Kategoria: * Tekstit

Entä sisäpuoli?

Published on by Jaakko Pirttiaho3 Comments

”Mitä maljassa sisällä on, se antakaa köyhille. Silloin kaikki on teille puhdasta.” (Luuk. 11:41)

Jeesuksen ajan fariseukset olivat omistaneet elämänsä Vanhan Testamentin Jumalalle. He pyrkivät osoittamaan jumalakaipuutaan käytännön elämässä kaikin tavoin; uskonnolliset säädökset ulottuivat heillä pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Jeesus osoitti ihmisten ihaileman uskonnollisuuden puutteet. Hän varoitti hengellistä eliittiä monta kertaa vaarasta, jonka ulkoiseen hengelliseen elämään keskittyminen saattaa aiheuttaa: sisäinen elämä totuudessa unohtuu.

Nyt hyppään uhkarohkeasti omaan elämääni. Olemme joutuneet vaimoni Iiriksen kanssa kesän aikana vaikeaan talo-ongelmaan. Tilanne on tuonut auttamattomasti esille oman jumalasuhteeni ongelman: minun astiani sisäpuoli on tarkasti itseni hallussa. Annan Jumalalle osan itsestäni ja haluan toisten näkevän hengellisyyteni mutta sisäpuoli on Jumalan ulottumattomissa.

Miten Jumala saa sydämemme itselleen? Hän kamppailee kanssamme. Hän syvässä rakkaudessaan antaa meidän joutua olosuhteisiin ja tilanteisiin, joissa olemme vajoamassa pinnan alle. Silloin astian ulkokuoren asiat karisevat merkityksettöminä ja sisäpuoli tulee esille. Sen haluamme luovuttaa Taivaalliselle Isällemme, koska huomaamme, ettemme osaakaan ohjata elämäämme itse.

Kriiseissä juoksemme Jumalan suojaan. Ymmärrämme, että hän antaa elämällemme syvimmän merkityksen.

Niin, minä olen kesän aikana vastustellut, itkenyt ja lopulta taipunut. Olen törmännyt loputtomaan itsekkyyteeni ja itsekeskeisyyteeni. Ja miten vähän uskallankaan luovuttaa sydämeni sirpaleita Jeesukselle. Mutta onneksi Hän osaa toimia kanssani oikealla tavalla joka päivä. Ja sinun kanssasi.

ian-rinefort-540865-unsplash

Photo by Ian Rinefort on Unsplash

Kauhun lamauttama

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana.” (Esra 9: 3)

Yksi ihminen voi muuttaa maailmaa. Yhden ihmisen Jumalan nälkä ja pyhyyden kaipaus voi olla viemässä toisiakin Jumalan läheisyyteen.

Pappi Esra oli Jumalan lain tuntija ja toimi pakkosiirtolaisuuden aikana Persian kuninkaan Artakserkseen hovin palveluksessa. Hän oli saanut kuninkaan luottamuksen ja arvostuksen Jumalan lain tuntemisellaan ja sen esille tuomisellaan. Tästä syystä hän sai luvan lähteä toveriensa kanssa takaisin yli 70 vuotta aikaisemmin hävitettyyn Jerusalemiin. Hieman aikaisemmin muutama kymmenentuhatta israelilaista oli jo tehnyt paluun ja aloittanut temppelin uudelleenrakentamisen. Jumalan Esralle antama tehtävä oli varmistaa, että kaikki oli hyvin ja että laki tunnettiin ja sitä noudatettiin.

Jerusalemiin tultuaan Esra sai kuulla hänelle järkyttävän tiedon: kansa oli jälleen rikkonut Jumalan lakia ja alkanut seka-avioitumaan ympärillä olevan kansan kanssa. Jumala oli sen kieltänyt, koska se aiheuttaisi epäjumalanpalvelusta. Niin aikaisemmat sukupolvet olivat tehneet ja siksi Jumala oli joutunut siirtämään heidät pakkosiirtolaisuuteen, kauaksi omasta maastaan.

