Jälkeenjääneiden Kristus

Näyttäisi siltä, että kristittyjen joukossa on aina niitä, jotka eivät pääse niin sanotun valtavirran mukaan. He eivät täytä erilaisten kristillisen elämänlaatujen mittoja. He eivät ole riittävän terveitä, ehjiä tai onnistuneita ollakseen muiden kristittyjen yhteydessä. Ehkä joskus on tullut liian kovia ja arvostelevia sanoja tai ehkä oma häpeän ja huonommuuden kokemus eristää.

Sekin on hyvä huomata, että valtavirrasta voi tipahtaa nopeasti joukon ulkopuolelle. Jotkut joutuvat eri syistä kokemaan sellaisia kokemuksia, mitkä romauttavat elämän onnistuneiden joukosta alas hyljeksittyjen pariin. Toiset epäonnistuvat omien väärien valintojen seurauksena ja tipahtavat syyllisyyteen ja häpeään.

Kristus on aina jälkeenjääneiden Kristus. Hän jää viimeisten joukkoon ja pysähtyy jokaisen sellaisen vierelle, jonka matka on syystä tai toisesta pysähtynyt. Kristuksemme haluaa huolehtia jokaisesta langenneesta ja särkyneestä. Hän haluaa ottaa takaisin rakkautensa ja armonsa piiriin ne, jotka ovat synnin, syyllisyyden ja häpeän takia joutuneet ”sivuraiteille”. Heille Hän ei anna armolleen ehtoja vaan hellästi kutsuu heitä lähelleen. Jeesus ei vain tyydy kutsumaan vaan Hän on itse jatkuvasti liikkeellä ulkopuolella olevien tähden. Heitä Hän etsii ja Heidän puolesta Hän kärsii ja rukoilee.

Pietari oli kerran yksi tällainen jälkeenjäänyt ja synnin tähden särkynyt. Hän oli epäonnistunut ja syyllisyyden takia ulkopuolella opetuslasten joukosta. Kristus etsi hänet vanhasta kalastajan ammatin parista ja teki hänestä seurakuntansa keulahahmon. Jälkeenjääneestä tehtiin hetkessä johtaja, siis ensimmäinen. Mutta tätähän Jeesus opettikin: viimeisistä tehdään ensimmäisiä.

Jälkeenjääneet saavat kohdata armollisen Kristuksen. He saavat rakastua hellään Vapahtajaan ja se rakkaus synnyttää heissä todellista ja aitoa hengellistä elämää. Oman syntisyytensä takia heidät ”pakotetaan” luottamaan Jeesuksen armoon ja juuri silloin he oppivat Jeesuksesta enemmän kuin onnistuneet. Tällöin heistä onkin tullut hengellisiä ”ensimmäisiä”.

jalkeenjaaneidenkristus_voikukka

Elämää suurempi armo

”Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua.” (Ps. 63: 4)

Uskalla laittaa sanan ”elämä” sisään kaikki elämäsi asiat: ilot ja surut, hyvät ja huonot päivät, ihmissuhteet, työelämä tai työttömyys. Uskalla ajatella sen koskevan myös syntejäsi ja syyllisyyttäsi, kaikkea kokemaasi ja pahimpiakin epäonnistumisiasi.

Kun olemme katsoneet mennyttä elämäämme tai mietimme tulevaa, kuulemme Jumalan vakuutuksen – suurempi kaikkea sitä on Hänen armonsa! Jumalan armo on kuin suuri valkoinen pallo, joka sulkee sisäänsä meidän elämämme mustan pallon. Elämämme peittyy Jumalan armon alle. Anteeksiantamus ja Kristuksen rakkaus ovat syntiä, syyllisyyttä ja heikkoutta väkevämmät.

Täältäkö Paavali saa virikkeen Roomalaiskirjeen 8. luvun lopun ylistykselleen? Hän kirjoittaa olevansa varma, ettei mikään – ei myöskään elämä – voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Voi minkä riemun tällainen sisäinen varmuus voikaan antaa! Elämämme on kätketty Jumalan armon alle ja siitä syntyy kristityn kiitosmieli.

elamaasuurempiarmo

Katseella on merkitystä

”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, että jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3: 14,15)

Vieläkö Suomen kansalle tulee se hengellisen ”heräämisen” aika, jota muun muassa Hilja Aaltonen ja monet muut ovat rukoilleet ja ennustaneet? Ajattelen sen tulevan, jos Jeesus nostetaan opetuksessa ja hengellisessä toiminnassa niin keskeiseksi, että kauimpanakin olevat näkevät Hänet. Jos uskallamme opettaa Ristiä sen koko täyteydessään ja jos pidämme armon vapaana ihmistekoisista ehdoista, silloin ihmiset juoksevat Jeesuksen luokse. Miksi? Koska he näkevät Hänen rakastavan juuri heitä ja kuolleen heidän syntiensä puolesta. Myös niiden syntien, joista he eivät vuosien taistelujen jälkeen ole päässeet vapaaksi.

