Rakkaus kutsuu yhteyteen

”Sitten Herra sanoi minulle: `Mene vielä ja rakasta naista, vaikka hänellä on rakastaja, ja hän rikkoo avion. Rakasta häntä niin kuin Herra rakastaa israelilaisia, vaikka nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja´” (Hoos. 3: 1).

Profeetta Hoosean avioliitto oli kuvausta Jumalan ja Israelin välisesestä suhteesta. Hoosea joutui kokemaan syvää sydänsurua kun hänen rakastamansa vaimo petti häntä toisen miehen kanssa. Jumala antoi hänelle merkillisen ohjeen: Hoosean tuli ostaa hyvin tuntuvalla summalla vaimo takaisin itselleen ja jatkaa kaikesta huolimatta hänen rakastamistaan.

Hoosea näytti aikalaisilleen ja samalla meille Jumalan rakkauden syvyyden. Vaikka me rakastamme enemmän itseämme, toisia ihmisiä ja ympärillämme olevia asioita kuin Jumalaa, Hän rakastaa intohimoisesti meitä. Hän jatkaa rakastamistaan, vaikka me olemme uskottomia. Hänen rakkautensa on jatkuvaa vaikka meidän sitoutumisemme on parhaimmillaankin häilyvää.

Jumala rakastaa juuri sinua. Voit ajatella, että olet mokannut elämäsi liian vaikeasti tai olet liian paha Jumalan rakastamaksi mutta se ei muuta Jumalan tunteita sinua kohtaan. Hä tietää häilyvän ja muualle tähyilevän sydämesi ja rakastaa sinua silti.

Ja Hän on maksanut sinusta suurimman mahdollisen hinnan. Hän antoi Poikansa kuolemaan kunnottomuutemme tähden, jotta saisimme elää Hänen lähellään.

Elämämme Jumalan yhteydessä ei johdu meidän erinomaisesta rakkaudesta vaan Jumalan muuttumattomasta ja hyvästä asenteesta meitä kohtaan.

Kun tuo uskomaton rakkaus pääsee murtautumaan suojiesi läpi sinne, missä sisimpäsi huutaa tulla nähdyksi ja rakastetuksi, et pysy entiselläsi.

Vaatimus synnyttää pelkoa ja etäännyttää mutta rakkaus synnyttää kiitollisuutta ja vastarakkautta. Rakkaus kutsuu tulemaan lähelle ja laskemaan suojat. Rakkaus kutsuu yhteyteen.

Uskossa anominen?

”Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte” (Matt. 21: 22).

Jeesus opettaa meitä rukouksen voimasta. Hän lupaa, että rukouksemme kuullaan ja niihin vastataan. Hän kehottaa meitä jatkamaan rukoustamme silloinkin, kun vastausta ei näytä heti tulevan. Rukouksessa kärsivällisyys onkin tärkeä hyve.

Jotkut Jeesuksen sanat näyttävät tukevan sitä ajatusta, että Jumala on kuin rukousautomaatti: siihen laitetaan riittävä määrä rukouksia ja saadaan palkintona haluttu vastaus. Moni on pettynyt huomatessaan, että asia toiminutkaan näin: vastaus jäi saamatta.

Joskus kuulemme opetusta, että meidän on vain uskottava riittävästä. Usko onkin tärkeä tekijä koko jumalasuhteessa ja samoin rukouksessa. Mutta Jumala ei kaipaa meidän uskon pullisteluja ja tehostuksia. Lapsenomainen pyyntö riittää. Jumalalle on hyvä on kertoa sekin, ettei jaksaisi uskoa.

Ehkä Jeesus tarkoittaa jotain olennaisesta toista sanalla ”uskoen” kuin meidän uskon vahvuutta? Ehkä Hän tarkoittaa sillä yhteyttä itseensä? Kun rukoilija on yhteydessä Vapahtajaansa, Hän ei pyydä pelkästään asioita, joita itse kokee tarvitsevansa vaan osa huomiosta menee kärsiviin lähimmäisiin. Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa meissä niin, että tarpeemme kulkevat yhä enemmän Jumalan tarpeiden suuntaan. Tässä ei unohdeta ihmistä mutta lisätään mukaan Jumala.

