Jumalan rakkaus antaa turvan ja tarkoituksen

Tienviittojen etsiminen elämään on lopulta hyvin iso asia. Varsinkin ne, jotka perustavat valinnat, joita sisimmässämme teemme, saattavat vaikuttaa kovin laajasti ja pitkäkestoisesti – lähes huomaamatta. Kristittyä helpottaa tietoisuus Jumalan armosta ja rakkaudesta. Toisaalta ymmärrämme, että meidät on kutsuttu välittämään sitä myös eteenpäin. Silloin huomio kiinnittyy armon lisäksi siihen, miten elämme uskoa todeksi. Jokainen kristitty on kutsuttu rakastamaan. Armo siis antaa vahvan perustuksen, mutta myös kutsuu palveluun. Se ei kutsu meitä itsekkyyteen vaan myös vastuuseen läheisistämme – rakastamaan ja palvelemaan. Uskon, että ihminen, joka ottaa asian molemmat puolet todesta voi saada erityisen siunauksen elämäänsä.

Tästä nouseva yksi iso kysymys on, että miten armo ja vastuu sopivat yhteen. Miten voi olla yhtä aikaa mahdollista, että Jumala armahtaa meidät sulasta rakkaudesta, mutta silti meillä on vastuu siitä miten elämme? Eräs selventävä vastaus tähän on Efesolaiskirjeessä. ”Sillä armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” ( Ef. 2: 8-10).

Tässä siis kerrotaan ensin, että pelastus tulee yksin armosta, Jumalan lahjana. Mielestäni tämä on todella kristinuskon aivan keskeinen ydinasia. Jeesus Kristus on ristillä sovittanut kaikki meidän syntimme ja jopa laiminlyöntimmekin. Siksi jokainen Häneen sydämestään turvautuva ihminen saa Jumalan edessä kaikki syntinsä anteeksi. Jeesus on myös ylösnoussut ja voi nyt täydellisesti pelastaa hänen kauttaan Jumalan yhteyteen tulevat ihmiset. ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13). Näin pelastus tulee todella sulasta armosta, uskon kautta Jeesukseen. Sataprosenttisesti. (Hebr. 7:25)

Tutkimamme Efesolaiskirjeen kohta kuitenkin jatkaa kertomalla, että Jumalalla on valmistettuna hyvät teot meitä varten, että me niissä vaeltaisimme. Tai kuten uudempi käännös sanoo: ”Joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” Nuo ilmaisut kyllä selvästikin kuvaavat myös meidän toiminastaamme. Itse asiassa kerrotaan, että meidät on suorastaan luotu hyviä töitä varten. On siis ihmisessä jotain hyvin olemuksellista, että hänet on todella kutsuttu palvelemaan ja rakastamaan. Mutta nyt on tärkeää tarkata: Mistä teoista puhutaan ja mistä ei? Nyt ei nimittäin ole kysymys lainteoista. Juurihan edellisessä lauseessa sanottiin, ettei pelastus ole teoista. No mistä sitten nyt on kysymys? Uskon, että nyt on kyse jo yksin armosta pelastetun ihmisen teoista.

Se on siis armoa armon päälle. Sitä, että pelastuksen valtavan lahjan lisäksi, Jumala, joka rakastaa meitä, tahtoo antaa meille hyvää ja siunata meitä armahdettuja jo tässäkin ajassa. Hän tahtoo selvästikin antaa elämäämme tarkoituksen ja sisällön. Koska Jumala on meidät luonut, hän tietää, että me tarvitsemme sitä. On tärkeää, että voimme kokea elämämme arvokkaaksi ja mielekkääksi. Ihminen, joka etsii vain omaa hyväänsä, jää paljosta paitsi. Ihminen, joka oppii rakastamaan ja antamaan, huomaa, että hänen elämänsä on arvokasta; sillä on sisältö ja tarkoitus. Aito parannus on pohjimmiltaan ihana lahja.