Jeesus viittasi Nikodemusta opettaessaan Mooseksen tekemään pronssikäärmeeseen, joka piti nostaa ylös koko Israelin kansan nähtäville. Jumala oli silloin lähettänyt myrkkykäärmeitä surmaamaan kansaa heidän syntiensä tähden ja Mooses rukoili armoa. Tällöin Mooses sai tämän ihmeellisen ohjeen – mihin sitten Jeesus viittasi – että hänen piti tehdä käärme pronssista ja laittaa se kepin päähän. Käärme tuli nostaa niin korkealle, että valtavan ison kansan keskellä kaikilla olisi mahdollisuus nähdä se. Nimittäin jokainen, joka katsoi käärmeeseen, jäi eloon. Ajattele, vain katseella oli merkitystä.

Mooses olisi saattanut ajatella, että ihan hullu ohje. Miksei Jumala mieluummin poista käärmeitä tai tee jotain muuta? Mitä yhteen pronssiseen käärmeeseen katsominen auttaisi? Samoin ajatteli varmaan moni kansasta. Hyppiessään tappavien käärmeiden lomassa moni saattoi miettiä, että täysin järjetöntä vain uskoa yhden katseen auttavan mitään. Mutta ne, jotka todella käänsivät katseensa Mooseksen nostamaan käärmeeseen, pelastuivat. Ne, jotka eivät suostuneet tottelemaan Jumalan ohjetta, kuolivat.

Ei kai tämän vahvempaa kuvausta ole meidän nykyiseen tilanteeseemme? Me näemme myrkkykäärmeitä eli tappavaa syntiä joka puolella ympärillämme, toisissa mutta myös itsessämme. Samoin olemme myös kuulleet, että Jumalan Poika nostettiin maasta ylös roikkumaan ristille ja siellä hän kuoli syntiemme tähden. Jeesus vakuutti Nikodemukselle, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa iankaikkisen elämän. Huomaa: ei muita ehtoja.

Me voimme ajatella kuten Israelin kansa aikanaan, että näemme edelleen käärmeet jaloissamme ja ne pistävät meitä! Eihän pelkkä katsominen eli siis usko riitä tappavia käärmeitä – syntiä – vastaan. Siinä se Jumalan ihme onkin. Usko Vapahtajaan riittää. Vaikka olisimme tänään hukkumassa myrkkykäärmeiden alle ja tuntisimme kehossamme ja mielessämme niiden tappavan myrkyn, yksi sydämen katse Ristille riittää. Se tekee tehottomaksi kaikkien käärmeiden kaikki myrkyt. Tätä on evankeliumi! Usko, niin pelastut!

Jos evankeliumia pidetään esille oikein ja Jeesus nostetaan riittävän korkealle, käärmeiden puremat ja myrkyn lamaannuttavat ihmiset alkavat juosta Hänen luokseen. Ei Kristuksen eli syntien anteeksiantamuksen tarve ole lakannut. Se on huutavampi kuin koskaan. Mutta näkevätkö ihmiset Pronssikäärmeen? Vai kehotetaanko heitä ensin voittamaan käärmeet? Luulen, että herätys on tästä kiinni. On aina ollut.

tuleekovielaheratysta

Oikea paasto

Herra, opeta minua paastoamaan oikein. Ei niin, että keskityn itseeni. Kuritan itseäni. Riiputan päätäni ja makaan maan tomussa. Ajan omia etujani.

Vaan niin, että irrotan ikeen hihnat. Vapautan sorretut. Vaatetan alastoman. Annan nälkäiselle omastani. Lopetan sormella osoittelun ja pahat puheet. Enkä karttele apua tarvitsevaa. Niin, Herra, minua opeta.

Että saisin iloita sinusta. Että, kun kutsun sinua, huudan apua, sinä sanot: ”Tässä minä olen.”

Niin, Herra, opeta. Ja ole tässä.

(Iiris)

33833399_1671821376264289_5356250983242399744_n