Kategoria: * Tekstit

Poista peite silmiltäni

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Poista peite silmiltäni, jotta voin katsella opetuksesi ihmettä” (Ps. 119:18).

Raamattu on ihmeellinen kirja. Se kertoo millainen Jumala on, se kuvaa kolmiyhteisen Jumalan ja Häneen luottavien ihmisten yhteistä elämää. Raamattu sisältää elämälle välttämättömät ja sen rajoja suojelevat säännöt ja ohjeet.

Raamatussa on satoja lupauksia, jotka Jeesukseen Kristukseen uskova saa ottaa omakseen. Niihin lupauksiin kannattaa tarttua silloinkin, kun muu elämä ei kanna; Jumalan lupaukset eivät voi pettää.

Raamattu on kuitenkin enemmän kuin sen sisältämät lupaukset ja ohjeet. Se pitää sisällään jumalallisen elämän. Daavid rukoili, että Jumala ottaisi peitteen pois hänen silmiltään, että hän voisi katsella Raamattua Jumalan antaman näkökyvyn mukaan. Daavid halusi katsella Raamatun välityksellä Jumalaa.

Mekin tarvitsemme Pyhän Hengen antamaa näkökykyä. Tarvitsemme Hänen antamaa innoitusta Raamatun avaamiseen ja sisäistä ymmärrystä sen moninaiseen sisältöön.

Kun Pyhä Henki avaa meille Raamattua, se muuttuu meille elämäksi. Olemme tekemisissä itsensä Jumalan kanssa. Silloin erämaa muuttuu ihanaksi keitaaksi.

Elämänhalu koetteilla

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel: `Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vailla Jumalan huomiota.´” (Jes. 41:27)

Haluaisin kirjoittaa tekstin niille lukijoille, jotka kärsivät jatkuvasta uupumuksesta. Väsymystä on monenlaista ja se voi johtua monista eri syistä, mutta lopputulos on sama: elämä tuntuu liian raskaalta. Arjen haasteita on vaikeaa kohdata, päivät ovat yhtä selviytymistaistelua.

Väsyneeltä puuttuu elämän värit, harmaa sävyttää kaiken. Uupumuksen uhri ei kykene iloitsemaan entisistä ilon aiheistaan eikä hän kykene antamaan toisillekaan oikein mitään. Uupumukseen liittyy monesti syyllisyys ja häpeä, tunne siitä että pitäisi olla jaksavampi, reippaampi ja antavampi.

Väsynyt jää monesti yksin. Toisten on vaikeaa olla vierellä ja tukea silloin, kun väsyneen suunta ei ala heti muuttua parempaan.

Mutta Jumala ei jätä. Vaikka väsynyt saattaa helposti kokea olevansa Jumalan huolenpidon ulkopuolella, Jumala lupaa olla läsnä. Hän ei syytä eikä etsi syitä, Hän on lähellä ja tahtoo lohduttaa.

Joskus väsyneitä syyllistetään käyttämällä esimerkiksi lainaamani jakeen jälkeisiä jakeita: Jesaja kirjoittaa, että ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman – he kohottavat siipensä kuin kotkat. Miten kristitty voi olla siis lopen uupunut ja elämänhalunsa menettänyt, kun Raamattu puhuu uudesta voimasta?

Jumala todella tahtoo nostaa omansa uupumuksen soista. Mutta se vain erittäin harvoin tapahtuu hetkessä. Jumala tietää uupumuksemme juontuvan ehkä vuosia kestäneistä asioista ja Hän haluaa hoitaa meitä syvältä.

Saat levätä uupuneena Jumalan sylissä. Saat itkeä Hänelle kaikkia niitä asioita, joita et jaksa kantaa. Jeesus on kanssasi jokaisessa hetkessä. Hän on sitoutunut sinuun ja kykenee antamaan elämääsi värit takaisin.

Minä tykkään Jeesuksesta

Published on by Yksin armosta ry2 Comments

Olen aina uskonut Jumalaan. Jeesus on sykähdyttänyt sydäntäni niin kauan kuin muistan. Mutta sekä lapsena että teininä koin uskon valtavana häpeänä. En vain uskaltanut enkä kehdannut kertoa siitä kenellekään. Että uskon. Että Jeesus on elämässäni perustavan laatuinen asia. Pelkäsin Jumalan kieltävän minut, koska minäkin hiljaisuudellani kielsin Hänet.

Kävin rippikoulun. Hädin tuskin uskalsin ostaa kaulaani ristin ja kantaa sitä. Se oli itselleni niin merkittävä. Tuntui kuin se loistaisi. Pelotti.