Siksi Jumala on valmistanut meille mahdollisuuden elää elämämme tarkoitusta todeksi jo tässäkin ajassa. Jokainen kristitty on kutsuttu rakastamaan. (Joh. 15:12) Ja jokaiselle on myös varattu mahdollisuuksia siihen. Suorastaan ”valmistetut teot”. Tämä on yhtä sataprosenttisesti sulaa armoa kuin ensimmäinenkin sata prosenttia. Kaiken lisäksi tulee vielä kolmas sata prosenttia kerran taivaassa, kun ihminen saa jopa palkan kaikesta siitä hyvästä, minkä hän on saanut täällä armosta tehdä (Joh. 5: 28-29). Aina kun sinä osoitat aitoa rakkautta, se huomataan (Matt. 25: 34-40).

Näin Hän antaa yhtä aikaa sekä suuren lohdutuksen että motivaation. Heikkouden vallassa ja epäonnistuneena saamme lujan turvan armon kalliolta – ja silloin, kun voimaa on, saamme hyvän syyn ja motiivin palvella ja rakastaa.  Jos olet epävarma, oletko ja armon tiellä, voit aivan yksinkertaisessa rukouksessa kutsua Vapahtajaa sydämeesi, antamaan kaikki syntisi anteeksi sekä myös auttamaan omien lahjojesi ja mahdollisuuksiesi löytämisessä. Hän rakastaa sinua ja tahtoo varmasti antaa sitä mikä hyvää on. (Matt. 7: 7-11, Luuk. 11: 9-13). Rukoile siis ihmeessä, saatat yllättyä!

Se meidän kaikkien kuitenkin on aina syytä muistaa, että kun kaikki 300 prosenttia (pelastus – elämän mahdollisuudet täällä – hyvä osa taivaassa) on sulaa armoa, kunnia ja kiitos kuuluvat kokonaan Jumalalle!

Petri Välimäki
www.petrivalimaki.com
Perheniemen evankelisen opiston vararehtori
Mission Europen evankelista

pisarat

Onnellisen elämän salaisuus

Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.´” (Jer. 6: 16)

Tämä aika kuuluttaa voimakkaammin kuin koskaan yksilöiden onnen tavoittelua. Hyvä ja onnellinen elämä tulee saavuttaa kustannuksista välittämättä, eikä välttämättä haittaa jos oman onnen tavoittelun tähden tulee vahingoitettua toisia.

Jeremia kuulutti kansalleen, että heidän tulisi katsoa menneiden sukupolvien elämää ja ottaa siitä opiksi. Mietin, että se on aika hyvä ohje meillekin; Jotenkin nykyisessä onnentavoittelussa ihmiset ovat entistä onnettomampia.

En ota nyt kantaa kuin yhteen asiaan: aikaisemmin onnellisen elämän ajateltiin – ainakin hieman enemmän –  tulevan Kolmiyhteiseltä Jumalalta. Jumalan lain kunnioittaminen suojeli elämää ja esimerkiksi pyhäpäivän pitäminen vapaana antoi ihmisille tarvittavaa lepoa.

Luen aika paljon vanhoja hengellisiä kirjoja. Yksi niitä yhdistävä piirre on niistä hehkuva voimakas rakkaus Jeesusta Kristusta kohtaan. Kirjoissa annetaan ymmärtää hyvinkin yksinkertainen kaava: Jeesus Kristus on tie onnelliseen elämään.

Miten onnellisen elämän voisi tänään saavuttaa? Alan olla hyvin varma siitä, että se ei liity hyviin palkkatuloihin, omaisuuteen, fitnesskulttuuriin, matkusteluihin tai edes ihmissuhteisiin. Viimeinen asia on ymmärrettävä niin, että edes toiset ihmiset eivät kykene tuomaan meille sitä onnea, jota pohjimmiltaan kaipaamme. Sen tuo uskonyhteys elävään Vapahtajaan. Tämä uskonyhteys on sitä todellisempaa, mitä todellisemmin Hänet otamme.

