Yksin armosta ry

Hyvä Paimen tuntee kipusi

Johanneksen evankeliumin luvussa 10 on erittäin hoitavaa ja lohdullista Jeesuksen opetusta. Sinun kannattaa lukea tämä.

Ensiksi Jeesus kertoo, että Hän hyvänä Paimenena tuntee jokaisen lampaansa. Hakiessaan lampaansa lammastarhasta Hän kutsuu jokaista nimeltä – paimen todella on nimennyt lampaansa. Lampaat kuulevat paimenensa äänen, koska se on tuttu, turvallinen ja lämmin.

Kutsuessaan lampaansa tarhasta ulos paimen tarkastaa jokaisen lampaansa kunnon erikseen. Samoin hän tekee tuodessaan lampaansa pitkän päivän jälkeen takaisin lammastarhaan. Hän tarkasti havainnoi lampaidensa terveyden, hyvinvoinnin ja tilan. Hän näkee, jos joku on ontuva, jos joku on väsynyt tai jos joku ei ole saanut riittävästä ravintoa. Paimen tietää senkin, että hänen lampaansa eivät pysty lepäämään ilman apua ja niin hän poistaa kiusaavia hyönteisiä näiden turkistaan – Hän tekee kaikkensa lampaidensa hyvinvoinnin eteen.

Jos kävisi niin, että paimen päivän päätteessä laskiessaan lampaidensa lukumäärää huomaisi, että yksi puuttuu laumasta, hän tulisi levottomaksi ja surulliseksi. Paimen jättäisi laumansa tarhaan ja lähtisi etsimään kadonnutta. Hän tietää, että lammas ei löytäisi takaisin kotiin vaan eksyneenä tärisisi jonkun kiven tai painauman takana. Paimen etsisi niin pitkään, kunnes löytäisi menettämänsä lampaan. Paimenen täytyisi kantaa lammas kotiin, koska tämä ei pelon ja erosta johtuvan ahdistuksen johdosta pystyisi kävelemään edes talutettuna.

Sitten Jeesus sanoo heti tämän jälkeen olevansa portti, josta lampaat menevät sisälle ja löytävät laitumen. Laidun edustaa sitä paikkaa missä lammas lepää, syö, on turvassa ja voi hyvin. Koetko sinä sellaista laitumella oloa? Jos et, niin tiedä, että Jeesus ja vain Jeesus on porttina hengelliseen hyvinvointiin ja lepoon.

Tässä on myös syvempi totuus: Jeesus on portti kaikkeen Jumalan tahtoon ja kaikkeen hengelliseen täyteyteen ja voittoon. Mikä ikinä onkaan ongelmamme tai puutteemme, meidän ei tarvitse etsiä vastausta mistään muualta. Saamme kulkea Jeesuksen luokse ja Hän avaa meille aina ja jatkuvasti taivaan rikkauksia. Tarkennan: Hän itse on nuo rikkaudet.

Jeesus tuntee tarkasti tämän hetkisen tilanteesi. Hän tuntee sinun kipusi ja puutteesi. Ja Hän sinun hyvänä paimenena on ottanut sinusta täydellisen vastuun. Olet siis turvassa!

lampaat

Surun murtamana

Oletko kokenut elämässäsi sellaisia menetyksiä, joista et kerta kaikkiaan voi päästä yli? Onko joku läheisesi kuollut tai oletko menettänyt puolisosi toisen miehen tai naisen matkaan ja jäänyt yksinhuoltajaksi vastaamaan lapsistasi? Oletko kuullut huonoja uutisia läheisistä ihmisistäsi, onko joku pettänyt sinut niin, että olet jäänyt surun vankilaan. Tai onko lääkärisi kertonut sinulle huonoja uutisia tulevaisuudestasi? Tällaisessa hetkissä huudamme oikeutetusti: “Missä Jumala olet!”

Haluan etsiä meille lohdutusta ja Raamatusta nousevaa toivoa kantaisä Jaakobin elämästä. Jaakob oli nimensä mukaisesti petturi, hän oli laskelmoiva jumalasuhteessaan ja osasi pettää ihmisiä. Ajattele millaisia ihmisiä Jumala käyttää suunnitelmissaan ja millaisia hän ottaa lapsikseen? Jaakob joutui kokemaan paljon kipua ja surua elämässään. Voisi sanoa, että huijaria huijattiin ja hän joutui kohtamaan tekemänsä vääryydet. Jumala oli silti tämän petturin ja laskelmoijan kanssa ja johdatti häntä.

