Yksi kaikkien puolesta

Kun lähdin tälle taipaleelle, alku oli keveää juoksentelua tasaisella tiellä.
Myötätuulta ja virvoittavaa sadetta.

Matkan jatkuessa tuli myrskyt, helteet, kuoppaiset tiet, nousuja ja laskuja.
Kengät meni rikki. Hengästytti, juoksu hidastui kävelyksi.

Yhtäkkiä tietä ei tunnistanut enää tieksi, vaan se muistutti taistelutannerta.
Laukauksia, kranaatteja, tykkejä, sarjatulitusta.
Oli pukeuduttava kunnolla. Sain haarniskan, kypärän, miekan ja kilven.
Lisää tulitusta. Kävelykin tuli mahdottomaksi, ryömin.

Paha kävi ympärillä kuin kiljuva jalopeura, ei antanut hetken rauhaa,
tarttui jokaiseen tilaisuuteen tuhota kaikki, niellä elävältä.
Makasin maassa, ei ollut voimia ryömiäkään, mutta hengissä olin kilpeni turvin, jonka olin lahjaksi saanut.

Perille minä haluan. En ehkä pääse sinne juosten, kävellen enkä ryömien,
mutta minut saa kantaa, jos joku jaksaa. Ja joku jaksaa. Oman taistelunsa jo taistellut ja voittanut. Yksi kaikkien puolesta. Hän minut perille kantaa. Varmasti kantaa.

(Iiris)

37876128_1751450974967995_6337784502256926720_n

Taluta minua!

”Ole tukenani lupauksesi mukaan, niin saan elää. Älä vie toivoani. Taluta minua, pelasta minut niin pidän määräyksesi aina mielessäni.” (Ps. 119: 116)

Liian kovissa paineissa ja olosuhteissa mieli murtuu. Talorakenteissa puhutaan kosteuspisteestä, mutta ihmisten kohdalla voisi kai puhua murtumispisteestä? Mieli voi murtua toistuvista tragedioista tai yhdestä liian suuresta kriisistä.

Raamatun ihmiset näyttävät joutuneen lähes poikkeuksetta särkymään. Ajattelen Pietaria Jeesuksen viimeisenä yönä; hän taisi murtua pahemmin kuin ymmärrämmekään. Paavali joutui särkymään toistuvasti niin, että häntä lopulta voitaneen kutsua heikkouden ja lohdutuksen apostoliksi. Aabraham, Jaakob, Joosef – he kaikki kävivät ankaria kuolemankouluja.

Mielen murtuessa on neuvoton olo. Ei tiedä, miten jatkaisi hetkeä, jossa elää, saati tulevia päiviä. Silloin voi kokea joutuneensa pimeyteen, jossa ei osaa ottaa yhtään askelta. Jokainen askel tuntuu satuttavan. Siellä taisi psalmintekijä olla, kun hän pyysi Jumalaa taluttamaan häntä.

”Taluta minua.” Miten ihanan puhuttelevat sanat. Tässä olen, Herra, rikottu, neuvoton, kyvytön jatkamaan elämääni. Ota kädestäni kiinni. Vedä niin vahvasti, että seuraan sinua vaikka pelkäisin ja epäröisin. Taluta määrätietoisesti ja hellästi. Jos viet kohti pimeää, pidä yhä tiukemmin kiinni ja kuiskaa matkalla jotain lohduttavaa. Älä jätä minua vaikka en osaisi tai jaksaisi sinua päättäväisesti seurata. Älä vie toivoani vaan lahjoita sitä jokaiseen hetkeeni.

Itkupotkuraivarit

Tämän kesän piti olla erilainen. Ostimme Iiriksen kanssa vanhan pienen, 2000-luvulla remontoidun talon ja suunnittelimme tekevämme siihen pienen pintaremontin.