Elämää tavoitellessaan tämä aika sulkee pois Elämän lähteen. Tehdään me toisin ja huudetaan sydämissämme sekä välillä vaikka ääneenkin: ”Tule, Herra Jeesus!”

kaislat_ranta_DSC06375

Pidä minusta huoli!

”Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.” (Ps. 16:1)

Herra, pidä minusta huoli, sillä en jaksaisi enää kantaa näitä huoliani ja taakkojani. Olen niin uupunut, etten jaksaisi aamuisin nousta sängyltäni.

Pidä minusta huoli, sillä en tiedä minne suuntaan menisin. Sisälläni tappelevat erilaiset äänet ja halut, pelkään, että astun harhaan.

Pidä minusta huoli kun syntini tahtovat upottaa minut. En pärjää niille, ne ovat minua vahvemmat.

Pidä minusta huoli, sillä tässä elämässä olen neuvoton ja avuton. Turvaan sinuun, koska olen kuullut, että rakastat minua ja haluat auttaa minua.

Minä tiukennan otettani viittasi liepeestä. Pidä minusta huoli!

Salattu kaipaus

Se voi yllättää silloin, kun kaiken pitäisi olla parhaimmillaan ja kun sydämen tulisi tulvia onnea ja kiitosta. Se voi riipaista ikävästi keskellä hyviä ja antoisia ihmissuhteita. Se on ihmisen sisältä nouseva selittämätön kaipaus.

Me haluaisimme juosta sitä karkuun, selittää sen pois tai täyttää sen tuoman tyhjyyden korvikkeilla. Saatamme kokea tarvitsevamme vielä parempia ihmissuhteita, uusia tavaroita, enemmän omaa aikaa ja harrastuksia.

Se ikävä on Jumalan kutsuva ääni ihmisen sisällä. Kaiken kiireen ja onnen tavoittelun keskellä se tuntuu pienenä kaihona ja epämääräisenä tyhjyytenä. Jokin meissä muistaa mistä löytää tyydyttävimmän elämän.

Anna tänään tuon kaipauksen puhutella sinua. Älä pelkää sitä, sillä on sanottavanaan sinulle kauniita asioita. Uskalla hiljentyä ja pysähtyä. Saat itkeäkin. Sielun pimeydessä kaipauksesi on kuin maassa hohtava kivipolku. Sinua johdetaan Herran Jeesuksen luokse.

man-path-walking-blur-hiking-photography-964750-pxhere.com

Ahdistukset tuovat avun

”Kun jouduimme ahdinkoon, me etsimme sinua, Herra, sinun kurituksesi sai meidän suremaan ja huokailemaan.” (Jes. 26:16)

Jumalalla on elämällemme upea suunnitelma ja Hänellä on antaa meille siunauksia enemmän kuin osaamme aavistaa.

Ongelmana on, että olemme monesti niin täynnä arkisen elämämme touhuja, ettemme odota Jumalalta enempää. Varsinkin elämän hymyillessä pidämme tiukasti kiinni siunausten rippeistä unohtaen Antajan.

Jumalan sallimat vaikeudet saattavat olla elämässämme Hänen kalliimpia lahjojaan? Ahdistusten päämääränä on osoittaa meille Elämän leipää ja Lähteiden vettä. Ahdistukset avaavat meitä vastaanottamaan sitä, mitä Jumala tahtoo antaa.

Tämän päivän vaikeutesi ovat sinulle mittatilaustyötä. Ne kyllä särkevät sinussa jotakin mutta juuri siinä samassa lahjoittavat paljon enemmän.

Jos ahdistuksesi saavat sinut huutamaan Herraa Jeesusta avuksi, olet kaiken todellisen Elämän keskellä.

steve-halama-446489-unsplash