Koko painosi kestävä Kulmakivi

”Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen” (1. Piet. 2:4)

Tällä kivellä tarkoitetaan Jerusalemin temppelin perustuksissa olevaa kulmakiveä. Kulmakivi oli aina kahden seinän yhtymäkohdassa ja ilman niitä rakennus olisi sortunut. Rakennusta rakennettaessa kulmakivi oli siis rakennuksen tärkein kivi. Siksi se valittiin huolella, jotta se kestäisi koko rakennuksen painon. Jotkut sekoittavat tämän huippukiveen, joka puolestaan holvikaaren ylin kivi. Tämän kiven piti kestää reunakivistä siihen kohdistuva paine.

Jerusalemin temppelissä käytettiin kulmakivinä valtavia, sitä varten kalliosta lohkaistuja kiviä, joiden pituus oli 12 metriä, leveys 3.5 metriä ja paino muistaakseni yli 5000 kg. Näin kerran kuvan tuollaisesta kivestä ja havahduin: tuo kivi on niin valtavan iso, että se kestää meidän koko painomme. Se kivi ei sorru vaikka uskaltaisimme koko painollamme astua sen päälle.

Alitajuntaamme hiipii salakavalasti sellainen ajatus, että jos minä ihan tällaisena kuin tänään olen, laittaisin kaiken luottamukseni yksin Jeesuksen varaan, Hän ei kestäisi minua. Syntini ja pahuuteni painaisivat liikaa. Mutta ajattele tuota valtavaa kulmakiveä, joka on vielä koeteltu ottamaan vastaan rakennuksen koko painon. Tuo rakennus olemme me, kristillinen seurakunta. Me jokainen olemme kiviä Jumalan temppelissä ja kulmakivi kannattaa meidän kaikkien painoa.

Jumala pyytää meitä astumaan Jeesuksen varaan koko painollamme. Ei vain toisella jalalla ja itse pitäen osan painostamme omien voimiemme varassa vaan koko meidän menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus tulee laittaa Hänen kannettavakseen. Koska Jeesus kestää. Ja jos joku päivä uskallat astua Jeesus-kiven päälle, huomaat, että se todella kannattaa sinua. Jotkut tosin epäuskossaan hylkäsivät tämän kiven mutta usko sinä. Sillä se paino, jonka annat Kristukselle, se on sinulta itseltäsi pois.

SAMSUNG CSC

Sumuinen ja synkkä päivä

”Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” (Hes. 34: 12)

Olen aikaisemminkin maininnut, että lampaan luonteeseen kuuluu eksyminen. Siten Jumala on osannut valita oikean kotieläimen kuvatessaan meitä kristittyjä. Olen kuullut, että paimenelta voi hävitä lampaita jopa ”yksi per tuntia” -vauhtia, jos hän ei pysy tarkkaavaisena.

Sumuinen ja synkkä päivä on lyönyt Hesekielin kuvauksessa lampaat hajalleen. Voisiko olla osuvampaa yleiskuvausta niistä olosuhteista, joissa Jumalan lapsi tukahtuu kuormansa alle ja joutuu erilleen kristillisestä yhteydestä? Sumuisen ja synkän päivän alle voidaan luetella kaikki ne vastustajamme, jotka haluavat riistää meiltä uskon Vapahtajaamme: synti, sielunvihollinen sekä oma turmeltunut luontomme. Nämä ovat voimia, jotka sokaisevat, kampittavat ja nöyryyttävät meitä tavoitteinaan eristää meidät Hyvästä Paimenestamme. Hän ei koskaan jätä lampaitaan, mutta me monesti pettyneitä ja särkyneinä karkaamme Hänen luotaan.

Jumalan ”itkun” voimme kuulla muutamaa jaetta aikaisemmin: ”Minun lampaani harhailevat pitkin vuoria, pitkin korkeita kukkuloita, ne ovat hajaantuneet joka puolelle maata, eikä kukaan kaipaa eikä etsi heitä” (34:6). Hyvin ajankohtaiset sanat meidän päiväämme noin 2600 vuoden takaa. Tänäänkin on valtava määrä Jumalan ”lampaita” hajaantuneina ympäri maata. He vaeltavat eksyneinä pitkin vuoria, eli ovat vailla suojaa, ravintoa ja vettä. He huutavat epätoivoissaan Paimentaan kuulemaan heidän hätänsä ja tiedätkö mitä? Hän todella kuulee.

Uskon, että Jumala alkaa toimia yhä vahvemmin näiden hajalleen olevien, nääntyneiden ja sairaiden omiensa puolesta. Hänen sydämensä sykkii heille ja Hän on laittanut heidät prioriteettilistansa kärkeen. Sillä listalla ei ole suuria hankkeita, jättikokouksia tai rahoituspalavereja, vaan yksittäisiä nimiä allekkain. Luulenpa että siellä on sinunkin nimesi?

