Mikä on syntiä?

”Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä. Tulethan tuekseni! Minä tahdon toimia vilpittömästi kaikessa, mikä valtaani kuuluu.” (Ps. 101: 2)

Synnin määritteleminen on hyvin tärkeää. Sillä on kauaskantoisia vaikutuksia ennen kaikkea siihen, kuinka ymmärrämme evankeliumin. Jos kavennamme raamatullisen syntikäsityksen, kavennamme samalla Jumalan armon.

Synti on olemukseltaan enemmän kuin tiettyjen tekojen lista, jota yritämme kykyjemme mukaan vältellä. Synti on ennen kaikkea Jumalasta riippumaton itseriittoisuutemme ja ylpeytemme. Niihinhän kiusaaja iski houkutellessaan ensimmäiset ihmiset syömään hyvän- ja pahantiedon puusta: ”Te tulette niin kuin Jumala…” (1. Moos. 3:5). Ymmärtääkseni Raamatun mukaan syntiä on se, mikä estää tai rikkoo jumalayhteyttämme. Uskonpuhdistus nimesikin synnin alkuolemukseksi epäuskon, koska epäuskoinen ihminen ei anna Jumalalle Hänelle kuuluvaa kunniaa eikä luota Häneen vaan rakentaa aina itsensä varaan. Roomalaiskirjeessä sanotaan syvällisesti, että ”kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room. 14: 23).

Synti asuu meidän sisällämme (esim. Room. 7:17) ja tulee sieltä esiin erilaisina synnin tekoina. Se, että Uudessa Testamentissa Paavali ja muut apostolit käyttävät erilaisia syntiluetteloja saattaa harhauttaa meidät pitämään niitä kattavina ja lukemaan niitä sillä silmällä, mikä on syntiä ja mikä ei. Nämä luettelot ovat esimerkkejä siitä, miten meissä asuva syntisyytemme tulee näkyviin. Huomaa, että Jeesuksen mukaan syntiä on yhtä lailla myös se hyvän tekemisen puute, jota osoitamme toisiamme kohtaan: ”Kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle” (Matt. 25:45).

Mennään vielä yhteen Raamatusta löytyvään syntiluetteloon ja palataan alussa lainaamaani Daavidin psalmiin. Siitä luettelosta löytyvät seuraavat synnit: juonittelu, vilppi, pahuus, panettelu, kopea katse, ylpeä sydän, toisen pettäminen ja valehtelu. Tämänkin luettelon kaikki synnit ovat itsessään kadottavia syntejä. Vaikka nämä synnit käyvät jo enemmän sisäiseen maailmaamme, silti ne ovat vain esimerkkejä synneistä, joita me tuomme syntisyydessämme esille.

Jotkut luulevat, että armon julistaminen vähättelee syntiä. Asia on päinvastoin. Jotta Jumalan armoa voidaan opettaa oikein, synti tulisi käsittää koko laajuudessaan. Jumalan lain tulee saada Jeesuksen opetuksen mukaan ulottua meidän sisällemme asti ja tuomita meidät syntisiksi. Jos olenkin onnistunut välttämään pornografian ja alkoholin väärinkäytön mutta panettelen toisia, olen auttamattoman syntinen. Tai jos en lankea näkyvästi mutta sisälläni asuu ylpeys ja kopeus, olen lain mukaan hukassa.

Fariseutsethan olivat lakiin nähden ulkoisesti moitteettomia, mutta niin vain Jeesuksen sanojen mukaan publikaanit ja portot menivät taivaaseen ennen heitä. Mietinnän paikka?

mitaonsynti_DSC02435

”Lain vaikutuksesta minä kuolin”

”Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” (Gal. 2: 19)

Käsittelen nyt siteeraamani jakeen ensimmäistä osioita: Mitä tarkoittaa olla lain kautta kuollut laille? Tämä kysymys on hyvin tärkeä ja oleellinen meidän uskollemme. Luonnollinen ajatuksemme on, että kun pidämme Jumalan lain, elämme Jumalalle. Paavali opettaa käänteisesti, että elämme Jumalalle vasta, kun kuolemme laille.

