Kuinka vanhurskas olet?
Tuntuuko sinusta siltä, että Jumala ei voi pitää sinua vanhurskaana ja pyhänä, koska katsoessasi elämääsi, näet siinä aivan jotain päinvastaista? Pelkäätkö, ettei Jumala voi pitää sinua yhteydessään eikä pelastaa sinua, koska taistelet oman syntisyytesi kanssa etkä ole päässyt riittävästi voitolle? Tai oletko väsynyt koko taisteluun ja vähällä luopua uskostasi?
Roomalaiskirjeen luvut 3 ja 4 kertovat meille, kuinka kristitty voi olla Jumalan silmissä vanhurskas, eli syytön, puhdas ja pyhä. Raamattu kertoo järjelle käsittämättömän asian: Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (4:5), siis ei hurskasta, hyvää ja moraalista ihmistä vaan niin suuren syntisen, jota täytyy kutsua jumalattomaksi. Tosin luvuissa 1-3 Paavali on esittänyt, että Jumalan silmissä me kaikki olemme täsmälleen yhtä jumalattomia.
Miten tämä vanhurskaaksi julistaminen tapahtuu? Kyseessä on yksipuolinen teko – Jumala julistaa syntisen vanhurskaaksi ilman mitään tämän omia ansioita. Huolimatta siitä, mitä syntejä ihmisen elämässä on sekä määrällisesti että laadullisesti. Syntinen ihminen kuulee sanoman evankeliumista – Jumalan Pojasta, joka kantoi meidän syntimme ristille ja kuoli niiden tähden – ja suostuu uskomaan sen. Sanoma luo uskon. Sillä hetkellä Jumala pyyhkii pois kaikki synnit ja lahjoittaa ihmiselle oman vanhurskautensa. Tällainen ihminen on siis Jumalan silmissä yhtä vanhurskas kuin Hänen Poikansa Jeesus Kristus.
Mutta tähän Jumalan armoon on hyvin vaikea luottaa. Roomalaiskirjeen luvussa 4 Paavali viittaakin tähän vaikeuteen ottaessaan Aabrahamin esimerkikseen: “Tähän Jumalaan Aabraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikkei toivoa ollut, ja niin hän uskoi..” Abraham tietysti odotti saamiensa Jumalan lupausten täyttymystä, mutta Paavali opettaa tässä meitä uskon vaikeudesta.
Abraham sai lupaukset mutta hän näki sekä itsessään että olosuhteissaan puhdasta mahdottomuutta niiden toteutumiseksi! Hän oli jo inhimillisen järjen mukaan liian vanha saadakseen pojan. Tämä sama ongelma on jokaisella itsensä tuntevalla kristityllä: Me olemme saaneet Jumalalta lupauksen, mutta näemme elämässämme ihan vastakkaisia asioita. Jumala on lupauksensa mukaan julistanut meidät vanhurskaiksi mutta me silti näemme ja tunnemme omat syntimme. Ja vielä toisetkin monesti näkevät ne, ainakin osan. Me emme ole Jumalan julistuksesta huolimatta muuttuneet itsessämme synnittömiksi.
Joudumme uskon taisteluun juuri tämän asian vuoksi. Jumalan lupauksen ja meidän arkielämämme välillä on sovittamaton ristiriita. Sama totuus pätee hyvin moneen muuhunkin Jumalan lupaukseen, me emme näe niiden toteutumista elämässämme juuri tällä hetkellä. Tahtoisimme aina enemmän uskoa sitä mitä näemme ja koemme ja kun niin teemme, joudumme epätoivoon. Tästä ongelmasta nousevat lukuisat tuskaiset riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemukset. Katsomme itseämme Hänen lupaustensa sijasta.
Tutustu Raamatusta Jumalan armolupauksiin. Uskalla omistaa ne itsellesi, sillä Jumala toteuttaa sen mitä lupaa. Hän on julistanut jokaisen Jeesukseen uskovan ihmisen täysin vanhurskaaksi. Asia on lopullinen ja varma. Sinä olet 100 prosenttisen vanhurskas uskosi tähden eikä siihen voi enää lisätä mitään. Ei yhtään hyvää tekoa. Elämänmittainen pyhityskin voi alkaa kasvaa vain tämän ihmeellisen totuuden hyväksymisestä!
