Epäonnistumisen paradoksi

”Mutta Jeesus vastasi: `Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut´” (Luuk. 22: 23).

Pietari oli Jeesuksen valitsema paimen, jonka tuli johtaa alkuseurakuntaa Jeesuksen noustua taivaaseen. Pietari oli saanut seurata Jeesusta 3 vuoden ajan, opetella tuntemaan Häntä ja näkemään mitä ihmeitä Jumala voi tehdä. Tärkein opetus oli kuitenkin vielä tulossa.

Pietarin oli langettava syvästi ennen kuin hän oli valmis välittämään Jumalan armoa toisille ja siten sitoa syntisiä Kristuksen rakkauden piiriin. Hän oli päättäväinen ja kyvykäs ja koki olevansa vahvempi Jeesuksen seuraaja kuin toiset. Vaikka muut pettäisivät, hän ei – niin hän ajatteli.

Pietarin pettäminen oli kamala synti. Jeesushan oli sanonut, että jos joku kieltää Hänet ihmisten edessä, Hän on kieltävä tällaisen ihmisen Jumalan edessä. Pietarin vahvuus ja erinomaisuus murtui hetkessä, hänestä tuli epäonnistunut ja sivuun työnnetty miesparka. Hänellä oli suuret suunnitelmat Jumalalta mutta hän ei pystynyt täyttämään annettua mittaa.

Oletko sinä kokenut elämäsi suhteen koskaan tätä samaa kokemusta? Oletko epäonnistunnut niin surkeasti, että tunnet olevasi Jumalan suunnitelmien ulkopuolella? Mitä, jos Jumala voikin kääntää elämäsi särkymiset sinun ja muiden parhaaksi?

Jeesus kohtasi Pietarin muutaman päivän päästä kahden kesken. Vapahtaja lähestyi murtunutta miestä, joka ei voinut päätään kohottaa. Jeesus opetti Pietarille tuossa hetkessä elämänsä tärkeimmän läksyn: Hänen rakkautensa oli elämää suurempi ja peitti alleen myös Pietarin heikkoudet ja epäonnistumiset. Oma vahvuus saikin murtua, jotta sen sai vaihtaa Jeesuksen vahvuuteen.

Jeesus antoi epäonnistuneelle seuraajalleen suuren kutsumuksen: paimentaa hänen pieniä karitsoitaan. Pietari oli nyt valmis kokoamaan särkyneitä, epäonnistuneita, heikkoja, lankeilevia kristittyjä Kristuksen luokse. Hänellä oli heille suuri sanoma: Kristuksen armo riittää.

jarvi_jaassa

Pinttyneet ajatukset ovat linnoituksia

”Sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia” (2. Kor. 10:4).

Tässä käytetyn linnoituksen merkitys on ”jostakin väitteestä tiukasti kiinni pitäminen.” Linnoitus on siis sellaisia ajatuksia, joita Saatana on syöttänyt meille ja jotka olemme uskoneet. Nämä ajatukset vaikuttavat suoraan siihen, mitä ajattelemme itsestämme ihmisinä, uskovia ja mitä ajattelemme Jumalasta.

Me tiedämme Raamatun mukaan, että Saatana on syyttäjä ja hän haluaa tuhota uskomme Kristukseen nimenomaan syöttämällä meille valheita. Tällaisia valheita ovat esimerkiksi väite siitä, että olet arvoton, liian epäonnistunut ja käyttökelvoton niin ihmisten kuin Jumalankin edessä. Toinen tehokas valhe on se, ettei Jumala voi sinua rakastaa, koska et ole onnistunut elämään parempaa hengellistä elämää tai toteuttamaan Hänen tahtoaan. Saatana käyttää Raamatun Sanaa tässä työssään ja osoittaa jae jakeelta, kuinka ole epäonnistunut eri asioissa. Tosin se taitavasti jättää tietyn osa jakeista käyttämättä, kuten huomaamme Jeesuksen kiusauksissa.