Jumala tulee etsimään sinut missä ikinä oletkin. Vaikka nyyhkyttäisit ihmisten katseilta piilossa, Jumala on kuullut itkusi. Hän tulee luoksesi ja vie sinut turvaan. Hän kokoaa omiaan jälleen yhteen, jotta nämä saisivat rohkaisua ja voimaantumista toisistaan. Pelastuneet turvautuvat Paimeneensa aikaisempaa syvemmin ja he tuoksuvat merkillistä Kristus-tuoksua…

lampaat

Voima keskellä heikkoutta

”Mutta hän on vastannut minulle: `Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa´Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.” (2. Kor. 12:9)

Ajattelemme luonnostamme, että saamme kokea Jumalan voimaa sitten, kun olemme itse ensin vahvoja ja onnistuneita. Kun ensin onnistumme kukistamaan syntimme ja harjoittamaan vahvaa hengellistä elämää, sitten saamme Jumalalta kaipaamaamme voimaa ja siunausta.

Raamattu osoittaa meille päinvastaista tietä. Se kertoo meille, että joka tahtoo lähemmäksi Kristusta, joutuu pienentymään. Se, joka tahtoo kokea Jumalan voimaa, saa kokea omaa heikkouttaan. Se, joka tahtoo päästä taivaallisiin korkeuksiin, se painetaan aina vain alemmas.

Paavali kutsui ennen Kristuksen kohtaamista itseään Saulukseksi, joka tarkoittaa ”suurta”.  Kristukseen tutustuttua hän käyttää itsestään mieluummin nimeä Paavali, joka tarkoitti suuren vastakohtaa eli pientä. Hän oli Jumalan kouluissa oppinut, että vain heikkona hän sai kokea Kristuksen voimaa. Vain silloin, kun häntä itseään siirrettiin lukuisien ahdistusten, kipeiden kokemusten ja pistinten kautta sivuun, vain silloin Kristus pääsi esiin. Paavali oppi läksynsä niin syvästi, että hän sanoi jopa mielistyneensä heikkouteen. Se on paljon sanottu.

Jos siis haluat kokea syvempää yhteyttä Kristukseen ja maistaa enemmän Hänen täyteyttään, sinuakin odottaa tämä sama tie. Risti tulee murtamaan sinunkin vahvuutesi ja hengellisen itseluottamuksesi. Se on todellinen kuoleman koulu mutta sen käyneet eivät vaihtaisi lopputulosta edes kaikkiin maailman aarteisiin. Ja kun olet tässä koulussa – ehkä tänään – jatka samassa luottamuksessasi Jumalaan, joka sinulla alussa oli. Niinä huolettomina päivinä. Tiedäthän, että olet hyvissä käsissä. Sinut tehdään heikoksi, jotta voisit elää Kristuksen voimasta.

Voimakeskella_DSC01976

Uskallatko antaa elämäsi Jeesukselle?

”Jumalan armahtavan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: `Antakaa elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumala järjellisellä tavalla.´” (Room. 12:1).

Olen aikoinaan kuunnellut kymmenittäin erilaisia antautumispuheita ja yrittänyt parhaani mukaan totella niitä. Puheiden painotus oli siinä, että kun sinä antaudut Jeesukselle syvemmin, Hän siunaa sinua yhä enemmän. Vaikka tässä on totuuden siemen, tällainen julistus on lähtökohdaltaan lakihenkistä ja se tarkoituksestaan huolimatta vie ihmisiä vain etäämmälle. Miksi? Koska aina kun Jumalan siunaus sidotaan ihmisen toimintaan, ollaan lain alaisuudessa ja lain alaisuus synnyttää kapinaa.

Raamattu kyllä kehottaa meitä antamaan itsemme rakkaalle Vapahtajallemme. Kristus tahtoo olla elämässämme, ei vain sivuroolissa, vaan koko elämämme ydin. Mutta Huomaa Paavalin kehotuksen alku: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan…” Paavali tuo esille Jumalan armon ja kehottaa sen jälkeen. Kristuksen armo ja rakkaus vaikuttaa sen, että niiden kohteena oleva ihminen haluaa luovuttaa elämänsä Hänelle.  Kehotuskin on kyllä monesti meille paikallaan, kunhan järjestys on oikea.

Jeesus pyytää meitä antamaan elämämme ehdoitta ja kokonaan Hänelle, koska Hän haluaa ottaa yksin vastuun meistä. Hän tahtoo näyttää meille, mihin Hän elämässämme pystyy, kun saa olla yksin sen Kapteeni ja määrätä suunnan. On pelottavaa antaa elämänsä lankoja toiselle, mutta tässä tapauksessa siihen kätkeytyy suuri siunaus. Mitä enemmän Kristus saa hallita elämäämme, sen enemmän pääsemme sisälle kristilliseen iloon ja lepoon. Nämä ominaisuudet ovat yläpuolella olosuhteita ja arjen realiteetteja.