Hirveään taisteluun Jaakob joutui palatessaan Harranista kotiinsa Kanaanin maahan. Hän joutui tuolloin kohtaamaan veljensä Esaun, joka vuosia taaksepäin oli vannonut tappavansa Jaakobin tämän petoksen tähden. Tässä tilanteessa Jaakob joutui monesti käsiteltyyn painiin itsensä Jumalan kanssa. Raamattu sanoo, että kun Jaakobin painivastus ei muuten voittanut, hän iski Jaakobia lonkkaluuhun. Murtuneena Jaakob heittäytyi Jumalan varaan ja anoi hänen siunaustaan. Jumalan voitto oli Jaakobin murtuminen ja Jaakobin voitto oli viimein ontuvana antaa elämänsä Jumalan siunauksen ja johdatuksen varaan. Jaakob menetti tässä taistelussa omavoimaisuutensa ja se korvattiin Jumalan voimalla. Eikö mieleen tulekin Paavalin mainitsema pistin, siitä seuraava heikkous ja heikkoudessa ilmestyvä Kristuksen voima?

Nyt menen itse otsikkoon. Tämä Jumalan mies joutui kokemaan elämänsä aikana monta traagista asiaa. Hänen elämänsä ei ollut voittokulkua. Ei se ehkä ole sinullakaan. Ja yhtä lailla olet Kristukseen Jeesukseen uskovana Jumalan valittu ja hänen omansa. Hän johtaa sinua yhtä varmasti kuin Jaakobin elämää.

Mutta mitä pitikään tämä johdatus sisällään? Jaakob joutui suurimpaan mahdolliseen kriisiin: Hänen rakkain poikansa kuoli. Muut veljekset toivat Joosefin verisen viitan Jaakobin nähtäväksi ja Jaakob musertui. Raamattu sanoo, ettei hän huolinut lohdutuksesta, “vaan sanoi: `Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo.´Ja isä itki Joosefia” (1. Moos. 37: 35).

Jaakobin sisin särkyi, ja hän joutui vuosia kestävään toivottomuuteen. Hän ei jaksanut kokea iloa enää muusta perheestään eikä jaksanut uskoa Jumalan lupauksiin. Hän oli surun murtama.

Vuosien päästä Jaakob sai ihmeellisen uutisen: Joosef elää. Hän oli niin pitkittyneen surunsa hallitsema, ettei uskonut uutiseen. Suru voi viedä meidän totaaliseen epäuskoon, missä emme suostu näkemään Jumalan antamaa iloa ja lohdutusta.

Jaakob sai poikansa takaisin ja hänen henkensä elpyi. Voit ajatella, että sinun tilanteesi on eri, sillä sinä et tule saamaan takaisin menettämiesi ihmisiä. Mutta meidän tulisi laittaa toivomme Jumalaan, aivan niin kuin Jaakobin olisi tullut tehdä. Sillä Jumala on Kaikkivaltias ja Hän pystyy puhaltamaan elämänilon surun murtamaan sisimpään. Hän pystyy tuomaan värit takaisin harmaantuneeseen arkeemme. Ja monet läheisensä menettäneet saavat kokea taivaassa jälleennäkemisen riemun. Taivaassa me ymmärrämme, että asioilla oli tarkoitus. Ja meidät on tarkoitettu surun ja menettämisenkin keskellä elämään Jumalan yhteydessä. Voimme uskoa samoin kuin Aabraham, joka “uskoi Häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan” (Room. 4: 17).

Puhaltakoon Jumalan tuuli meidän surun murtamien sisälle ja tulkoon sisällemme Kristuksen antama ilo ja lepo.

