Usko ei pelasta

”Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat” (Room. 3:22).

Usko Jeesukseen Kristukseen syntieni sovittajana riittää pelastukseen. Mutta joskus tämän lauseen painotus siirtyy sanaan usko. Silloin aletaan puhua vahvasta uskosta, voittavasta uskosta, siunaukset omistavasta uskosta, pelastuksen voittavasta uskosta.

Uskosta voi täten tulla uskoa omaan uskoon. Eli uskoa ihmisen kykyyn uskoa. Voimme puhua kristillisestä uskosta, josta puuttuu Kristus.

Raamatullista uskoa voisi kuvata käyttäen seuraavaa esimerkkiä: Viet autosi huoltoon automekaanikolle ja luovutat hänelle avaimet, koska luotat hänen osaamiseensa korjata auto. Mekaanikko ei tarvitse työnsä toteutukseen sinun uskon vahvuutta, uskoit vähän tai paljon, kyse on mekaanikon ammattitaidosta.

Tätä samaa tarkoittaa usko Kristukseen. Se on pelastuksen suhteen elämän avaimien luovuttamista Hänelle siinä tietoisuudessa, että Hän on kykenevä meidän pelastamaan. Meitä ei pelasta meidän uskomme, vaan yksin Kristus. Usko katsoo Häneen ja vastaanottaa Jeesukselta kaiken tarvittavan.

Usko Kristukseen on myös avain hengelliseen kasvamiseen, pyhitykseen ja Jumalan palveluun. Kaikissa asioissa usko on luottamusta Jeesukseen, joka tahtoo ja kykenee lahjoittamaan meille Elämän. Usko on itsessään tyhjä ja merkityksetön mutta ojentuessaan kohteeseensa, se omistaa kaiken hengellisen rikkauden.

Usko ei siis pelasta. Mutta Kristus kyllä.

Vuotava vene

”Sanomamme pääkohta on siis tämä: Meillä on sellainen ylipappi, joka istuu majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa.”  (Hebr. 8:1)

Oletko koskaan ollut elämäsi kanssa kuin vuotavassa veneessä? Olet kaukana ulapalla, maata ei ole näkyvissä ja veneeseesi tulee koko ajan lisää vettä. Yrität tukkia pohjassa olevia reikiä vaatekappaleilla ja sormillasi ja samalla yrität äyskäröidä vettä veneestä ulos.

Vaikka kuinka heität vettä veneestäsi, vene silti jatkaa vajoamistaan. Ja kun saat yhden reiän tukittua, toinen ilmaantuu viereen.

Tämä on kuvausta meidän taistelustamme syntiä vastaan. Tunnemme elämämme vajoavan syntisyytemme takia. Yritämme kaikin voimin taistella heikkouksiamme vastaan ja keskitämme koko tahdonvoimamme tukkimaan ”vuotavia kohtia”.

Jossain vaiheessa väsähdämme. Ymmärrämme, että omat voimamme eivät riitä. Huudamme Jeesusta mukaan ”vedenheittotalkoisiin”, mutta Häntä asia ei tunnu kiinnostavan.

Juuri kun toteamme, että kaikesta yrittämisestämme huolimatta veneemme uppoaa ja vajoamme pinnan alle, Pyhä Henki muistuttaa meitä jostakin, jonka olemme unohtaneet taistelumme keskellä: Meillä on Vapahtaja. Meillä on Vapahtaja!

Hän ei tule tukkimaan veneen reikiä eikä heittämään vettä veneestä. Hän seisoo veneemme vieressä ja kutsuu meitä astumaan veden varaan.

Älä suostu enää keskittymään vuotavaan veneeseesi: Sinulla on Vapahtaja!

Sinut tunnetaan paremmin

”Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta.” (Jes. 11:3)

Me ihmiset arvioimme toisiamme sen perusteella, mitä näemme heistä silmillämme ja kuulemme korvillamme. Teemme arviomme ja langetamme tuomiomme sen mukaan, miltä toisen elämä ulkoisesti näyttää.

Tämä sama ajattelumalli saattaa helposti lipsahtaa myös jumalasuhteeseemme. Ehkä käytämme paljon voimiamme siihen, että näyttäytyisimme Jumalalle onnistuneena ja vahvana? Jos lankeamme syntiin, piiloudumme Jumalalta määräajaksi juuri sen tähden, ettemme uskalla näyttää Hänelle todellista tilaamme?

Onneksi Vapahtajamme Herra Jeesus Kristus tuntee meidät paljon paremmin. Hän on nähnyt elämämme jo ennen kuin me olimme syntyneet. Hän tietää lapsuuden traumamme, hylkäämisen kokemuksemme, sielumme syvät, piilossa olevat arvet ja ne sydämemme huoneet, joihin emme uskalla Häntä päästää.

Hän tietää epätoivoisen rakkauden tarpeemme, kipeän halumme olla näkyviä ja hyväksyttyjä. Hän tietää, miksi taistelemme samojen asioiden kanssa päivästä toiseen; Hän näkee syy-yhteydet paremmin kuin kukaan terapeutti.

Jeesukselle on turvallista kertoa kaikki, koska Hän jo tietää. Hänen luokseen on turvallista mennä syntien rusentamana, koska Hän on nähnyt kaatumisemme ennen kuin ne tapahtuivatkaan.

Hän ei odota meidän korjaavan elämäämme yksin. Hän odottaa meitä aina suurella rakkaudella. Ja Hänellä on oikeat täsmälääkkeet kullekin meistä: armo ja anteeksiantamus. Ne saavat sydämen sykkimään Jumalan suuntaan.

Kuuletko?

Jos aina vaan puhun
enkä koskaan kuuntele
tuskin itseltäni
mitään uutta voin oppia.

Siksi haluan oppia
kuuntelemaan.
Muita ihmisiä,
luontoa ja Luojaa.

Ehkä se onkin
viisauden virtaava
vesi.

Kuunteleminen
ja vastaanottaminen
ilman hetivalmista
omaa pinttynyttä
vastausta.

Se raikastaa
ummehtuneen
lätäkköni.

Kuuntele!
Kuuletko?
Se virtaa jo…

(Iiris)