Jeesus ei koskaan käske eikä vaadi, me ihmiset sorrumme siihen. Ajattelemme edistävämme Hänen asiaansa työntämällä ihmisiä sinne, minkä ajattelemme olevan heille hyväksi. Mutta voisimmepa luottaa enemmän. Sillä Jumalalla on meille jokaiselle myös omat aikataulunsa. Ja monesti ihminen on valmis antamaan elämänsä Vapahtajalleen silloin, kun käsissä on enää sirpaleet. Ensin on yritetty oman tahdon tie ja sitten on jäljellä Jeesus. Hän armossaan houkuttelee ja kutsuu meitä jatkuvasti luokseen ja antamaan elämämme kaikkine mahdottomuuksineen Hänen käsiinsä.

Jeesus haluaa antaa elämääsi korvikkeiden sijaan syvimmän sydämen täyttymyksen: Hänet itsensä. Korvikkeet voivat tuntua rakkailta ja niitä voi olla vaikea antaa Herralle. Mutta tietäisimmepä, miten valjuja ne ovat aidon Elämän rinnalla! Pyydä Jeesusta ”valtaamaan” elämääsi enemmän, Hän tulee tekemään sen. Uskalla kertoa sekin, ettet uskalla. Sinua autetaan.

uskallatkoantaaDSC01768

Miksei Herra välitä minun elämästäni?

”Miksi valitat, Jakob, Israel, miksi puhut näin: `Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.´” (Jes. 40:27)

Elämäämme voi mahtua kristittyinäkin niin kipeitä kokemuksia, että sanat loppuvat kesken niitä ajatellessamme. Olen kokenut niitä omassa elämässäni sekä saanut yhteydenottoja ja lukenut sekä kuullut kertomuksia, joiden äärellä ei voi kuin itkeä. Yksi yhteinen tunne yhdistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuvat ylivoimaisten haasteiden eteen ja kulkemaan läpi epäinhimillisten mankeleiden: ”Miksi Jumala et välitä etkä puutu asioihin?”

Raamattu vakuuttaa meille, että Rakastavan Isän silmät tarkkaavat elämäämme joka päivä. Jeesus ilmoittaa meille Jumalan, joka on laskenut kaikki hiustemme lukumäärän ja Psalmit puolestaan lupaavat, että Jumala korjaa jopa kyyneleemme talteen. Jokainen vuodattamamme kyynel on mennyt Kolmiyhteisen Jumalan sydämen läpi. Hän tuntee tuskaa kanssasi.

Sinä, joka olet kärsinyt epäinhimillisellä tavalla, minulle on sinulle sanoma: Jumala nousee armahtamaan sinua (Jes. 30:18). Raamattu lupaa sinulle: ”Kun huudat Häneltä apua, Hän armahtaa, Hän kuulee ja vastaa sinulle. (Jes. 30: 19).

Olet saattanut menettää kaiken toivosi ahdistustesi keskellä. Sydämesi saattaa olla jähmettynyt kiinni rintaasi ja yrität jaksaa elää vain seuraavaan iltaan saakka. Pelkkä ajatus Jumalan avusta voi tuntua jopa irvokkaalta. Miksei Hän ole auttanut aikaisemmin? En osaa vastata kysymykseen tavalla, jolla haluaisin. Sen kuitenkin tiedän sekä Raamatun opetuksen, että oman kokemukseni kautta, että yli voimiemme käyvät kärsimykset saavat meidän luopumaan vääristä turvistamme, asioista, joista haimme apua ennen Jumalaa. ”Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalakuvasi ja heität menemään kullalla silatut jumalasi…” (Jes. 30: 22).

Menneisyytesi saattaa olla tuhottu ja ennuste jatkolle ei ole inhimillisen katsantokannan mukaan yhtään valoisampi. Mutta tiedätkö mitä? Jumalan mahdollisuudet alkavat silloin, kun meidän loppuvat. Jesaja lupaa, että Herra vain odottaa, että saisi olla meille armollinen (Jes. 29:18).

”Herra, anna anteeksi, että en ole osannut enkä tahtonut hakea turvaa sinusta. Anna anteeksi, että olen kääntänyt sinulle selkäni ja hakenut turvaa asioista, jotka ovat pettäneet altani. Olen sairas ja toivoton ja haluan antaa elämäni pienet sirpaleet Sinun käsiisi. Sinä olet luvannut olla minun Jumalani, sitoa haavani sekä parantaa ruhjeeni ja vammani (Jes. 30: 26). Haluan luottaa sinuun. Aamen.”