Kategoria-arkisto:* Runot

Tänä aamuna, kun Luojan käsi maalasi taivaanrantaan punaista, violettia, vihreää ja oranssia, kiitin siitä, ettei tämä maailma ole mustavalkoinen ja siitä, että minulle on annettu silmät nähdä se. (Iiris)

Mustat pilvet. Pauhaava tuuli. Hakkaavat aallot. Valittava veneesi. Älä katso niihin! Älä katso niihin! Katso aalloilla kävelevään Pelastajaan! Hän voi tyynnyttää myrskyn hetkenä minä hyvänsä. Hän voi olla tyynnyttämättä. Mutta Hän ei voi olla pelastamatta yhtäkään vajoavaa. Jättää ojentamatta pelastavaa kättään yhdellekään hukkuvalle. (Iiris)

Toisten alaspainaminen on heikkojen laji. Eivät jaksa edes itseään nostaa. (Iiris)

Kristus on syntisten ystävä. Minun. Eronneen. Sinun. Juomarin. Hänen. Varkaan. Meidän. Ahneiden. Teidän. Juoruajien. Heidän. Homojen. Kristus on antanut henkensä kaikkien ystäviensä puolesta. Eikä mikään voi riistää meitä Hänen kädestään. Ei mikään. Ei edes epäusko, luulot tai armottomuus. Sillä Kristuksen työ on täydellinen. Aukoton armo. Se ei siivilöi ketään pois. (Iiris)