Tämän kesän toivoin olevan rauhoittumisen ja hengähtämisen aikaa. Voimat ovat olleet vähissä ja kipeät elämänvaiheet ovat seuranneet toisiaan viimeisten vuosien aikana.

Jouduimme talomme suhteen mahdottomiin haasteisiin. Ongelmia on paljastunut yhä laajemmin ja olemme yrittäneet osaamisemme ja jaksamisemme ylärajoilla tehdä pakollisia korjaustöitä. Mitä enemmän olemme saaneet valmiiksi, sitä enemmän on löytynyt uusia ongelmia.

Olen itkenyt, huutanut ja äksyillyt Jumalalle ja läheisilleni. Olen ollut neuvoton ja katkeamassa. Epäusko, epätoivo ja katkeruus ovat vierailleet tunteissani vuorojälkeen ja monesti kaikki yhdessä. Päällimmäisenä on ollut kysymys: Miten hyvä Jumala Sinä sallit meidän joutua tällaiseen umpikujaan?

Kuukausi sitten, juuri ennen tämän prosessin alkamista koin eräänä aamuna erityistä taivaan läheisyyttä. Tunsin, että minua kutsuttiin ”pienentymisen kouluun” jotta Jeesus voisi merkitä minulle enemmän. Tiesin jo kokemuksesta, että Jumalalla olisi jotain prosesseja varallani ja että ne tulisivat jollain tavalla tekemään kipeää. Mutta Jeesuksen syvempi tunteminen viehätti ja niinpä myönnyin. En olisi silloin uskonut miten seuraavat viikot tulisivat menemään. Juuri samana päivänä alkoi talon ongelmat paljastumaan ja sielun repivä epätoivo astui kuvaan.

Missä Jumala siis olet elämämme pimeyksien aikana? Katsotko meitä etäältä voimattomana ja haluttomana auttamaan?  Tarkkailetko elämäämme kuin tositv-ohjelmaa, huvittuneena sen eri käänteistä? Et, sinä olet lähellä. Pimeys on joskus verhonasi mutta Sinä olet kaiken takana ja keskellä. Sinä olet oikealla ja vasemmalla puolellamme. Sinä olet allamme kun putoamme.

Lapset saavat joskus itkupotkuraivareita joutuessaan kokemaan jaksamistaan suurempia hetkellisiä pettymyksiä. Olen aikuisenakin edelleen samanlainen. Miten vähäistä onkaan luottamukseni Taivaalliseen Isääni. Jos näkisin asiat hetken aikaa uskon silmin, huomaisin kaiken olevan juuri paikallaan. Ymmärtäisin olevani Jumalan elämänmittaisessa oppikoulussa juuri oikealla luokalla. Tänään opettelen pienentymään, jotta Jeesus mahtuisi elämääni hieman paremmin. Huomenna taitaa olla sama oppiaine. Onkohan samasta koulusta kyse myös sinun elämäsi kohdalla?

37728324_1749286295184463_1974896404459421696_n

 

Armon Aaltoihin

Kun kannan eteesi
Käsissäni
Murheeni.
Kun on pahempaakin
Paha olla.
Kun kaikki tuntuu
Liian raskaalle
Kun huolien
Riippakivillä ei
tunnu olevan
loppua.

Sillon astun vetten varaan
Kaikella painollani
Virtojesi kannateltavaksi.
Annan murheeni hukkua armon
Aaltoihin. Painua vetten alle.
Liueta pois. Ja siinä.
Armosi varassa. Kuuntelen
Kelluen vesiesi Kohinaa.

Suljen silmät. Ja olen vaan.
Sanon etten enää jaksa.
kannattele Sinä minua, Isä.
Ota Sinä murheeni pois.
Pese pois synkät ajatukset
Ja surujen mustat kyynelvirrat.