Tai sitten Saatana osoittaa niitä syntejäsi, joista ei ole päässyt eroon huolimatta kaikesta katumuksestasi, parannuksenteosta, yrittämisestä ja paremmista lupauksistasi. Se kuiskaa sinulle, että et koskaan tule vapautumaan, olet tuomittu elämään syntiesi kanssa ja siksi sinun on parempi lopettaa uskon pelleilysi.

Yksi suurimmista Saatanan aseista on kysyä aralta kristityltä, että riittääkö Jeesuksen sovitustyö varmasti tämän syntien sovitukseksi? Hän osoittaa  kristityn syntien toistuvuutta ja kertoo, ettei armoa ole tehty väärinkäytettäväksi. ”Kyllähän uskova lankeaa, mutta eihän nyt ihan jatkuvasti.” Tai sitten se osoittaa syntejäsi sanoen, että muiden pienemmät synnit voidaan kyllä antaa anteeksi, mutta sinun syntisi ovat aivan liian raskaat. Tai syytös jatkuu malliin ”muut ovat tehneet syntinsä vahingossa ja ne Jumala armahtaa, mutta sinun syntisi ovat tahallasia! Sinä olet toiminut himojesi ja itsekkyytesi mukaan ja nyt olet Jumalan armon ulkopuolella.”

Me kaikki tiedämme näiden syytösten ja valheiden voiman. Lukuisat kristityt ovat omaksuneet nämä heille syötetyt valheet omiksi ajatuksikseen ja luopuneet uskostaan. Syytökset kuulostavat järkeviltä ja luonnollinen ymmärrys yhtyy niihin helposti. Siinä vain unohtuu yksi ratkaiseva asia: Jumalan evankeliumi.

Miten epäonnistumiseensa vangittu kristitty voidaan vapauttaa? Millä vapautetaan uskova, joka on varma olevansa Jumalan armon ja rakkauden ulkopuolella? Vastaus on se, että väärät järjenpäätelmät ja pinttyneet linnoitukset ovat hajoitettava. Paavali sanoi omistavansa tarvittavat sota-aseet tähän työhön. Hän tarkoitti Kristusta kirkastavaa sanaa, jonka Pyhä Henki valaisee linnoitusten vallassa olevalle kristitylle.

Vain Jumalan Sana – Kristus itse – voi vapauttaa meidät! Hänen Sanansa valossa linnakkeet menettävät otteensa ja valheet karisevat yltämme kuin kahleet. Nimenomaan Raamatun Sanassa Kristus vakuuttaa sinun olevan Hänen lapsensa, arvokas ja rakastettu. Hän vakuuttaa, ettei koskaan päästä sinusta irti. Hän lupaa taistella niitä syntejä vastaan, jotka orjuuttavat sinua ja Hän tulee voittamaan. Ja Hän lupaa viedä sinut perille, koska Hänellä on varattuna sinulle perintö. Hän haluaa sinun olevan siellä missä Hän tänään on – taivaassa – koska sinä olet hänelle rakas ja Hän iloitsee ja kaipaa sinua!

SAMSUNG CSC

Hyvä Paimen tuntee kipusi

Johanneksen evankeliumin luvussa 10 on erittäin hoitavaa ja lohdullista Jeesuksen opetusta. Sinun kannattaa lukea tämä.

Ensiksi Jeesus kertoo, että Hän hyvänä Paimenena tuntee jokaisen lampaansa. Hakiessaan lampaansa lammastarhasta Hän kutsuu jokaista nimeltä – paimen todella on nimennyt lampaansa. Lampaat kuulevat paimenensa äänen, koska se on tuttu, turvallinen ja lämmin.

Kutsuessaan lampaansa tarhasta ulos paimen tarkastaa jokaisen lampaansa kunnon erikseen. Samoin hän tekee tuodessaan lampaansa pitkän päivän jälkeen takaisin lammastarhaan. Hän tarkasti havainnoi lampaidensa terveyden, hyvinvoinnin ja tilan. Hän näkee, jos joku on ontuva, jos joku on väsynyt tai jos joku ei ole saanut riittävästä ravintoa. Paimen tietää senkin, että hänen lampaansa eivät pysty lepäämään ilman apua ja niin hän poistaa kiusaavia hyönteisiä näiden turkistaan – Hän tekee kaikkensa lampaidensa hyvinvoinnin eteen.

