Luopumisen pitkä matka

”Ja Jumala sanoi: `Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.´” (1. Moos. 22:2)

Mitä Aabraham mahtoi ajatella laahustaessaan kauan kaipaamansa esikoisensa kanssa kohti Jumalan osoittamaa uhripaikkaa? Kolmen päivän aikana hänen sydämensä on täytynyt olla tunteiden taistelukenttä; Ei ole helppoa luopua siitä, mitä rakastaa eniten.

Elämä Jumalan kanssa on monta kertaa tavoittamista ja luopumista. Jokaisen löytämisen ja saavuttamisen takana häämöttää seuraava itkuinen antaminen ja jokaista luovuttamista seuraa yhä suurempi vastaanottaminen.

Jumala tuntuu osoittavan sormeaan elämämme niihin asioihin, joista emme olisi valmiita luopumaan. Hän saattaa olla päättäväisen tinkimätön jonkun tapamme kanssa, johon olemme mielistyneet ja tottuneet. Hän osoittaa ihmissuhdetta, jonka kohdalla jo pelkkä ajatus luopumisesta saa sydämemme järkkymään.

Onko Jumala sadisti? Tahtooko hän meille pahaa suostutellessaan meitä yhä uusiin luopumisen kouluihin? Ei, Hän rakastaa meitä ja haluaa lahjoittaa meille yltäkylläistä elämää. Hän ei suostu jäämään Hänelle asettamiimme rajoihin ja katsomaan sivusta, kun sydämemme intohimon ja palon saa joku tai jokin muu. Hän tahtoo olla elämämme keskiössä.

Uskalla kuunnella Jeesuksen ääntä. Uskalla luopua niistä asioista, joista Hän on sinulle puhunut. Se tekee kipeää, tiedän. Et voi katsoa toisten elämää ja vertailla mitä he saavat omistaa. Mutta saat takaisin jotain enemmän elämisen arvoista.

Särkymisiä

Kun koet sellaisia pimeyksiä, joissa jotain sinusta särkyy, älä pelkää. Jumala on siellä kanssasi ja hän valjastaa maailmankaikkeuden kaikki voimat parhaaksesi.

Myös pimeys palvelee Jumalan päämääriä lastensa elämässä ja kutsussa. Jos olet sirpaleina etkä osaa itseäsi korjata, tiedä, että Vapahtajasi on mestari kokoamaan elämän palapelejä. Hänellä on siinä vuosituhansien kokemus.

Kun Hän korjaa elämäämme uudelleen, emme välttämättä pysy muuttumattomina. Meihin saattaa jäädä reikiä, säröjä, kohtia, joihin on helpompaa tarttua. Juuri ne houkuttelevat toisia lähellämme. Ja juuri niistä säröistä Jumalan armo voi valua toisille särkyneille.

work-game-number-part-pattern-food-1001358-pxhere.com

Jumalan valtaama ihminen

”… ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.” (Ef. 3: 19)

Millaisia ovat Jumalan valtaamat ihmiset? He näyttäytyvät ulospäin vahvoilta, horjumattomilta ja voittoisilta. Ovatko he parempaa laatua?

Ei, historian valossa he ovat keskimääräistä heikompaa tekoa. Heillä on ongelmia ja olosuhteita, joiden alle he tuntuvat lyyhistyvän. He ovat hauraita, vapisevia ja pelokkaita. He ovat kuin viimassa lepattavia lyhtyjä, joka hetki sammumaisillaan. Mutta jotenkin heidän liekkinsä pysyy hetkestä hetkeen.

Heidän salaisuutensa on heidän heikkoutensa. Monet heistä ovat saaneet reppuihinsa sellaisia painoja, joiden kantamisesta useimmat eivät tiedä mitään. Heillä on takanaan syviä epäonnistumisia, katkeria itkuja ja pimeään hiipunutta toivoa.

He ovat täynnä tuota merkillistä, toisesta maailmasta tulevaa tuoksua. Heistä huokuu Kristuksen rakkaus. Se on kannatellut heitä päivästä seuraavaan ja sitä samaa he vakuuttavat ympäristöönsä.

He ovat vahvoja ja voittoisia. Mutta pitää olla kyllin heikko nähdäkseen, ettei vahvuus ole heidän omaansa. Se vahvuus on meidänkin ulottuvilla tänään. Se on yhden avunhuudon päässä. Se on erään Toisen vahvuutta. Ja sen voimasta heikoinkin kristitty seisoo kaikkia helvetin valtoja vastaan.

lyhty

Apostolin vakava epäonnistuminen

Kirjoitan nyt apostoli Pietarin vakavasta epäonnistumisesta. Arvelet kai, että käsittelen sitä yötä, kun hän kielsi Jeesuksen? Ei, nyt tutkimme vuosia myöhemmin tapahtunutta Pietarin toimintaa, jolla hän vaaransi koko evankeliumin puhtauden.