Sillä Sinä Isä sen kestät.
Kestät kuulla väsymykset,
Turhautumiset, murheet,
Tummenneet muistot.
Kestät sen, etten aina
tanssi ilossa, viiletä metsäteillä.
Etten aina jaksa. Että väsyn.
Harmistun. Että suru valtaa mielen.
Että synkistyn. Että epäilen
Mitä tästä sittenkään tulee.

Sinä kestät mielipahan.
Surullisten saarten usvat
pyyhit kädelläsi pois.
Et koskaan luullutkaan että
olisin enemmän kuin
Väsyvä ihminen.
Ontuva
Ihmisenlapsi.
Et odottanut suuria.

Vaan Nostit minut kädellesi.
Silloin kun vähiten sen ansaitsin.
Puhuttelit hellästi. Kuiskasit kultahiharoin.
Puhuit suloisin lempeyden sanoin. Pyyhit
pois kyyneleet, suoristit hiuksieni rusetin
Ja tunnustit sen: Ei sinun tarvise jaksaa,
olet Minun ihminen.

Suutelit otsalle. Hymyilit hiljaa. Kannattelit. Pidit huolen. Suojasit. Asetit kämmenellesi
ja puhuit kuin aarteelle.

Silti Minä sinua rakastin, eikä se mihinkään muutu. Rakastan yhä. Vaikka väsyt. Vaikka murehdut. Olet silti Minun ainoani. Ei ole toista samanmoista, kätteni tekemää. Olet jalokiveni, juuri siinä, kyynelsilmin, rusoposkin. Olet kalleimpani, korkeaan hintaan omakseni lunastettu. En Minä sinua siitä soimaa, ettet tänään jaksa. Että tänään suret. Että murheita Murehdit.

Sillä niin on paras. Sinä tulit. Isäsi luokse. Niinkuin tulee pieni lapsi. Istuit sylliin ja itkit. Nojasit Minuun kaiken väsymyksen. Jäit keinumaan rintaani vasten, uppoutuen syliini, vaatteeni helmaan.

Anna siis kuivata kyyneleesi. Pyyhkiä surusi sumuiset saaret kämmenelläni pois. Sillä niin kääntyy se virta. Sen virran suunta. Vuodattaessasi sydämesi murheen, kuin poikani Daavid. Niin siis Vuodatit Minulle sisimpäsi, kunnes se oli kyynelistä ihan tyhjä. Ja täyttyivät maljat. Kääntyivät Taivaan lohdutuksen virrat tarkasti sinua päin. Ja juuri silloin. Siinä hetkessä.

Virtasi rauha. Kumpusi lepo. Liplatteli armolliset aallot. Ja niin sinä surusi unohdit, niin mureni murheesi pois. Nojatessa rintaani vasten. Leväten kaikella painolla kämmenteni kätkössä. Lohduttavien siipien suojissa.

Eikä minulla enää ollut
Mitä kantaa.
Riippakivet katkoit
naruineen pois.
Enkä minä enää
Ollut
niin pahasti
jumissa. Murheitten
Murennettavana.

Niin minun
Huoleni kaikkosivat
Kauas. Eikä murheita
Enää mistään tavattu.
Ne olivat lentäneet pois
Kuin mestäkyyhkyt
Kukin omille pesilleen
Kauas peltojen taa.
Unohtaneet osansa
minussa. Lähteneet
Niille Vainoille
Jotka ääneti vaalenivat
Majani takana.

Kirsi Koskinen

My Daily Manna -blogista löydät 43-vuotiaan kotiäidin, Kirsi Koskisen kirjoittamia runoja. Joka päivälle löydät yhden uuden julkaisun – tuoksuja ja hunajanpisaroita, sanoja ja kuvia Taivaallisen Isän sydämeltä.

https://www.facebook.com/KirsiKoskinen.MyDailyManna/

37630505_661451327521947_9188818720015777792_n.jpg

Kuvan tekijänoikeuskorvaukset malksettu/Shutterstock 365 päivän tilaus, My Daily Mannan vakiolisenssi nro SSTK-0EBF3-D386.