Taivaaseen päässeet todistavat

Eikö olisi hienoa jo etukäteen kuulla taivaaseen päässeiltä kristityiltä ”todistus” siitä, kuinka he sinne pääsivät? Me täällä maan päällä kuulemme monenlaisia ehtoja ja teorioita pelastuksesta osalliseksi tulemiseksi eli taivaaseen pääsemiseksi. Miten sinne päässeet näkisivät asian?  Mitä he sanoisivat oman pelastuksensa syistä ja mitä ehtoja he siis samalla laittaisivat meille vielä matkalla oleville? Olemme olennaisimmasta olennaisimman kysymyksen äärellä.

Oletko huomannut, että Raamatussa on yksi kohta, missä pelastuneet kertovat pelastuksensa syyn? Profeetta Jesaja eli n. 700 vuotta ennen Kristusta ja hän sai jo ennakkoon kuulla taivaaseen päässeiden todistuksen. Se menee näin: ”Sinä päivänä sanotaan: ”Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja Hän pelasti meidät” (Jes. 25: 9).

Jesaja näki sen päivän, kun Jeesus tulee takaisin maan päälle Kuninkaana ja ottaa omansa luoksensa taivaaseen. Se on lopullisen pelastuksen päivä. Jesaja kertoo, kuinka pelastuneet silloin iloitsevat pelastuksestaan. Tämä on heidän todistuksensa: ”Me laitoimme kaiken luottamuksemme ja toivomme pelastuksemme asiassa Herraan Jeesukseen ja se toimi! Jeesus oli sanojensa mittainen, Hän pelasti meidät lupaustensa mukaan!”

Huomaatko samalla mitä tästä todistuksesta puuttuu? Siinä ei mainita mitään siitä, mitä pelastuneet itse tekivät tai jättivät tekemättä. Siinä ei myöskään sanota, millaisia he itsessään olivat. Pysähdy tähän hetkeksi. Miten paljon me saatammekaan uurastaa sen takia, että kelpaisimme Jumalalle ja siten pelastuisimme? Miten monesti koemme, ettemme riitä, ja ajattelemme, ettei Jumala voi tällaista syntisäkkiä ottaa luokseen? Ja vaikka kuinka yritämme, saatamme silti miettiä, että miten meidän lopulta käy?

Pelastuneiden ainoa syy pelastukseensa oli Jumalan armo. He olivat ihmisiä, jotka ongelmiensa ja puutteidensa kanssa luottivat Jumalan lupauksiin, toisin sanoen laittoivat toivonsa Jeesuksen sovituskuolemaan. Ja nyt me kuulimme heidän ilohuutonsa: ”Se riitti!”

Jumalan armo todella riittää! Laitetaan toivomme Jeesukseen, Hän ei petä meitä.

IMG_6317

Miten voin tunnistaa harhaopit?

Jeesus varoittaa evankeliumeissa useaan kertaan harhaopeista, tarkoittaen sanomaa, joka on harhaanjohtava muunnos aidosta evankeliumista. Mistä harhaopit syntyvät ja miten ne voisi tunnistaa?

Uuden Testamentin kirjeiden perusteella voisi päätellä ainakin yhden pääväylän harhaoppien syntymiselle. Muunnetun evankeliumin opettajat kysyvät kuulijoiltaan, onko heidän elämänsä ongelmaista ja raskasta, kokevatko he riittämättömyyttä, ahdistusta tai masennusta? He kysyvät, joutuvatko kuulijat edelleen taistelemaan syntiensä kanssa tai tuntuuko heistä, etteivät he koe riittävästi Jumalan voimaa tai rauhaa sielussaan?

Kun rehellinen kristitty joutuu vastaamaan – ainakin joskus – myöntävästi tällaisiin kysymyksiin, harhaopettajat antavat sille selityksen: syynä on ihmisten  puutteellinen käsitys uskosta. Tätä puutteellista käsitystä he perustelevat seuraavasti. On oikein uskoa Jeesukseen syntiensä sovittajana ja luottaa Jumalan armolupauksiin. Mutta se on vain yksi osa totuutta. Jos kristityt haluavat päästä todella täydempään, parempaan ja helpompaan elämään sisälle, heidän on otettava huomioon myös ”se ja tämä asia”. Nämä saattavat pitää sisällään erilaisia kuuliaisuuden ehtoja tai sitten uusia oppeja siitä, kuinka Jumalan siunaukset omistetaan.

Tällaiset opetukset saavat meidän hyväksyntämme niin helposti siksi, että ne ovat loogisia ja noudattavat tämän maailman sääntöjä – saat sen mitä ansaitset. Sen sijaan evankeliumi on ihmiselle aina vaikea purtava. Se kertoo Toisesta, joka on rakastanut meitä ja antanut itsensä meidän puolestamme.  Jeesuksen sijaiskuoleman tähden meillä on täysi yhteys Jumalaan. Kun harhaopettajat julistavat sanomaa ”yksi osa Kristusta + yksi sinua tai tätä uutta oppia”, evankeliumi keskittyy aina Jumalan Poikaan. Se on ilosanoma siksi, että Jeesus Kristus on tehnyt sen työn, jota me emme pystyneet suorittamaan. Aito evankeliumi opettaa, että heikoinkin uskonkatse Kristukseen riittää, koska se omistaa itselleen koko taivaan.