Ensimmäisenä meidän pitää kysyä mitä on laki? Se on Raamattuun kirjattu Jumalan ohjeistus ihmisille hyvää elämää varten. Laki tulee ennen kaikkea esille kaikille tutussa 10 käskyssä. Laki olemuksensa puolesta käskee ja vaatii ihmistä ja se lupaa pelastuksen niille, jotka sen pystyvät täyttämään. Huomaa tämä tärkeä huomio: lakia kristityn elämässä ovat kaikki ne teot, joilla hän pyrkii joko tekemällä tai välttämällä hankkimaan pelastuksen tai ylläpitämään sitä. Monet yrittivät lain avulla myös saavuttaa parempaa hengellistä elämää. Tämä vie tuskaiseen Roomalaiskirjeen 7. luvun taisteluun. Tätä taistelua olen kuvannut enemmän pyhityssarjan 2. osan artikkelissa.

Jumalan vaatimukset siis painavat kristittyä ja vaativat häntä olemaan parempi ja pyhempi. Vilpitön kristitty yrittää täyttää niitä kelvatakseen Jumalalle. Sitten hän havaitsee, että vaikka pystyisikin hillitsemään ulkoista käytöstään ja siistimään sitä, laki ulottuu ihmisen sisälle koskien motiiveja, ajatuksia ja jopa tunteita. Syvimmältä olemukseltaan laki käskee ihmistä rakastamaan Luojaansa yli kaiken muun (Mark. 12: 28-31). Ja samalla toista ihmistä niin kuin itseään. Näiden vaatimusten edessä rehellinen kristitty murtuu – hän tajuaa, ettei koskaan pääse lain vaatimaan mittaan.

”Lain vaikutuksesta kuollut laille” on vaikea ilmaisu mutta se on samalla hyvin monen kristityn arjen kokemus: ”en pysty elämään Jumalan lain mukaan.” Niin hän ikään kuin kuolee, eli luopuu siitä mahdollisuudesta, että voisi elää Jumalan yhteydessä täyttämällä Hänen ohjeitaan. Tämä kuolema on yleensä erityisen tuskallinen kokemus ja se voi tuntua siltä kuin koko usko luisuisi ulottumattomiin.

Kipeä prosessi on kuitenkin välttämätön. Monet alentavat lain vaatimuksia ja niin kokevat edelleen kykenevänsä täyttämään Jumalan laissa esitetyn tahdon. Mutta kun Pyhä Henki on osoittanut lain syvyyden, kristitty hukkuu siihen kuin valtamereen, eikä pysty pitämään itseään pinnalla. Silloin hän kuolee laista mutta jatkoa seuraa – hän elää Jumalalle.

Vain tämän taustan kautta voimme ymmärtää Paavalin seuraavan jakeen sisällön (2:20). Hänen koko uskonsa perustui Kristukseen. Se tarkoitti sitä, että Kristus pelasti hänet lain valtamerestä, Hän antoi Elämän, jota lain kautta ei voitu saavuttaa. Paavali oli kuollut omille mahdollisuuksilleen lain suhteen mutta silloin hän vasta ymmärsi, mitä tarkoitti elää Kristuksen yhteydessä. Se on sitä kristillistä elämää, johon meidät jokainen on kutsuttu. Kristus lahjoittaa vanhurskauden ja pyhityksen, niin, Hän antaa kaiken mitä emme itse pysty saamaan aikaan.

SAMSUNG CSC

Jumala voi enemmän

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista sinä et tiedä mitään.” (Jer. 33:3)

Kuuntele tämä käsittämätön Jumalan lupaus: Hän pyytää meitä hädässämme turvaamaan Häneen ja lupaa avata silmämme näkemään asioita, joita emme olisi enää ahdistuksessamme osanneet kuvitellakaan.

Voi olla, lukijani, että olet Jeremian tavoin syytettynä, huonossa maineessa ja riisuttuna. Ehkä vankilasi ei ole todellinen vaan olet joutunut syvälle surun, murheen tai synnin vankilaan. Ehkä et Jeremian tavoin osaa nähdä enää toivorikkaaseen huomiseen vaan menneet vuodet ovat saaneet sinut käpertymään kivusta ja olet toivonut Jumalan pystyvän pitämään sinusta huolta edes ”minimitavalla”?