Miten suhtautua kristikansan maallistumiseen? Miten suhtautua toisten vääriin elämäntapoihin? Pappi Esrassa näemme tästä hyvän esimerkin. Häneen sattui kansansa synnit niin kipeästi, että hän lyyhistyi maahan kauhuissaan. Huomaa tämä: Esra rakasti kansaansa ja otti omille harteilleen sen harharetken. Hän ei alkanut huudella tuomion sanoja. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään – kansa kerääntyi tämän surun murtaman miehen ympärille (9:4).

Sitten Esra alkaa vuodattaa sydämensä murhetta Jumalalleen. Tärkeää on huomata, että hän tunnustaa kansan synnit ”meidän synteinä”. On sanottu, että toisten elämään voi ottaa kantaa sen mitan mukaan, miten heitä rakastaa. Rakkaus osaa laskeutua alas toisten epäonnistumisiin ja sen tuomiin kärsimyksiin sekä löytää tien vaikuttaa. Kun ihmisiä kohdataan Jumalan antama ”taakka” sisimmässä, silloin heitä lähestytään samalta tasolta tai jopa alhaalta käsin. Esran tapauksessa sellainen lähestymistapa sai aikaan hengellisen herätyksen ja puhdistautumisen. Mitähän se toisi tänään tullessaan?

tummatpilvet2_DSC05473

Antakaa te heille syötävää

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”He vastasivat: `Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa – vai menemmekö ostamaan ruokaa koko tälle joukolle?´” (Luuk. 9: 13)

Jeesus valmisti opetuslapsiaan työhön Jumalan valtakunnan hyväksi. Parhaat oppitunnit tulivat niistä kokemuksista, kun oppilaat joutuivat astumaan kykyjensä ja mahdollisuuksiensa yläpuolelle.

Jotain Jeesuksesta oli tarttunut heidän puserojensa alle jo tässä vaiheessa – he näkivät ihmisten arkipäivän tarpeita ja olivat huolissaan niiden johdosta. Silloin kun ihminen kykenee suuntaamaan huomionsa itsestään toiseen, kyseessä on aina jonkinlainen ihme.  Jeesus viitoitti tässä tinkimättömästi tietä.

Mutta mitä on nähdä lähimmäisen hätä, jos itsellä ei ole mitään annettavana? Oppitunnin toisena läksynä oli ymmärrys laittaa käyttöön se, mitä kukin pystyi. Opetuslasten pienet eväät eivät tietenkään riittäneet tyydyttämään tuhansien ihmisten nälkää, samoin eivät meidänkään eväät riitä edes lähimmäisiemme tarpeiden kohtaamiseen. Mutta rakkaus pakottaa kohti ihmettä.

Sydämen polte toisen puutetta kohtaan on jumalallinen voima. Se ajaa meitä Taivaallisen Isämme eteen pyytämään jotakin, mikä helpottaisi toisen elämää. Vastaus saattaa olla, että annamme sitä, mitä meillä on. Vaikka meillä on vähän, Jeesuksen seurassa vähän muuttuu paljoksi. Niukkuus muuttuu ylenpalttisuudeksi.

Tässä kohtaa Jeesus ei neuvottele; Minä haluaisin pitää itselläni sen, mitä on hallussani, Jeesus tahtoisi siunata sen kautta kärsivää maailmaa. Joka päivä olen monta kertaa samassa risteyksessä. Taidan jo aavistaa suunnan siunattuun elämään?

Jeesus on levottoman sydämen lääke

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1)

Opetuslapset olivat peloissaan ja levottomia, olihan Jeesus juuri kertonut kuolevansa ja poistuvansa heidän luotaan. Nämä Jeesuksen seuraajat olivat omistaneet elämänsä Jeesukselle ja kohta Hän olisi poissa. Olisiko suurempaa aihetta kokea levottomuutta ja murhetta?