Melkein riittävä evankeliumi? (3:58 min)
Evankeliumi on testamentti!
Jumala tiesi jo aikojen alussa, että meidän ja Hänen välillään on liian iso kuilu ylitettäväksemme. Hän on pyhä ja me olemme syntisiä, eikä Jumala koskaan katso syntiä sormiensa läpi. Hänen oli joko suostuttava siihen, että olisimme ikuisesti erossa Hänestä tai sitten Hänen piti toimia tavalla, joka maksoi Hänelle suunnattomasti – Hän ylitti kuilun puolestamme. Jumala tuli ihmiseksi, ja otti syntimme kannettavakseen ja kuoli syntiemme takia. Kristillinen pääsanoma – evankeliumi – on se, että jokainen ihminen saa tuoda syntinsä Jeesukselle ja uskoa ne anteeksi saaduiksi. Olivatpa ne synnit sitten millaisia tahansa.
Evankeliumi on yhtä kuin testamentti. jo Raamatun alussa ihminen joutui syntiseksi Aadamin ja Eevan tottelemattomuuden takia. Silloin Jumala antoi lupauksen palauttaa ihmisten yhteys Häneen täydellisesti takaisin. Vanha Testamentti kuljettaa lukijaansa tuon lupauksen äärellä, paljastaen sitä pala palalta. Aabrahamille Jumala puhui samasta lupauksesta puhuen ihmisestä (siemenestä), jonka kautta hän tulisi siunaamaan koko maailmaa. Aabraham ymmärsi saaneensa testamentin, joka koskisi kaukana tulevaisuudessa tapahtuvaa Jumalan pelastustyötä.
Jumalan antama testamentti piti sisällään ihmisen menettämän jumalayhteyden palauttamisen. Ajattele nyt maallista testamenttia. Jotta siihen merkitty edunsaaja voi saada testamentin lupaamat asiat itselleen, on testamentin tekijän kuoltava. Koska tässä tapauksessa testamentin laati Jumala, oli Hänen itsensä kuoltava. Kun Jeesus huusi ristillä: “Se on täytetty!”, tarkoitti tuo huuto sitä, että siitä eteenpäin testamentti oli valmiina julistettavaksi edunsaajille.
Testamentissa on tärkeää se, mitä se pitää sisällään sekä se, kenelle se on osoitettu. Nyt Jeesus kertoo meille nämä molemmat kohdat tehtävänannossaan opetuslapsille: “Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16: 15-16).
Jumalan testamentti kuuluu siis kaikille ihmisille. Se lupaa valtavan perinnön jokaiselle. Mutta niin kuin maallisen testamentin kohdalla, niin tästäkin perinnöstä pitää ilmoittaa edunsaajille. Jokaisen tulee tietää, että heitä odottaa Jumalan siunaus ja ikuinen elämä taivaassa Hänen yhteydessään. Ja niin kuin maallista testamenttia voi olla uskomatta ja ottamatta vastaan, tämänkin voi torjua.
Evankeliumi on testamentti. Mitä tekisit, jos saisit kaukaiselta tädiltäsi yllättäen testamentin, jossa sinulle luvattaisiin miljoonaperintö? Vastaisitko, että et voi ottaa vastaan tätisi viimeistä tahtoa, koska olet niin huono ihminen? Etkö ajattelisi samoin tämän taivaallisen perinnön suhteen? Sillä kyse ei ole hyvyydestäsi, vaan testamentin tekijän tahdosta. Testamentti vain kuullaan, otetaan vastaan ja siitä iloitaan. Tämä testamentti lahjoittaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja palauttaa jumalayhteytesi täydellisesti kuntoon!
Mitä tarkoittaa Hengen laki?