Sitten tulee lupaus: ”Jeremia (tähän lue nimesi), minä olen Jumala, joka teen enemmän kuin voit ikinä kuvitella. En ole sidottu sinun epäuskosi vankilaan ja vien sinutkin sieltä vielä ulos. Huuda vain hädässäsi puoleeni ja ilmoitan sinulle asioita, joita masentuneen sydämesi on jopa vaikea uskoa.”

Pitkään kärsinyt ihminen ei enää osaa tietää Jumalan mahdollisuuksista. Vaikka elämäsi on saattanut olla yhtä pitkää ja tuskaisaa – monesti äänetöntä – huutoa tänne saakka, se ei vielä pysty värittämään tulevaisuuttasi. Miksi voin kirjoittaa tällaista? Koska sinulla on Jumala. Hänen syvimmät lupauksensa ilmestyvät aina keskellä ihmisen pahinta hätää. Näemme niin tapahtuneen läpi Raamatun. Ja niin on sinunkin kohdallasi. Menetyksesi ja kärsimyksesi eivät rajoita Jumalaa. Ne voivat toimia paremminkin taustasävynä Jumalan kirkkaudelle. Jaksa vielä tänäänkin huutaa Häntä avuksesi, huominen voi olla toisenlainen.

jumalavoienemman

 

Vapaaksi vankilasta

”Sinun käsiini minä uskon henkeni, Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.” (Ps. 31: 6)

Sana ”lunastus” viittaa Raamatussa vapaaksi ostamiseen tai vapauttamiseen. Esimerkiksi orja saatettiin ostaa vapaaksi lunastusmaksulla. Tämä orjan vapaaksi ostaminen lunnaiden avulla olikin uuden testamentin aikaisten ihmisten helppoa ymmärtää – heillä kun saattoi itsellään olla orjia tai he olivat itse orjan asemassa.

Kristuksen suorittaman lunastuksen ymmärtäminen on aivan oleellista kristillisessä uskossa. Ilman tätä Jumalalta ja Hänen Sanastaan tulevaa ymmärrystä koemme yhä olevamme kuin vankilassa, josta emme omin keinoin pääse ulos. Lukemattomat kristityt kokevat tänäänkin olevansa synnin ja syyllisyyden sekä niistä seuraavan häpeän vankiloissa vailla toivoa.

Kristus on tullut vankityrmiemme oville ja tarjonnut meistä täydellisen vapauttamishinnan. 1. Pietarinkirjeen mukaan tuo hinta oli Hänen verensä (1. Piet. 1:19).  Meidät on siis kutsuttu synnin, syyllisyyden ja Jumalan tuomion vankiloistamme vapauteen Kristuksen suorittaman maksun, Hänen verensä tähden.

Miksi en tunne tätä vapautusta? Miksi yhä elän Jumalan tuomiot niskassani ja koen olevani käpertynyt syyllisyyteeni ja häpeääni? Vastaus on siinä, että että tämä vapautus on Jumalan Sanan lupaus, joka otetaan vastaan uskolla. Usko katselee Lunastajaa ja ottaa vastaan sen, mitä Hän ilmoittaa antavansa. Usko pitää totena Jumalan lupaukset. Me tarvitsemme jatkuvasti Jumalan Sanan elävää ravintoa, jotta uskaltaisimme ottaa jumalalliset totuudet omaksemme. Muutoin katselemme todellisuutta itsemme kautta ja näemme vankityrmän edelleen ympärillämme.

”Sinun käsiisi uskon henkeni.” Miten luottamuksellinen ja syvä uskon vakaumus. Mistä tuollainen vakaumus syntyy? Se tulee niistä kokemuksista, jotka summautuvat saman psalmin jakeen 3 avunhuutoon: ”pelasta minut!” Siinä on ihminen vankilassa. Hänellä on vain surkea, pieni avunhuuto mutta siinä samalla suuri Lunastaja! Seurauksen näemme jakeesta 8: ”iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi, sinä näet kaiken hätäni, tiedät kaiken tuskani.” Tämä on lunastetun todistus.

vapaaksivamkilasta_IMG_6452