Turvallista ja samalla vaikeaa on lisätä rukoukseen ”tapahtukoon Sinun tahtosi”. Silloin sekä rukoukseen vastaamisen laatu ja aikataulu jätetään itseä suuremmille ja viisaammille hartioille.

Ne hartiat ovat kerran ruoskittu verille tähtemme. Siitä voimme tietää, että meistä kyllä välitetään ja meidän rukouksemme kuullaan.

Älä menetä toivoasi!

Tiedän, miltä tuntuu olla toivoton ja niin särkynyt, ettei jaksaisi elää yhtä päivää loppuun. Tiedän miltä tuntuu, kun pelkkä hengittäminen on liian raskasta. Enkä voi kaikista särkymisistäni syyttää toisia, ihan itse olen osannut sotkea elämääni.

Olen monissa kipeissä kouluissa oppinut tuntemaan Herraa Jeesusta – Hän ei koskaan hylkää meitä. Hän osaa laskeutua kaivon pohjalle kanssamme ja alkaa hoitavan työnsä siitä pisteestä, jossa kulloinkin olemme.

Hänen pelastava ja hoitava työnsä on joskus mielestämme tuskallisen hidasta. Hän ei yleensä nosta meitä olosuhteiden tai kipeiden tunteidemme yläpuolelle vaan kulkee kanssamme kaiken raskaan läpi. Sydämiämme korjataan juuri sillä aikataululla, mitä me kestämme.

Me voimme erehtyä ajattelemaan syvimmissä kriiseissämme, että Jumala on voimaton, haluton tai avuton kanssamme. Mutta kaikkea muuta. Voimme kuvitella, että meidät on tuomittu elämään syvän kärsimyksemme ja epätoivon kanssa loppuun saakka. Mutta Jeesus kykenee yllättämään.

Hän tahtoo lahjoittaa meille Elämän. Iankaikkisen elämän ja elämän, joka on jo täällä maan päällä mielekästä Hänen yhteydessään.

Riittää, kun jaksat tämän päivän. Voi olla, että huomenna itket ilosta katsoessasi kaikkea sitä ihmeellistä työtä, jota Jeesus on sinussa kaikessa hiljaisuudessa ja tietämättäsi tehnyt. Hän antaa sokeille näkönsä, päästää vangitut vapauteen ja korjaa särkyneet sydämet.

Niin, olen ollut toivoton ja näköalaton. Mutta tänään tunnen Jumalan, joka on kaiken toivon Jumala. Hänelle ei ole mikään mahdotonta.

Hän on sinunkin Jumalasi. Älä siis suostu olemaan toivoton.

Jumalan tahto on tärkeä

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.” Matt. 5:17

Jumala on ilmoittanut hyvän elämän ohjeiston Raamatussa. Sitä kutsutaan laiksi ja se kiteytyy 10 käskyssä.

Jumalan laki on hyvä ja elämää suojeleva. Aika kun me rikomme sitä, joko meihin itseemme tai toiseen ihmiseen sattuu.

Jumalan laki on kuin suuntaviitat vaikeassa maastossa: viitat kertovat missä on rotko, missä juoksuhiekkaa, missä liian raskaita vuoria.

Me syytämme monesti Jumalaa elämämme kärsimysten keskellä. Joskus olemme kuitenkin itse jättäneet piittaamatta Jumalan selvistä suuntaviitoista ja sen tähden olemme rotkon pohjalla.

Me olemme syntisiä ja sen tähden rikomme Jumalan hyvää tahtoa. Mutta paljolta säästyisimme, jos joskus vauhtisokeutemme keskellä pysähtyisimme miettimään, mitä Jumala on sanonut tilanteestamme.

Onneksi Jeesus ei jätä meitä rotkon pohjalle. Hän tulee ja pelastaa. Ehkä me silloin opimme kantapään kautta: nähdessämme Jumalan viitan ”Älä himoitse” muistamme millaista on jatkaa väärään suuntaan ja särkyä. Ehkä kokemus opettaa meitä arvostamaan Jumalan tahtoa?