Lumiset heinät

Lohduton itku muuttuu iloksi

On silmiinpistävää, miten paljon Raamatussa kuvataan naisia, jotka eivät saaneet lapsia. Tällaisia lapsettomuuden kanssa taistelevia naisia oli kaikkien patriarkkojen vaimot (Saara, Rebekka ja Raakel – ja juuri patriarkoillehan Jumala oli luvannut jälkeläisiä kuin tähtiä taivaalle!) Samoin lapsettomuudesta kärsivät profeetta Samuelin äiti Hanna, joka katkerasti itki Herran temppelissä lapsettomuuden tuomaa kurjuuttaan ja häpeäänsä. Herra vastasi, ja Hanna sai synnyttää Israelin suurimman Tuomarin (kansan kaitsijan ja Herran tahdon ilmoittajan) Samuelin. Edelleen samaa ongelmaa koki Simsonin äiti, jonka nimeä Raamattu ei mainitse. Herran enkeli ilmestyi Simsonin isän Manoahin vaimolle ja ilmoitti: “Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan.” Tämä poika ei ollut kuka tahansa, vaan häntä Herra käytti vapauttaakseen nääntyneen Israelin kansan filistealaisten vallan alta. Lopuksi mainitsen Uuden testamentin puolelta Sakariaan vaimon Elisabethin, joka oli ollut lapseton ja vuosikymmeniä. Kun hän enkelin lupauksen johdosta sai synnyttää Johannes Kastajan, Elisabethin riemu hänen häpeänsä poistamisesta oli suunnaton.

Nämä kaikki naiset joutuivat elämänsä aikana kestämään suunnatonta häpeää vuosien, joskus vuosikymmenien ajan. Heitä pidettiin lapsettomuutensa takia kummajaisina, vähempiarvoisina, heidän naiseutensa oli huonompaa, kyseenalaista ja ehkä heidän ajateltiin kokevan Jumalan rangaistusta syntiensä tähden. Elämä näytti heistä sietämättömän kivuliaalta (emme kykene ymmärtämään sen ajan kulttuurin lapsettomuuden tuomaa kärsimystä) ja heistä näytti, että he olivat joutuneet Jumalan katseen ja suosion ulkopuolelle. Varsinkin, kun he saivat todistaa lasten kanssa leikkiviä äitejä joka naapurissa ja kadun kulmassa. Useita näitä naisia – ellei kaikkia – kiusattiin häpeilemättömällä tavalla.

Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Jumala muutti mahdottomat tilanteet ja antoi näiden naisten saada lapsia aivan ihmeen kaupalla. Näistä syntyneistä lapsista tuli voimakkaita aseita Jumalan suunnitelmiin. Tätä ajatellessani en voi tulla muuhun lopputulokseen, kuin että Jumalan täytyi antaa näiden sankarien vanhempien kokea lukuisia epätoivon vuosia, jotta Hänen toimintaansa ei sekoittuisi ihmisen mahdollisuus ja voima. Näiden vanhempien mahdollisuudet saada lapsia täytyi mennä nollaan, jotta Jumala saisi jatkosta kaiken kunnian.

Nämä häpeän ja alamittaisuuden kanssa painivat naiset saivat kokea elämässään todellisen muutoksen. Voi hyvällä syyllä sanoa, että heidän lohduton itkunsa muuttui suunnattomaksi iloksi. He näkivät lapsettomuutensa olevankin korkeammissa käsissä ja saadessaan lapsia he huomasivat olevansa Jumalan suunnitelmien keskipisteessä. Mutta pysähdy tähän ajatukseen: He olivat Jumalan huomion ytimessä myös niinä vuosina, kun häpeää kantaen eivät tienneet mitään tulevasta ilosta ja Jumalan toiminnasta!

Jos olet lukenut pitkän johdannon ajatuksella, tiedät, mitä aion sanoa seuraavaksi. Mistä tiedät, etteivät sinun tämän päivän tai aikaisempien päivien, kuukausien tai vuosien kärsimykset ja häpeä ole vain alkuvalmisteluja Jumalan kirkkauden esiintuloon? Eivät Raamatun ihmiset saaneet oman kurjuutensa keskelle Jumalan ilmoitusta kaiken tarkoituksesta. He kokivat todella ja aidosti heidän elämänsä olleen hukkaan heitettyä. Ja juuri silloin he olivat valmiit antamaan kunnian yksin Jumalalle siitä kaikesta, mitä Hän tulisi heidän kauttaan tekemään.

Jos koet siis alamittaisuutta, häpeää ja huonommuutta toisiin nähden, älä luovuta toivoasi! Jos koet tilanteessasi inhimillistä mahdottomuutta, älä ollenkaan suostu ajattelemaan, että Jumala kokisi samoin. Voi näet hyvin olla, että sinua viedään Raamatun naisten viitoittamaa tietä kokemaan inhimillisen ja järjen tason kuoleman, ennen kuin Jumala paljastaa kirkkautensa sinun elämäsi kautta toisille.

