Jumalan tatuointi
”Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt” (Jes. 49: 16).
Joskus nuoret rakastavaiset tatuoivat toistensa nimet ihoonsa, niin että toisetkin voivat nähdä tunteiden syvyyden. Tatuointi on rakkaalle syvä rakkaudentunnustus.
Jumala halusi kertoa tunteistaan kovasti kärsineelle Israelin kansalle. Kun kansa kyseli, onko Jumala jopa unohtanut heidät, Jumala vastasi tavalla, joka osoittaa syvää laskeutumista ihmisten tasolle.
Jumala ilmoittaa ”tatuoineensa” minun ja sinun nimesi omaan ihoonsa. Enkelit katselevat Kaikkivaltiasta ja näkevät sinun nimesi Hänessä.
Nuorten rakastavaisten onni voi päättyä ja nimet peitetään uudella musteella. Sinun nimesi Jumalan iholla ei poistu.
Juuri nyt Jumala katsoo nimeäsi, hymyilee ja ajattelee sinua lämmöllä!
Auta, Iskä!
”… hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa hengen, joka huutaa: `Abba! Isä!” (Gal. 4: 6)
Ajatella, että Paavali on säästänyt kreikankieliseen tekstiinsä Jeesuksen arameankielellä lausutun rukouksen alun ”Abba!”. Se tarkoittaa, että meillä on lupa omilla sanoillamme, tunteillamme ja tavoillamme lähestyä Kaikkivaltiasta, joka on, ei vain suunnattoman suuri ja määrittelemättömän vahva, vaan samalla hellä ja lähellä oleva isä.
Lähestyn Iskä sinua tänään siis aivan omin sanoin. Sinä tiedät tyhjyyteni ja kaipaukseni, tiedät, että olen kuin kuuman kesän paahtama ruskea nurmikko.
Sinä, Isä, tiedät heikkouteni ja lankeamiseni. Tiedät sydämeni jakautumisen – osa tahtoo noudattaa sinun tahtoasi ja osa tehdä omia, tietoisia vääriä valintoja.
Sinä, Iskä, tiedät haalean ja heikon uskoni. Tiedät, että etsin niin helposti sieluni täyttäjää ihmisistä ja asioista Sinun sijaasi.
Iskä, tiedät missä olen tänään. Jos olenkin kapinassani juossut ovet paukkuen intohimojeni perässä, olethan Sinä minua odottamassa?
Vedäthän, Isä minua puoleesi hellyydellä, joka tulvii pahuuteni lävitse ja tavoittaa yksinäisen huutoni? Onhan rakkautesi syli suurempi kuin kaikki elämäni epäonnistumiset?
Ehkä minulla, Iskä, on tänään vain tämä yksi rukous: Auta! Kiitos että se riittää.
Mitä teen näin kiusattuna?
”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hebr. 2:18).
Ehkä koet tänään ylivoimaiselta tuntuvia seksuaalisia houkutuksia? Ehkä vanha elämäsi päihteiden parissä vetää sinua puoleensa valtavan magneetin tavoin? Ehkä katkeruus vaikeuksien keskellä tahtoo upottaa vähäisen uskosi?
Me ymmärrämme niin heikosti toistemme kiusauksia ja taisteluja. Jaamme pikaisesti yleisiä ohjeita ja haluamme jatkaa oman elämämme parissa. Jos ei olisi kaikkinäkevää ja armollista Jumalaa, kiusatuilla ei olisi toivoa.
Mutta nyt meillä on Jumala, joka ei vain katso synnin tahraamaa elämäämme kirkkaudesta käsin vaan joka on ollut täällä samojen repivien voimien alaisuudessa. Hän on luvannut olla sinua kohtaan täynnä ymmärrystä ja laupeutta.
Mitä siis teen, kun himot ja houkutukset upottavat hauraan elämäni? Mitä teen, kun jokaisen vastarinnan jälkeen häviän ja teen sitä, mitä en kuitenkaan tahtoisi?
Raamattu antaa vain yhden ohjeen: Mene Jeesuksen luokse. Se tarkoittaa asioiden jakamista Hänelle, joka tosin jo tietää kaiken mutta haluaa yhteyttä kanssasi, niinäkin hetkinä, kun kaikki menee pieleen.
Jeesus ei ole Vapahtajasi sitä varten, että Hän hämmästelisi pahuuttasi. Hän tukahtui ristillä rakkauden tähden. Rakkauden tähden Hän ei voi olla auttamatta sinua. Sinulla ei tarvitse olla mitään, Jeesuksella on kaikki. Sitä on evankeliumi!