Olin kuusitoista. Menin ammattikouluun. Yllätyksekseni samalle luokalle sattui kaksi uskovaista nuorta. Sellaisia rohkeita. Omanlaisiaan. Uskalsivat olla mitä ovat. Eivät mukautuneet maailman eivätkä seurakuntanuorten valtavirtaan. Näin koin. Tuskin sattumalta heihin tutustuin.

Samana syksynä näin unen. Unen, jossa kohtasin Jeesuksen tiellä. Jeesus oli siinä edessäni ja muistan kuinka mieleni teki syöksyä Häntä halaamaan, mutta pelkäsin. Kysyin Häneltä varoen voisinko. Jeesus hymyili ja nyökkäsi. Halasimme toisiamme ja jatkoimme käsi kädessä matkaa.

Herättyäni tuosta unesta, häpeä uskosta oli pois pyyhkäisty. Ei hävettänyt enää yhtään. Olin ilosta suunniltani. OLEN USKOVAINEN. USKOVAINEN. MINÄ. Jeesus tämän teki. Minut uskovaiseksi. Sanokoot muut mitä tykkäävät. Minä tykkään Jeesuksesta 🥰

(Iiris)

Rukouksen valtava voima

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee anomiseni äänen ja on kallistanut korvansa puoleeni. Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina elämäni päivinä” (Ps. 116:1,2).

”Älä suotta rukoile – ei Jumala sinua kuule! Tai jos Hän kuulee, ei Hän noin surkealle ihmiselle vastaa. Miksi sinä kuvittelet, että Jumala haluaisi kuulla asioitasi ja auttaa sinua?”

Noin vihollisemme kuiskailee meille. Hän on ovela ja osaa vedota kokemuksiimme, tunteisiimme, osoittaa elämämme laatua ja käyttää sopivasti Raamatun sanoja.

Mutta miten vihollinen pelkääkään kristittyä, joka lapsenomaisesti ja uskon rohkeudessa uskaltaa huutaa Jumalansa puoleen! Vihollisemme tietää, että rukouksissamme on todellinen voima. Rukoukset kuullaan ja niihin myös aina vastataan. Jumala vastaa tavalla, joka palvelee meitä ja rukoustemme kohteina olevia lähimmäisiämme parhaiten.

Mutta voiko Jumala kuulla sellaista kristittyä, joka kokee olevansa huono ja epäonnistunut? Voiko Jumala vastata kaikkensa menettäneelle kristitylle? Raamattu on asiasta yksiselitteisen varma: kyllä voi. Jumala lupaa kääntyä juuri niiden ihmisten puoleen, jotka kutsuvat Hänen apuaan kaiken kärsimyksen, puutteen ja epäonnistumisten keskeltä (Ps. 102:18).

Rukouksen valtava voima ei ole rukoilijassa itsessään. Voima ei myöskään johdu rukoilijan uskon määrästä. Rukouksen kohde on voiman syynä: Jumala, jolle rukoukset lähetetään, ottaa pienimmätkin huokaukset todesta ja laittaa Taivaan liikkeelle.

Sinulla on siis salainen rukouksen ase. Tämä ase ei mene epäkuntoon syvissäkään vesissä. Se toimii maan alle hautautuneena ja se kuullaan jopa itsesäälin kallion kätköistä.

Pois riittämättömyys ja pelko

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: `Abba, Isä!´” (Room. 8:15).

Koetko sinä riittämätömyyttä ja pelkoa? Koetko Jumalan edessä pelkoa siitä, ettet lopulta kuitenkaan täytä vaadittua mittaa? Painatko pääsi häpeästä alas vain odottaen kovia ja tuomitsevia sanoja? Odotatko ruoskan sivaltavan jälleen selkääsi yhden kipeän iskun?

Miten ihana ajatus ja lupaus onkaan se, että meidän sisällämme Pyhä Henki johdattaa meitä luottavaiseen lapsen rukoukseen! Emme ole Jumalasta kaukana, vaan läheisessä suhteessa rakastavaan Isään. Pelko ja riittämättömyys saavat vaihtua läheisyyteen ja turvallisuuteen.

Taivaallisen Isämme edessä saamme elää elämämme monet vaiheet. Saamme itkeä kipujamme Hänen sylissään, kokea elämän karikot tietäen, että Isä tulee ja auttaa. Raskaimpien epäonnistumisemme aikanakin voimme olla varmoja siitä, että meitä ei hylätä.

Jumalalla ei ole kädessään ruoskaa, vaan Hänen kätensä ovat avautuneet siunaamaan elämäämme. Hänen kätensä ovat kuilujemme alla ottamassa meidät turvaan ja ne toimivat kuin suojaavana peitteenä pahan päivän yllättäessä.

”Abba, Isä!”, on lapsen turvallinen huuto vanhemmalle, joka välittää. Turvallisen vanhemman tukemana elämää ei varjosta pelko. Turvallisen Jumalan kanssa sinä olet turvassa.