”Kun Keefas oli tullut Antiokiaan, nousin vastustamaan häntä julkisesti, koska hän oli menetellyt väärin.” (Gal. 2:11)

Kerron tapahtuman taustan lyhyesti, jotta voimme soveltaa tätä esimerkkiä omaan elämäämme. Pietari oli yksi alkuseurakunnan johtohahmoista ja hänelle evankeliumin kirkkaus oli selvä asia. Hän oli Korneliuksen talon tapahtumissa viimeistään oppinut, että Jumala vanhurskauttaa ihmiset uskosta, ilman lain vaatimia tekoja. Pakanoiltakaan ei siis vaadittu lain noudattamista vanhurskauden saamiseksi vaan usko Kristukseen yksin riitti. Tätä taistelua lain merkityksestä pelastuksen suhteen käytiin tosin jatkuvasti. Juuri Pietari piti Apt. 15 luvun Jerusalemin kokouksessa keskeisen puheenvuoron evankeliumin vapauden säilymiseksi.

Antiokiassa vuosia myöhemmin hän pakanoista koostuvan seurakunnan edessä lankesi raskaasti. Tuskin olemme tulleet ajatelleeksi, kuinka järkyttävä hänen epäonnistuminen oli. Hän oli ensin osoittanut täyttä ystävyyttä pakanakristityille näyttäen, että he olivat uskonsa tähden yhtä pyhiä kuin juutalaiset lakia noudattavat kristityt. Kun paikalle tuli Jerusalemista juutalaisia ”lainkiivailijoita”, Pietari eristäytyi seurakunnan pakanakristityistä ja alkoi taas viettää juutalaisia tapoja tuttaviensa kanssa. Tällä toiminnallaan hän viestitti: ”Te pakanakristityt olette edelleen syntisiä, ettekä ole samalla tasolla kuin me lakia noudattavat juutalaiset. Siksi en voi enää aterioida kanssanne.”

Paavali näki, että evankeliumin totuus oli sekä tuossa seurakunnassa, että jatkossa kaikkialla uhattuna. Hän nousi vastustamaan Pietaria julkisesti ja moitti tätä teeskentelystä. Aihe oli vakava ja nuhde paikallaan. Pietari oli hämärtämässä Jeesuksen sovitustyön merkityksen oman pelkonsa takia. Hän oli johtomiehenä näyttämässä esimerkkiä, joka olisi johtanut pelastukseen evankeliumin ja lain yhteisvaikutuksena.

Tästä nousee meille esiin kaksi asiaa. Ajattele, että Pietari saattoi langeta näin raskaasti? Se osoittaa meille, kuinka syntisiä me olemme itsessämme. Olemme syntisiä ja puutteellisia asemastamme ja Jumalan valtakunnan hyväksi tekemästämme työstä huolimatta. Ja toisaalta, me tarvitsemme Jumalan antamaa ymmärrystä ja viisautta, jotta todella voisimme elää evankeliumin vapauden mukaan. Jos Pietari oli kaikkien vuosien jälkeen menettämässä totuuden, miten paljon helpommin se käy meiltä?

Tarvitsemme jatkuvasti kuulla sanomaa Kristuksesta, joka on annettu meille elämäksi. Tarvitsemme kuulla sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja Jumalan loputtomasta armosta. Me tarvitsemme kuulla evankeliumia, johon ei ole sekoitettu yhtään lakia. Eli meidän osuuttamme. Yksin evankeliumi julistaa meidät vanhurskaiksi ja tekee meidät Jumalan lapsiksi. Jos ja kun tämä sanoma hämärtyy omastatunnostamme, me alamme voida uskossamme huonosti. Kun siis Jumala tahtoo aina ja jatkuvasti hoitaa ja vaalia uskoamme sekä vahvistaa sitä, Hän opettaa meille sanomaa Pojastaan!

heina_DSC07131.png

Uskomaton Pelastaja

Muutama vuosi sitten olin katsomassa erästä vanhaa matkavenettä. Tarkastuksen aikana olin jostain syystä pyörtynyt ja tipahtanut veneen takaosasta veteen. Ystäväni havaitsi tilanteen vasta siinä vaiheessa kun olin tajuttomana noussut selkä edellä veden pintaan. Hän hyppäsi veteen, raahasi minut ylös veneeseen ja aina laiturille saakka. Pelastushenkilöstö hälyytettiin apuun ja he saivat minut takaisin tajuihini.

Voiko vahvempaa kuvaa olla pelastuksesta? Kristus Jeesus hyppää syvään veteen etsimään meitä hukkuneita ja vetää meidät kuiville. Hän puhaltaa meihin elämää ja me saamme nousta ylös hengellisestä kuolemastamme.

Tarvitsen edelleen samaa Pelastajaa. Yhä edelleen Jeesus näkee minut syvissä vesissä hukkumassa.

Ystäväni pelasti minut ilman omaa apuani. Samoin Jeesus pelastaa meidät yksin ja kokonaan. Hän jaksaa vetää meidät ylös synneistämme ja ongelmistamme. Hän on uskomaton Pelastaja.