Jeesus kehotti lähimpiään säilyttämään levollisen mielen. Lääkkeenä siihen olisi usko; Usko katselee aina Jumalan mahdollisuuksiin ja ottaa vastaan Hänen hyvyyttään.

Jeesus kertoi menevänsä valmistamaan omilleen paikkaa taivaassa. Ei vain heille vaan meillekin (14: 3). Huomaa Jeesuksen sanat: ”Jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” Jeesus rakasti opetuslapsiaan ja halusi olla heidän kanssaan. Taivaaseen noustuaan Hän aikoi varmistaa, että he tulisivat sinne perässä – koska Hän rakasti ja kaipasi heitä.

Tätä samaa rakkautta Jeesus tuntee myös meitä kohtaan. Hän odottaa meitä taivaassa; Hän kaipaa meitä ja haluaa, että me pääsemme Hänen luokseen. Sen vuoksi Hän rukoilee puolestamme joka hetki. Hän rukoilee, että jaksaisimme uskoa Häneen ja selviäisimme kaikista niistä ansoista, jotka yrittävät kampittaa meitä matkallamme. Hän, joka rukoilee puolestamme, on Jumala itse. Hänen rukouksillaan on katetta, ne kuullaan.

Tämä pelkästään ei lohduttanut opetuslapsia, olisihan Jeesus kohta oikeasti pois heidän keskeltään. Siksi Jeesus sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (14:18). Jeesus tulisi ylösnoustuaan Pyhän Henkensä kautta asumaan jokaisessa omassaan. Niin Hän on meidänkin elämässämme mukana. Hän haluaa johdattaa meitä, olla kanssamme sekä vaikuttaa meissä hyviä ja tahtonsa mukaisia asioita.

Ennen kaikkea Jeesus haluaa meidän tietävän, ettemme ole yksin. Hän on kanssamme. Eikä Hän koskaan jätä meitä. Hän on kanssamme sinne saakka, kunnes usko muuttuu näkemiseksi. Silloin on itkut itketty ja alkaa sanoinkuvaamaton ja loputon ilo Jeesuksen seurassa taivaassa!

2018-04-28 15.15.09

Jumala näkee ihmisen hätään

Published on by Jaakko Pirttiaho3 Comments

”Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.” (Ps. 113: 5)

Uskomatonta, että kaikkivaltias ja pyhä Jumala näkee alas ihmisten ongelmiin ja vaivaan. Jumala on olemukseltaan sellainen, että Hän välittää ja Häntä koskettaa inhimillinen hätä. Hän ei jää vain ylhäiseen korkeuteensa, vaan Hän ulottaa voimansa ja apunsa maan syvyyksiin asti.

Psalmi jatkuu lupauksella, että Jumala nostaa köyhän tomusta ja kurjan loasta. Miten uskomaton Jumala. Hänen hyvyytensä, laupeutensa ja armonsa ovat enemmän kuin sanamme osaavat kuvailla. Hän kohdistaa aina huomionsa alaspainettuihin, heikkoihin, kurjiin ja köyhiin. Heitä Hän ei katso syyttäen ja tuomiten, vaan tahtoo auttaa, nostaa ja tukea.

Kun elämä painaa meidät tomuun, meillä on Jumala, joka näkee tilanteemme ja tahtoo auttaa. Kun sisäinen köyhyytemme ja ongelmamme yrittävät nielaista meidät kuten upottava lieju, meillä on rakastava Herra Jeesus Kristus. Hän tarttuu meihin kiinni yhä uudestaan, nostaa ja auttaa.  Jeesus tuli taivaasta ihmisten hätään pelastamaan meitä. Hän ei ole tänäänkään muuttunut, vaan yhä pelastaa jokaisen Häntä avukseen huutavan. Jos meillä ei ole tänään hädässämme ja köyhyydessämme muuta kuin epätoivoinen avunpyyntö, se riittää. Jumala huolehtii lopusta.

jumalanakeeihmisenhataan_DSC03254