Tämä on hyvä sanoma huonoille kristityille! Oletko väsynyt vastustamaan syntiä ja kokemaan yhä uusia tappioita? Koetko, että synti hallitsee sinua etkä kykene elämään Herrasi tahdon mukaan? Tuntuuko sinusta siltä, että olet kuin kuollut Jumalan hyvän tahdon tekemiselle. Silloin tämä sanoma on sinulle.
Roomalaiskirjeen luvussa 8 Paavali mainitsee sanat “elämän hengen laki”. Siinä samassa yhteydessä mainitaan synnin ja kuoleman lait, joihin viitataan saman kirjeen luvuissa 6 ja 7. Aihepiiri on vaikea ja se vaatisi pitkät selonteot, mutta itse totuus on yksinkertainen ja ällistystävän ilahduttava!
Synnin ruumis tarkoittaa meidän lihaamme eli vanhaa ihmistä, joka aina kapinoi Jumalaa vastaan ja joka tahtoo tehdä syntiä. Jos sen pystyy suitsimaan ns julkisynneistä, se tulee esiin uskonnollisena ylemmyytenä, kovuutena ja toisten tuomitsemisena. Kuoleman ruumiilla Paavali viittaa luvun 7 loppuun, jossa hän tuskailee, ettei kykene tekemään sitä hyvää mitä haluaisi ja mitä Jumalan laki vaatisi (7: 23-24). Kuoleman ruumis tarkoittaa siis, että meidän lihamme – me itse – olemme kuin kuolleita tekemään Jumalan hyvää tahtoa elämässämme. Oletko kokenut elämässäsi sekä synnin että kuoleman ruumiin ongelmaa? Minä olen.
Elämän Hengen laki tarkoittaa Pyhää Henkeä, joka tuo mukanaan Jumalan tahdon mukaisen elämän. Se on sitä elämää, jota ihminen on tarkoitettu elämään ja mikä on hänelle parasta. Se on elämää rakkaudessa, ilossa, levossa ja toisten palvelemisessa. Kristitty ei tahdostaan huolimatta saa sitä aikaan, mutta Jumalan henki saa. Sana “laki” tarkoittaa tässä yhteydessä kuin painovoimalakia. Jos tiputat katonharjalta kiven, voit olla varma, että se putoaa maahan. Se ei voi singahtaa taivaalle painovoimalain tähden. Sama asia koskee Pyhää Henkeä. Meissä kristityissä asuvana Hän luo meihin elämää painovoimalain varmuudella. Hän työntää sivuun synnin ja kuoleman ruumiimme ongelmat ja luo sitä, mitä itse emme saaneet aikaan.
Tästä huolimatta on tuskallista huomata, että moni kristitty elää yhä omien voimiensa ja tahtonsa äärirajoille yrittäen saada aikaan hengellistä elämää. Jumala ei ole heitä siihen kutsunut vaan heidän lihansa on ylpeydessään houkutellut heitä itseriittoisuuteen. On nöyryyttävää myöntää itselleen ja Jumalalle tarvitsevansa apua. On nöyryyttävää tulla Jeesuksen luokse yhä uudestaan epäonnistuneena ja tyhjin käsin.
Elämän Hengen laki ei toimi yhteistyössä meidän voimiemme kanssa. Hän luo elämää ja Hän tahtoo siitä kunnian. Tämäkin on helppoa ymmärtää väärin. Jumala kyllä tahtoo meidän ymmärtävän pyhityksen tärkeyden. Mutta sen sijaan, että jatkaisimme taisteluamme omavoimaisesti, Jeesus odottaa meidän luovuttavan sen Hänelle. Voimiensa tunnossa olevat kristityt eivät ymmärrä tästä mitään, tiedän sen kipeästi omasta kokemuksestani. Mutta ne, jotka ovat taistelleet itseään suurempia voimia vastaan vuosia, he ovat valmiita antamaan ohjakset Jeesukselle. Annetaan elämämme Hänelle, Hänellä on meitä kohtaan hyvät suunnitelmat.
