittävät estää meitä näkemästä Kristuksen armoa ja rakkautta. Perkeleen tavoitteena on uskotella meille, että Kristus ei riitä pelastukseen ja Jumalan yhteyteen. Silloin meiltä katoaa evankeliumi.

Me olemme siis Jumalan yhteydessä yksin Kristuksen tähden. Ja kun koemme olevamme ”ulkopuolella” tai etäällä, on yksi tie takaisin: turvautuminen Jeesukseen. Silloin olemme lujasti armon ytimessä.

Ahdistuneen sydämen huuto

”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämeen Poikansa Hengen, joka huutaa: `Abba, Isä!´” (Gal. 4: 6)

On merkille pantavaa, että Paavali käyttää tässä sanaa ”huutaa”, joka viittaisi siihen, että kyseessä on ahdistuneen kristityn sydämen huuto. Me tiedämme, että vihollisemme Perkele jatkuvasti ahdistaa meitä, samoin vanha luontomme. Myös laki osoittaa syntisyyttämme ja kaikkien näiden paineessa saatamme kokea olevamme kuin tukahtumassa. Silloin Henki meidän sisällämme huutaa: ”Isä, auta!”.

Me emme monestikaan itse koe vahvaa uskon huutoa, pikemmin tukahtunutta huokausta. Siihen Paavali taitaa viitata Roomalaiskirjeen 8. luvussa, kun hän kirjoittaa, että ”Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja” (Room. 8: 26). Miten Henki auttaa? Huokailemalla sanomattomin huokauksin ja nämä huokaukset taivas kuulee ja niihin vastataan.

Mooses koki jotain tällaista ollessaan nalkissa Kaislameren edustalla. Egyptin sotajoukot saavuttivat heidät eikä pakopaikkaa ollut. Kansa alkoi syyttää Moosesta ja Raamatun mukaan hän näennäisen tyynesti kehotti kansaa odottamaan Jumalan toimintaa. Kuitenkin Jumala kuuli Mooseksen sisällä olevan sisäisen ahdistuksen ja paineen. Hän kysyi: ”Miksi sinä huudat minua avuksi?” (2. Moos. 14:15). Henki huusi Mooseksen sisällä ja Jumala kuuli tuon huudon ja vastasi siihen.

Voimme olla omien ahdistuksiemme keskellä turvallisella mielellä. Jumala tietää heikkoutemme. Hän tietää, ettemme osaa edes rukoilla kovassa paineessa ja hädässä vaan menemme sen sijaan kivusta kerälle. Hän on antanut Henkensä meihin ja Pyhä Henki huutaa apua puolestamme. Vaikka et jaksaisi huutaa ääneen apua etkä tuntisi sisäistä uskonhuutoa, Jumala kuulee ahdistuneet vaikerrukset. Ne pienet pihinät herättävät taivaan – Jumala näkee omansa olevan vaikeuksissa ja Hän auttaa.

ahdistuneensydamenhuuto_DSC02771

Saammeko tehdä syntiä?

”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!” (Room. 6:15)

Roomalaiskirje on Paavalin opillinen pääteos. Sitä kannattaa opiskella jatkuvasti. Paavali entisenä lainopettajana kätkee jokaiseen lauseeseensa valtavasti hengellisiä totuuksia. Lainaamani kohdassa hän opettaa, ettemme ole lain vaan armon alaisia. Se tarkoittaa sitä, ettei meitä mitata tai tuomita Jumalan lain mukaan – mukaan lukien 10 käskyn laki – vaan pelastuksemme perusta on yksin armo eli Kristus.

Jos emme ole lain alaisia, niin voimmeko tehdä syntiä? Paavali vastaa huudahduksella ”Emme toki!” Hän perustelee kantansa seuraavasti (vapaa suomennos): Jos olemme päässeet eroon entisestä, ilkeästä ja julmasta työnantajastamme (synnistä), emmehän enää palaa sellaisen luokse uudelleen pyytämään töitä? Miksi vaihtaisimme uuden hyvän työnantajamme vanhaan? Ja jos jostain kumman syystä palaisimme vanhalle työnantajallemme, se olisi loukkaus uutta työnantajaa kohtaan (Kristus). Sitten hän jatkaa: Antakaa itsenne ja jäsenenne siis Jumalalle. Eli, emme saa tehdä syntiä ehdoin tahdoin ja ”palvella” sitä huolettomina.

Synti asuu meidän vanhassa luonnossamme (Room. 7:20). Tämä vanha luonto on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa mutta se pyrkii joka päivä olemaan elossa. Siitä johtuvat kipeät synnin houkutukset ja lankeamiset. Mutta synti on aina kristitylle vieras asia  ja se tuottaa kipua. Me emme saa ajatella, että se ei haittaisi tai voisimme olla synnin suhteen huolettomia. Synti on tuhovoima ja Jumala vihaa sitä. Se myös satuttaa toisia ihmisiä ja meitä itseämme.

Raamattu ei siis hyväksy syntiä eikä opeta, että voisimme elää huoletonta kumppanuutta sen kanssa. Meitä kehotetaan hylkäämään syntimme ja antamaan itsemme Jumalalle. Samaan aikaan Raamattu vakuuttaa, että armo riittää jokaiselle syntiensä kanssa painivalle. Sellaisia me olemme kaikki. Jokainen Jeesukseen uskova on pelastettu ja vanhurskas. Emme saa tehdä syntiä mutta meille syntisille armo riittää.

saammekotehdasyntia_yokuu_b