Raamattu kyllä kehottaa meitä kasvamaan uskossamme. Samoin se rohkaisee meitä omistamaan enemmän Kristuksen rikkauksia ja siten elämään täydempää uskonelämää. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä kuvaamieni harhaoppien kanssa. Jumalan silmissä rikas usko sisältää nämä kaksi osaa: syntisen ihmisen ja Kristuksen. Mitä pienempi ihmisestä tulee, sitä suurempi saa olla Kristus. Uskalla siis laittaa Jeesuksen varaan koko uskosi ja elämäsi, se toimii. Tai paremmin: Hän toimii!

vuokatti

 

Että kantaisitte hedelmää

Viinipuu -vertauksesta olen kirjoittanut aiemminkin, mutta haluan käsitellä sitä nyt eri näkökulmasta.  Vertauksessa on sellaisia syvyyksiä, jotka ovat aivan keskeisiä meidän uskollemme. Nyt haluan ottaa esiin aiheeseen liittyvät 2 yleistä erehdystä.

Ensimmäinen niistä on se ajatus, ettei sillä ole niin väliä, miten me Jumalan lapsina elämme. Tämä on vaikea aihe, mutta haluan ottaa sen esille tuodakseni esille sekä Jumalan tahtoa että evankeliumin kirkkautta. Jumalan tahto on se, että me Hänen lapsinaan tuotamme Hänelle kunniaa. Hän on julistanut meidät pyhiksi uskoontulostamme lähtien ja siitä samasta hetkestä alkaen alkaa elämässämme Jumalan pyhittävä työ. Raamattu monessa yhteydessä vakuuttaa meille, että Jumalan tahto on meidän pyhittymisemme. Se tarkoittaa sitä, että elämämme muuttuu enenevästi Jumalan tahdon mukaiseksi ja Jeesuksen elämän kaltaiseksi.

Opetus pyhityksestä ahdistaa monia ja tässä tulemme erehdykseen numero 2. Jumala ei ole tarkoittanut meidän kykenevän muuttamaan itse itseämme. Hän ei oleta, että pystyisimme luopumaan synneistämme omin voimin tai heijastamaan Hänen rakkauttaan vain päättämällä tehdä niin. Monet ovat oikaisseet tässä kohtaa tyyliin ”jos kerran Jumala tahtoo pyhää elämää, niin tokihan minä siihen pystyn.” Lopputuloksena on pahimmillaan uskostaan luopunut loppuunpalanut ihminen.

Viinipuu -vertaus opettaa, että Jeesus on meille keskeinen kaikessa. Voimme kantaa elämällämme hedelmää sen mukaan, kuin Jeesus saa meissä evankeliuminsa voimalla vaikuttaa. Mikä sitten estää Hänen vaikutustaan? Se, ettemme ymmärrä elintärkeää ja jatkuvaa riippuvuuttamme Hänestä. Meistä on hullua, että oksa voisi roikkua ilmassa ilman runkoa ja kantaa herkullisia omenoita. Yhtä älytöntä ja mahdotonta on Jeesuksen mukaan kristitty, joka yrittää pyhittyä omin voimin. Tai Jumalan auttamana.

Uskomme alussa jokainen meistä on hyvin omavoimainen. Me uskomme omiin mahdollisuuksiimme ja moraaliimme. Saatamme nähdä itsessämme joitain puutteita, mutta ajattelemme Jumalan armon avulla pääsevämme niistä eroon. Uskomme kasvaessa Jumala antaa meidän kokea yhä enenevää heikkoutta, jotta alkaisimme syvemmin ymmärtämään Jeesuksen tärkeyden uskonelämämme jokaisessa vaiheessa. Kypsä ja koeteltu usko painaa päänsä alas Jeesuksen sanojen edessä: ”Ilman minua te ette voi mitään.” Mutta kypsät uskovat myös tietävät, että Jeesus synnyttää heissä hedelmää, pyhitystä Jumalan kunniaksi. He eivät luultavasti näe sitä itse, koska Jeesus on vallannut heidän sydämensä.

Meissä tapahtuva pyhitys ei ole sitä, että voisimme nostaa itseämme toisten yläpuolelle. Se ei ilmene oikeassa olemisena, hengellisenä kovuutena, moraalisena paremmuutena ja samalla toisten tallaamisena. Jos pyhittyminen on Jeesuksen kaltaisuutta, silloin hedelmää tuottavasta kristitystä huokuu lempeys, nöyryys, rakkaus ja myötätunto. Sellaisen ihmisen luokse voi epäonnistunut ja ahdistunut kristitty mennä ja kokea olevansa hyväksytty ja turvassa.

Olin kerran eräässä hengellisille työntekijöille tarkoitetussa kokouksessa. Sali oli täynnä pastoreita, pappeja, raamattuopettajia, evankelistoja ja niin edelleen. Kokouksessa monet käyttivät puheenvuoroja ja ajatuksia lenteli hengellisen elämän parantamiseksi. Olin jo aika ahdistunut, kunnes eräs vanha mies nousi esiin. Hän tarttui huonon tasapainon takia molemmin käsin puhujapönttöön kiinni ja sanoi vapisevin äänin: ”Olemmeko unohtaneet sen, että ilman Jeesusta me emme voi mitään?” Sydämeni tulvahti täyteen kiitosta ja olin näkevinäni kokoussalissamme palasen Jumalan kirkkautta.

IMG_5593