Jos kävisi niin, että paimen päivän päätteessä laskiessaan lampaidensa lukumäärää huomaisi, että yksi puuttuu laumasta, hän tulisi levottomaksi ja surulliseksi. Paimen jättäisi laumansa tarhaan ja lähtisi etsimään kadonnutta. Hän tietää, että lammas ei löytäisi takaisin kotiin vaan eksyneenä tärisisi jonkun kiven tai painauman takana. Paimen etsisi niin pitkään, kunnes löytäisi menettämänsä lampaan. Paimenen täytyisi kantaa lammas kotiin, koska tämä ei pelon ja erosta johtuvan ahdistuksen johdosta pystyisi kävelemään edes talutettuna.

Sitten Jeesus sanoo heti tämän jälkeen olevansa portti, josta lampaat menevät sisälle ja löytävät laitumen. Laidun edustaa sitä paikkaa missä lammas lepää, syö, on turvassa ja voi hyvin. Koetko sinä sellaista laitumella oloa? Jos et, niin tiedä, että Jeesus ja vain Jeesus on porttina hengelliseen hyvinvointiin ja lepoon.

Tässä on myös syvempi totuus: Jeesus on portti kaikkeen Jumalan tahtoon ja kaikkeen hengelliseen täyteyteen ja voittoon. Mikä ikinä onkaan ongelmamme tai puutteemme, meidän ei tarvitse etsiä vastausta mistään muualta. Saamme kulkea Jeesuksen luokse ja Hän avaa meille aina ja jatkuvasti taivaan rikkauksia. Tarkennan: Hän itse on nuo rikkaudet.

Jeesus tuntee tarkasti tämän hetkisen tilanteesi. Hän tuntee sinun kipusi ja puutteesi. Ja Hän sinun hyvänä paimenena on ottanut sinusta täydellisen vastuun. Olet siis turvassa!

lampaat

Surun murtamana

Oletko kokenut elämässäsi sellaisia menetyksiä, joista et kerta kaikkiaan voi päästä yli? Onko joku läheisesi kuollut tai oletko menettänyt puolisosi toisen miehen tai naisen matkaan ja jäänyt yksinhuoltajaksi vastaamaan lapsistasi? Oletko kuullut huonoja uutisia läheisistä ihmisistäsi, onko joku pettänyt sinut niin, että olet jäänyt surun vankilaan. Tai onko lääkärisi kertonut sinulle huonoja uutisia tulevaisuudestasi? Tällaisessa hetkissä huudamme oikeutetusti: ”Missä Jumala olet!”

Haluan etsiä meille lohdutusta ja Raamatusta nousevaa toivoa kantaisä Jaakobin elämästä. Jaakob oli nimensä mukaisesti petturi, hän oli laskelmoiva jumalasuhteessaan ja osasi pettää ihmisiä. Ajattele millaisia ihmisiä Jumala käyttää suunnitelmissaan ja millaisia hän ottaa lapsikseen? Jaakob joutui kokemaan paljon kipua ja surua elämässään. Voisi sanoa, että huijaria huijattiin ja hän joutui kohtamaan tekemänsä vääryydet. Jumala oli silti tämän petturin ja laskelmoijan kanssa ja johdatti häntä.

Hirveään taisteluun Jaakob joutui palatessaan Harranista kotiinsa Kanaanin maahan. Hän joutui tuolloin kohtaamaan veljensä Esaun, joka vuosia taaksepäin oli vannonut tappavansa Jaakobin tämän petoksen tähden. Tässä tilanteessa Jaakob joutui monesti käsiteltyyn painiin itsensä Jumalan kanssa. Raamattu sanoo, että kun Jaakobin painivastus ei muuten voittanut, hän iski Jaakobia lonkkaluuhun. Murtuneena Jaakob heittäytyi Jumalan varaan ja anoi hänen siunaustaan. Jumalan voitto oli Jaakobin murtuminen ja Jaakobin voitto oli viimein ontuvana antaa elämänsä Jumalan siunauksen ja johdatuksen varaan. Jaakob menetti tässä taistelussa omavoimaisuutensa ja se korvattiin Jumalan voimalla. Eikö mieleen tulekin Paavalin mainitsema pistin, siitä seuraava heikkous ja heikkoudessa ilmestyvä Kristuksen voima?