Selvää on, että Jumalan kansa on tänään monien suurten ja hallitsevien vihollisten ahdistama. Se tarvitsee niitä Jumalan miehiä ja naisia, jotka nousevat vastarintaan Jumalan kutsumina ja Hänen Henkensä voimassa. Ja näitä Jumalan ihmisiä valmistellaan epätoivon ja kärsimyksen koulussa. Jotta kunnia olisi yksin Jumalan!

Jumalan kansa näännyksissä?

“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää, enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä” (Aamos 8: 11-12).

Minusta näyttää siltä, että Jumalan kansa on tänään näännyksissä. Me hoipumme Aamoksen ennustuksen mukaisesti sinne tänne tullaksemme ravituiksi. Mikä on vikana, kun kuitenkin opetuksia tulee joka tuutista, kristillisiä kirjoja painetaan ennätysmäärät ja käytössä on ennen näkemättömän sosiaalisen median mahdollisuudet.

Jumalan kansalle tarjotaan kyllä monenlaista ruokaa, mutta vain pieni osa siitä on todella ravitsevaa. Meitä ravitseva opetus on sellaista, jossa meille murretaan Kristus-leipää. Se on sellaista opetusta, jossa keskitytään Jeesukseen ja silloin kuulijoiden sydämen silmät kiinnittyvät Häneen.

Nykyään on monenlaista “evankeliumia”, monenlaista “armoa” ja monta eri “Jeesusta”. Vilpitön ja nälkäinen kristitty ei välttämättä enää tiedä minne menisi ja mitä sanomaa uskoisi. Monet kertovat, etteivät löydä sellaista hengellistä kotia, jossa olisi painavaa Kristus-keskeistä sanomaa esillä.

Meille tarjotaan vaihtoehtona viihdettä, kaavamaisia perinteitä tai sanomaa, jossa Jeesus on melkein riittävä ruoka ja evankeliumi melkein pelastava sanoma. Meille tarjotaan lupauksia ihmeistä ja merkeistä ja samaan aikaan ristiinnaulittu Kristus jää jonnekin taka-alalle. Risti jää taka-alalle. Ja juuri se on Raamatun mukaan Jumalan kansan pelastava uutinen ja voima.

Ristiinnaulittu Jumalan Karitsa on taivaassa huomion ja palvonnan keskuksena. Sen tulisi olla sitä meillekin tänään. Monet kyllä opettavat, että ristin luota pitää lähteä eteenpäin ja ristin korostaminen kuuluu hengellisille lapsille. Todellisuudessa juuri evankeliumi ristillä syntiemme tähden kuolevasta Jumalasta on Jumalan kansan todellinen ruoka.

Jeesus julisti, että ilman Häntä me emme voi mitään. Siis me tarvitsemme kuulla opetusta, jossa Vapahtajamme on keskuksena, uskon alkajana, päämääränä ja päätepisteenä. Kun usko Roomalaiskirjeen mukaan syntyy evankeliumin kuulemisesta, se vahvistuu samalla tavalla: kuulemalla ilosanomaa Kristuksesta Jeesuksesta.

Jos siis olet nääntynyt ja kaipaat hengellistä ruokaa, älä enää etsi vastauksia itsestäsi. Älä myöskään odota ravintoa tyhjästä hengellisestä melskeestä tai juokse erilaisten superpuhujien perässä. Ymmärrä oikein: älä odota ihmekokemusta, joka lopettaa nälkäsi kertaheitolla. Käänny sen sijaan Jeesuksen puoleen ja pyydä, että Hän ruokkii sinut. Kuuntele niitä opetuksia, jotka saavat sinut sydämesi katsomaan kohti Ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Herraa. Hakeudu mahdollisuuksien mukaan niihin yhteisöihin, joissa Jumalan armo on esillä ja jossa sitä tarjotaan niin alas, että heikoinkin saa siitä osansa. Jumala ruokkii sinut Taivaallisella mannalla – Kristuksella Jeesuksella – ja silloin sinä tulet olemaan täynnä kiitosmieltä ja hengen hedelmää!

Aabrahamin ja meidän heikko usko

Uusi Testamentti ylistää Aabrahamin uskoa ja sen kestävyyttä. Meille on saattanut syntyä sellainen kuva kristillisestä elämästä, että siinä pitää olla aina vahva usko. Katsotaan nyt tarkemmin kantaisämme uskon vahvuutta ja ehkä löydämme sieltä meitä lohduttavan sanoman.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan luku 15 alkaa kohtauksella, jossa masentunut Aabraham on iltamyöhään telttansa uumenissa. Jumalan lupaus jälkeläisestä on alkanut tuntua kaukaiselta ja Aabrahamin usko on heikentynyt – “Jumala kyllä lupasi, mutta vuodet vierivät, eikä mitään tapahdu.”

