Mikä erottaa sinut Jumalan rakkaudesta?

”Olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesukessa, meidän Herrassamme.” Room. 8: 38,39

Näiden sanojen sisään voit laittaa kaikki omat kipusi, puutteesi, heikkoutesi, uskon vähyytesi ja syntisi. Kaiken pahuutesi. Kaikki väärät valinnat, koko menneisyyden, tämän hetken ja kaiken tulevan.

Jumalan Sana lupaa, etteivät ne voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta. Se tarkoittaa sitä, että Jumala rakastaa sinua niistä huolimatta. Paremmin sanoen: Hän rakastaa sinua niiden kanssa.

Hän ottaa sinut syliinsä kuin paimen pienen karitsan ja pitää sinusta huolen. Hän sanoo sinulle, ettei koskaan luovu sinusta vaan kantaa sinut perille kirkkauteensa.

Hänen rakkautensa riittää sinulle jokaiseen päivään.

Jumala meidän kanssamme

”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme” (Matt. 1: 23).

Vanhan Testamentin aikana Jumala tahtoi asua kansan keskellä. Hänelle rakennettiin Toisen Mooseksen kirjan ohjeiden mukaan telttamaja. Johannes toteaa evankeliuminsa alussa, että Sana asui keskellämme (Joh. 1: 14), joka tarkasti käännettynä tarkoittaa, että ”Jeesus telttaili keskellämme”.

Matteus opettaa meitä, että Jeesus on Jumala, joka tahtoo elää lähellä kansaansa. Hän tuli ihmisten keskuuteen ja se, joka näki Hänet, näki Jumalan. Jumala kohtasi ihmisiä, opetti heitä, lohdutti, hoiti, paransi ja kutsui heitä seuraamaan Häntä. Jumala kutsui ihmisiä lepäämään siinä tietoisuudessa, että Hän on lähellä ja tahtoo auttaa.

Jumala on tänäänkin keskellämme Henkensä kautta. Hän on tullut lähelle meitä ja me voimme rukouksessa ja seurakuntayhteydessä tavoittaa Hänet milloin tahansa.

Pysähdy ajattelemaan tätä: Jumala tahtoo olla sinun lähelläsi. Hän tahtoo vetää sinut lähelleen ja elää sinun kanssasi. Hän tahtoo olla sinun Jumalasi. Ajatus viestii läheisyyttä ja lämpöä. Sellainen Jumala meillä on – Jeesus on Immanuel: Jumala meidän kanssamme.

Sinä olet suruani suurempi

Kymmenien vuosien kuluessa se on syntynyt. Jokainen kyyneleeni on lisännyt sen pohjatonta syvyyttä.

Surun meri. Siihen minä vajoan yhä uudelleen ja huudan Pelastajaa.

Lapsuuden kaipaus, katkenneet ihmissuhteet, patoutunut viha, sielua venyttävät pettymykset ja sydäntä pistävät karikot. Ne kietovat minut yhä uudelleen otteeseensa. Haluaisin avata siipeni ja lentää iloisesti muiden lailla.

Sieltä sinä saavut. Astelet varovasti suruni meren päällä ja tiedän- tunnet jokaisen kyyneleeni painon. Tulet luokseni etkä hylkää. Otteesi lujuudessa tiedän, ettei suruni voi minua hukuttaa.

Sinun kosketuksestasi suruni saa lempeät ääriviivat. Kanssasi pakomatka päättyy ja katselemme elämäni melankolisia sävyjä yhdessä. Lupaat piirtää minun tummaan taustaani kauniin kirkkaita värejä.

Sinun leilisi on niin suuri. Sinne mahtuu koko suruni meri. Jokainen kyynel laitetttu on sinne talteen.

Sinä olet suruani suurempi.

Jumala kantaa vastuun

”Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin virran tuolta puolelta ja kuljetin häntä kaikkialla Kanaaninmaassa ja tein hänen jälkeläistensä määrän suureksi” (Joos. 24:3).

Jumala ei valinnut Aabrahamia tulevan Israelin kansan esi-isäksi sen tähden, että hän oli niin erinomainen ihminen. Joosuan jäähyväispuheen mukaan Aabrahamin syntymäkodissa palveltiin epäjumalia. Siis Aabrahamkin palveli epäjumalia.

Mutta Jumala lähestyi Aabrahamia ja puhui hänelle. Aabraham uskoi Jumalan puheen ja pääsi todellisen Jumalan yhteyteen. Samoin on yhteys Jumalaan tänäänkin auki Hänen lupaustensa kautta. Jumala on antanut oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolla meidän syntiemme puolesta. Uskossa on kyse siitä, otammeko Jumalan puheen todesta.

Joosuan puheessa Aabrahamista ei korostu Aabraham tai kukaan toinenkaan ihminen. Puheessa huomaamme Jumalan yhä uudestaan käyttävän ”Minä”-sanaa. Jumala korostaa tässä meille, että Hän tahtoi, Hän toimi, Hän kantoi, Hän antoi ja Hän varmisti oman suunnitelmansa toteutumisen.

Miten ihanaa puhetta tämä on myös meille. Ihan samoin kuin Aabrahamin elämässä Jumala oli kaikessa keskeinen tahtoja ja toimija, samoin Hän on meidänkin elämässä. Hän on kutsunut meidän yhteyteensä ja Hän kantaa meitä kuolinvuoteelle saakka ja siitä seuraavaan elämään.

Aabraham sai olla Jumalan toiminnan kohteena. Hän otti todesta Jumalan Sanan ja sai nähdä, kuinka Jumala oli lupaustensa veroinen. Mekin saamme yhtälailla luottaa Jumalan lupauksiin. Ne ovat meitä varten ja ne riittävät kaikkeen elämäämme. Jumala kantaa vastuun meistä.

Jumala-niminen tivoli ja pääsylippu

”Hänessä meillä on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan luo, uskon kautta häneen. ” (Ef. 3:12)

Muistatko lapsuudestasi käyntejä tivolissa? Suurimpiin ja houkuttelevimpiin laitteisiin sai alamittainen mennä vain suuremman huoltajan kanssa.

Etkö olekin joskus kokenut jotain samaa Jumalan suhteen? Haluaisit mennä Hänen turviinsa, ottaa paikkasi Hänen suojaisasta läheisyydestään, mutta olet kokenut olevasi alamittainen? Ehkä joku on käännyttänyt sinut portilla takaisin osoittaen puutteellista pituuttasi?

Ehkä olet joskus ollut itkuinen tyttö tai poika, yksinäinen pikkuinen väentungoksessa ja olet surullisena katsonut muiden riemua? Ehkä tänään, jo paljon isompana, koet samaa yksinäisyyttä ja surua? Jumala on sinulle, alamittaiselle, saavuttamaton?

Jeesus Kristus on kaikkien alamittaisten Ystävä. Hän juoksee vastaan portilta kääntyneitä alamittaisia aikuisia ja ottaa heitä kädestä kiinni. Hän näyttää omaa rannekettaan ja ennen kuin huomaatkaan, sinunkin ranteessasi on samannäköinen pääsylippu. Siinä on ”Arvollinen” -leima ja sen avulla pääset muitta mutkitta portin läpi.

Ja jos olet ollut aikuisena omien lastesi kanssa huvipuistossa, tiedät sen riemullisen tunteen laitteiden turvakaiteen tuntumassa. Siinä katsotaan ylpeinä omia lapsiaan ja nautitaan heidän avoimesti ilostaan.

Jeesuskin iloitsee saadessaan saattaa sinut Isän luokse.