Nyt menen itse otsikkoon. Tämä Jumalan mies joutui kokemaan elämänsä aikana monta traagista asiaa. Hänen elämänsä ei ollut voittokulkua. Ei se ehkä ole sinullakaan. Ja yhtä lailla olet Kristukseen Jeesukseen uskovana Jumalan valittu ja hänen omansa. Hän johtaa sinua yhtä varmasti kuin Jaakobin elämää.

Mutta mitä pitikään tämä johdatus sisällään? Jaakob joutui suurimpaan mahdolliseen kriisiin: Hänen rakkain poikansa kuoli. Muut veljekset toivat Joosefin verisen viitan Jaakobin nähtäväksi ja Jaakob musertui. Raamattu sanoo, ettei hän huolinut lohdutuksesta, ”vaan sanoi: `Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo.´Ja isä itki Joosefia” (1. Moos. 37: 35).

Jaakobin sisin särkyi, ja hän joutui vuosia kestävään toivottomuuteen. Hän ei jaksanut kokea iloa enää muusta perheestään eikä jaksanut uskoa Jumalan lupauksiin. Hän oli surun murtama.

Vuosien päästä Jaakob sai ihmeellisen uutisen: Joosef elää. Hän oli niin pitkittyneen surunsa hallitsema, ettei uskonut uutiseen. Suru voi viedä meidän totaaliseen epäuskoon, missä emme suostu näkemään Jumalan antamaa iloa ja lohdutusta.

Jaakob sai poikansa takaisin ja hänen henkensä elpyi. Voit ajatella, että sinun tilanteesi on eri, sillä sinä et tule saamaan takaisin menettämiesi ihmisiä. Mutta meidän tulisi laittaa toivomme Jumalaan, aivan niin kuin Jaakobin olisi tullut tehdä. Sillä Jumala on Kaikkivaltias ja Hän pystyy puhaltamaan elämänilon surun murtamaan sisimpään. Hän pystyy tuomaan värit takaisin harmaantuneeseen arkeemme. Ja monet läheisensä menettäneet saavat kokea taivaassa jälleennäkemisen riemun. Taivaassa me ymmärrämme, että asioilla oli tarkoitus. Ja meidät on tarkoitettu surun ja menettämisenkin keskellä elämään Jumalan yhteydessä. Voimme uskoa samoin kuin Aabraham, joka ”uskoi Häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan” (Room. 4: 17).

Puhaltakoon Jumalan tuuli meidän surun murtamien sisälle ja tulkoon sisällemme Kristuksen antama ilo ja lepo.

Lumiset heinät

Lohduton itku muuttuu iloksi

On silmiinpistävää, miten paljon Raamatussa kuvataan naisia, jotka eivät saaneet lapsia. Tällaisia lapsettomuuden kanssa taistelevia naisia oli kaikkien patriarkkojen vaimot (Saara, Rebekka ja Raakel – ja juuri patriarkoillehan Jumala oli luvannut jälkeläisiä kuin tähtiä taivaalle!) Samoin lapsettomuudesta kärsivät profeetta Samuelin äiti Hanna, joka katkerasti itki Herran temppelissä lapsettomuuden tuomaa kurjuuttaan ja häpeäänsä. Herra vastasi, ja Hanna sai synnyttää Israelin suurimman Tuomarin (kansan kaitsijan ja Herran tahdon ilmoittajan) Samuelin. Edelleen samaa ongelmaa koki Simsonin äiti, jonka nimeä Raamattu ei mainitse. Herran enkeli ilmestyi Simsonin isän Manoahin vaimolle ja ilmoitti: ”Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan.” Tämä poika ei ollut kuka tahansa, vaan häntä Herra käytti vapauttaakseen nääntyneen Israelin kansan filistealaisten vallan alta. Lopuksi mainitsen Uuden testamentin puolelta Sakariaan vaimon Elisabethin, joka oli ollut lapseton ja vuosikymmeniä. Kun hän enkelin lupauksen johdosta sai synnyttää Johannes Kastajan, Elisabethin riemu hänen häpeänsä poistamisesta oli suunnaton.