Aabraham sai elämänsä 175 vuoden aikana kohdata Jumalalta seitsemän ilmestystä. Se on keskimäärin kerran 25 vuoteen. Aika arkista oli siis Aabrahamin elämä, eikö? Tässä luvussa 15 Jumala ilmestyy ja kehottaa Aabrahamia uskomaan aikaisemmin saamaansa lupaukseen. Huomaa lannistuneen uskon isämme vastaus: “Ethän ole antanut minulle (lupaamaasi) jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Aabraham oli alkanut katsoa olosuhteitaan ja kuluneita vuosiaan enemmän kuin Jumalan lupauksia ja se lannisti hänen uskonsa. Uskohan on yksinkertaisesti luottamusta Jumalan lupauksiin. Silloinkin, kun asiat näyttävät inhimillisesti menevän aivan väärään suuntaan.

Kyyneleet tulevat silmiini, kun ajattelen, miten Jumala kohteli masentunutta lastaan. Herra pyysi Aabrahamia astumaan ulos tunkkaisesta teltastaan. Voin nähdä sieluni silmin, kun tämä ikääntynyt mies murahtelee ja hiljalleen kömpii pihalle. Sitten Jumala käskee hänen katsoa taivaan tähtiä: “Katso Aabraham, sinä et tule saamaan vain yhtä jälkeläistä, vaan niin runsaasti kuin taivaalla on tähtiä.” Aabraham alkaa laskea tähtiä Jumalan pyynnöstä ja pian tajuaa, että Jumalan lupaukset menevät aivan yli hänen ymmärryksensä. Niillä ei ole enää mitään tekemistä Aabrahamin kykyjen tai olosuhteiden kanssa. “Aabraham, minä en pysty toteuttamaan lupauksiani vain rimaa hipoen, vaan teen enemmän kuin ikinä pystyt kuvittelemaan.”

Sitten seuraa näytelmän huippukohta: kaiken järjen vastaisesti Aabraham katselee tähtiä ja suostuu uskomaan enemmän Jumalaa kuin olosuhteita. Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen ja se oli se hetki, kun Jumala julisti Aabrahamin vanhurskaaksi. Silloin varsinaisesti vasta Jumala hyväksyi Aabrahamin yhteyteensä. Ja huomaa, vain uskon perusteella. Uskon, joka oli luottamusta Jumalan lupaukseen. Sivuhuomautuksena tämä kohta tulee usein esille Uudessa Testamentissa.

Eikö meilläkin ole tuhat ja yksi syytä epäillä Jumalan lupauksia? Eikö elämämme näytäkin monesti aivan toisenlaiselta kuin Jumalan lupaukset antaisivat olettaa? “Jos Jumala on todella ottanut minut lapsekseen ja rakastaa minua, miksi joudun kokemaan yhä uutta kärsimystä” Emmekö masennu monta kertaa juuri siksi, että Jumalan lupausten ja elämämme olosuhteiden välillä on armoton ristiriita? Mutta tiedätkö mitä? Aabrahamin piti odottaa lupauksen toteumista 25 vuotta. Se oli aika, jolloin Aabraham ja Saara olivat jo liian vanhoja inhimillisen käsityksen mukaan tekemään lapsia. Se aika oli mennyt varmuudella ohi. “Pelit” eivät enää toimineet. Mutta juuri silloin Jumala toimi!

Kun me ajattelemme, että Jumalan on mahdotonta toteuttaa lupauksiaan meidän elämässämme, tulemme vielä hämmästymään. Tartu kiinni niihin satoihin lupauksiin, joita Jumala Raamatussa juuri sinulle lahjoittaa. Pidä niistä kiinni kuin pelastusrenkaasta, vaikka tuntuisi ja näyttäisi miltä. Ole varma, että ne vielä toteutuvat!

Ja jos olet menettänyt uskosi ja lannistunut, älä pelkää. Jumala tulee vierailemaan myös sinun tunkkaisessa ahtaudessasi ja kutsuu sinut näkemään Hänen mahdollisuutensa!

sateenkaari