Astukaamme

Astukaamme uskalluksella armon valtaistuimen eteen.

Minä en uskaltaisi olla astumatta. Etten vain jäisi osattomaksi siitä niin ihmeellisestä armosta, joka yksin voi minut pelastaa. Siksi vien sinne elämäni joka ikisen hetken, joka ainoan hengenvetoni. Kristukselle.

Pidä hyvänäsi, Jeesus! Ja sinä pidät.

(Iiris)

35846493_1697822826997477_2137293318399197184_n

Meitä vahvemmat viholliset

”Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme.” (2. Aik. 20: 12)

Juudan kuningas Joosafat oli puutteistaan huolimatta Jumalan mielen mukainen hallitsija. Hän laittoi luottamuksensa Jumalan Sanaan, halusi sitä opetettavan koko kansalle ja se toi suuren siunauksen. Elämänsä lopulla hän joutui suunnattomaan ahdistukseen – valtaisat vihollisjoukot olivat tulossa hävittämään Juudan kansan.

Joosafatilla oli mahtava armeija, johon hän olisi voinut luottaa. Mutta hän kääntyi Herran puoleen ja tunnusti oman neuvottomuutensa. Se oli parasta, mitä hän saattoi tehdä. Se on parasta mitä mekin saatamme tehdä.

Myös meidän vihollisemme ovat paljon meitä vahvemmat. Synti on meidän tahtoamme ja voimiamme vahvempi vastustaja. Se voittaa meidät aina sata-nolla, jos luulemme pärjäävämme sille omin voimin. Samoin Perkele kykenee harhauttamaan meitä ja varastamaan armollisen Kristuksen yrittäessämme vastustaa sitä järkemme ja viisautemme avulla.

Otetaan siis Joosafatista mallia: tunnustetaan, että meillä on vihollisia, jotka ovat meitä vahvempia ja jotka tuhoavat meitä ilman Jumalan jatkuvaa väliintuloa. Kutsutaan hädässämme apuun Kristus, Vapahtajamme. Laitetaan luottamuksemme Häneen sekä kiusausten keskellä että myös kokiessamme tappioita. Eiväthän meidän vihollisemme halua mitään muuta niin paljoa, kuin että luopuisimme Jumalan armosta. Kun vastustajamme pimentävät meiltä evankeliumin, olemme voitettuja. Onneksi Jumala nostaa kaatuneen aina uudelleen ylös.

Vielä Joosafatiin. Jumala vastasi hänen nöyrään avunhuutoonsa vakuuttamalla, että sota olisi Hänen (2.Aik. 20: 15). Joosafatin tuli levollisesti katsoa mitä Jumala tekisi. Samoin on asia meidän kohdallamme. Meidän vastustajamme ovat Jumalan vastustajia. Hän on jo voittanut ne ristillä. Siksi me saamme levollisesti luottaa Jeesukseen ja katsoa mitä Hän tänään elämässämme tekee.

meitavahvemmatviholliset_DSC05219

Jumalan sydän

”Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi äläkä poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3. Moos 19:9-10)

Raamatusta löytyy paljon kohtia joissa puhutaan selkein sanoin Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Esimerkiksi vaikka pienoisevankeliumi: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh 3:16) Tai tämä: ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.” (1. Joh 4:8-9) Jo näistä muutamista jakeista käy ilmi kaikkivaltiaan Jumalan rakkaus ja hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan. 

Jos kuitenkin henkilökohtainen katastrofi sattuu omalle kohdalle, ei Jumalan koko maailmaa koskeva rakkaus juurikaan lohduta. Mieleen nousee helposti ajatus, että kyllä Jumala varmasti noita muita rakastaakin, mutta ei minua. Miksi hän muuten sallisi tällaista? Lähettäisi sitten jonkun auttamaan, jos hän kerran minusta niin välittää. Erityisen vaikeaa Jumalan rakkauteen uskominen voi olla, jos ahdistava elämäntilanne on kestänyt kauan, monta vuotta. 

 Oletko sinä pettynyt tai loukkaantunut Jumalaan? Älä arvioi häntä väärin perustein. Älä anna ihmisten laiminlyöntien, kristittyjenkään, horjuttaa käsitystäsi rakastavasta ja auttavasta Jumalasta. Jumalan tahto ei ole koskaan ollut, että sinut unohdetaan ja hylätään. Hänellä kyllä riittää sydäntä itsensä monella tavalla köyhäksi ja muukalaiseksi kokevaa kohtaan. Me ihmiset vain emme aina ymmärrä tai osaa. Me emme aina näe tilannetta tai kuule Pyhän Hengen kehotusta. Ehkä olemme väsyneitä, tai omat kysymykset täyttävät ajatuksemme. Ehkä vain arkailemme mennä toisen ihmisen luo. Oli syy mikä hyvänsä, se ei ole mikään todiste siitä että Jumala ei sinua rakastaisi! Se ei itse asiassa kerro mistään muusta kuin meidän ihmisten keskeneräisyydestä, siitä että me kaikki olemme täällä vielä matkalla ja oppimassa. 

Meitä kutsutaan seuraamaan Jeesusta ja antamaan Pyhälle Hengelle valtuudet muuttaa meitä, jotta voisimme tuottaa hyvää hedelmää, Jumalan tekoja toisten parhaaksi. Täydellisyyttä meiltä ei kysytä, ainoastaan sydäntä, jonka Jumalan rakkaus saa täyttää. 

Kirjoittaja: Johanna Sarento

SAMSUNG CSC

Jumalan kiikarit

Muistatko tosielämästä tai elokuvista sellaisia lämpökameroita, joilla tarkastetaan esimerkiksi luontoon eksyneitä ihmisiä? Niissä kameroissa näkyy ihmisen lämpö punaisena muun luonnon ollessa sinistä tai harmaata.

Entä jos näkisimme maailmaa Jumalan silmin eli Hänen lämpökamerallaan? Entä jos tässä kamerassa paistava hehku näyttäisi maailmassa olevaa kärsimystä, kipua ja hätää? Miten paljon sitä näkyisi? Näkisimmekö sitä kristittyjen keskuudessa? Näkisimmekö punaista omassa lähipiirissämme?

Muuttuisiko asenteemme ja samalla elämämme, jos näkisimme maailmaa ja ympäröivää todellisuutta Jumalan silmin? Alkaisimmeko arvioida ihmisiä eri tavalla, jos näkisimme heidän sisällään olevan sammumattoman kivun ja kaipuun? Heräisikö meissä oikeassa olemisen ja ohjeistuksien antamisen sijaan sääli ja halua auttaa?

Mitä antaisimme kärsiville ystävillemme? Jeesus sanoi: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Mitä olemme saaneet lahjaksi? Jeesukselle on siihenkin vastaus valmiina: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan…” Puolestamme kärsinyt ja kuollut Jumalan Poika on Jumalan lahja. Hänen takiaan olemme saaneet kokea Jumalan armoa, anteeksiantamusta ja rakkautta. Tulisiko sitä jakaa nyt toisille? Entä jos he eivät sitä ansaitse? En minäkään. Entä jos he eivät ole tehneet oikeanlaista parannusta tai yrittäneet riittävän kovasti muuttaa itseään?

Me tarvitsisimme kipeästi Jumalan kiikarit, jotta juoksisimme viemään lohdutuksen sanomaa tarvitseville. Kun näkisimme ihmisten hädän ja sisäisen itkun, meissä olevat esteet ja rajoitukset murtuisivat. Havahtuisimme äänettömästi huutavaan hätään ja olisimme valmiita viemään sanomaa rakastavasta Vapahtajasta.

Jumalankiikarit_DSC05563