Nämä kaikki naiset joutuivat elämänsä aikana kestämään suunnatonta häpeää vuosien, joskus vuosikymmenien ajan. Heitä pidettiin lapsettomuutensa takia kummajaisina, vähempiarvoisina, heidän naiseutensa oli huonompaa, kyseenalaista ja ehkä heidän ajateltiin kokevan Jumalan rangaistusta syntiensä tähden. Elämä näytti heistä sietämättömän kivuliaalta (emme kykene ymmärtämään sen ajan kulttuurin lapsettomuuden tuomaa kärsimystä) ja heistä näytti, että he olivat joutuneet Jumalan katseen ja suosion ulkopuolelle. Varsinkin, kun he saivat todistaa lasten kanssa leikkiviä äitejä joka naapurissa ja kadun kulmassa. Useita näitä naisia – ellei kaikkia – kiusattiin häpeilemättömällä tavalla.

Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Jumala muutti mahdottomat tilanteet ja antoi näiden naisten saada lapsia aivan ihmeen kaupalla. Näistä syntyneistä lapsista tuli voimakkaita aseita Jumalan suunnitelmiin. Tätä ajatellessani en voi tulla muuhun lopputulokseen, kuin että Jumalan täytyi antaa näiden sankarien vanhempien kokea lukuisia epätoivon vuosia, jotta Hänen toimintaansa ei sekoittuisi ihmisen mahdollisuus ja voima. Näiden vanhempien mahdollisuudet saada lapsia täytyi mennä nollaan, jotta Jumala saisi jatkosta kaiken kunnian.

Nämä häpeän ja alamittaisuuden kanssa painivat naiset saivat kokea elämässään todellisen muutoksen. Voi hyvällä syyllä sanoa, että heidän lohduton itkunsa muuttui suunnattomaksi iloksi. He näkivät lapsettomuutensa olevankin korkeammissa käsissä ja saadessaan lapsia he huomasivat olevansa Jumalan suunnitelmien keskipisteessä. Mutta pysähdy tähän ajatukseen: He olivat Jumalan huomion ytimessä myös niinä vuosina, kun häpeää kantaen eivät tienneet mitään tulevasta ilosta ja Jumalan toiminnasta!

Jos olet lukenut pitkän johdannon ajatuksella, tiedät, mitä aion sanoa seuraavaksi. Mistä tiedät, etteivät sinun tämän päivän tai aikaisempien päivien, kuukausien tai vuosien kärsimykset ja häpeä ole vain alkuvalmisteluja Jumalan kirkkauden esiintuloon? Eivät Raamatun ihmiset saaneet oman kurjuutensa keskelle Jumalan ilmoitusta kaiken tarkoituksesta. He kokivat todella ja aidosti heidän elämänsä olleen hukkaan heitettyä. Ja juuri silloin he olivat valmiit antamaan kunnian yksin Jumalalle siitä kaikesta, mitä Hän tulisi heidän kauttaan tekemään.

Jos koet siis alamittaisuutta, häpeää ja huonommuutta toisiin nähden, älä luovuta toivoasi! Jos koet tilanteessasi inhimillistä mahdottomuutta, älä ollenkaan suostu ajattelemaan, että Jumala kokisi samoin. Voi näet hyvin olla, että sinua viedään Raamatun naisten viitoittamaa tietä kokemaan inhimillisen ja järjen tason kuoleman, ennen kuin Jumala paljastaa kirkkautensa sinun elämäsi kautta toisille.

Selvää on, että Jumalan kansa on tänään monien suurten ja hallitsevien vihollisten ahdistama. Se tarvitsee niitä Jumalan miehiä ja naisia, jotka nousevat vastarintaan Jumalan kutsumina ja Hänen Henkensä voimassa. Ja näitä Jumalan ihmisiä valmistellaan epätoivon ja kärsimyksen koulussa. Jotta kunnia olisi yksin Jumalan!

IMG_4607