Käveletkö veden päällä?

”Me olemme tänään nähneet sellaista, mitä ei voisi uskoa todeksi.” (Luuk. 5: 26)

Ei varmasti olisi ollut helppoa olla Pietarin housuissa tänä kyseisenä yönä Gennesaretin järvellä. Myrsky oli hurja ja kokeneet veneilijät luulivat jo kuolevansa. Pimeydessä ei erottanut mitään – paitsi hohtavan hahmon, joka näytti aaveelta.

Jeesus oli Pietarille kuin pelastusrengas. Hän uskaltautui ottamaan askeleen veneestä veden varaan. Hämmästys oli varmasti valtaisa sekä Pietarilla että muilla opetuslapsilla; vedenpinta kannatti Pietarin painon.

Me olemme elämässä monta kertaa aivan samassa tilanteessa. Myrskyt heittelevät meitä rajusti ja olemme epätoivoisia elämämme suhteen. Ainoa ulospääsytie näyttää olevan astuminen veden varaan. Se on sokeaa sokeaa luottamusta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Sitä kutsutaan myös uskoksi.

Kävelyllä veden päällä ainoa oleellinen asia on se, minne sydämen silmät ovat suuntautuneet. Jos katse pysyy Jeesuksen avoimissa käsivarsissa, uskaliaat ja inhimillisesti mahdottomiksi tuomitut tilanteet muuttuvat Jumalan kirkkauden porteiksi. Jos taas huomio suuntautuu järjettömiin olosuhteisiin, mieli katkeaa ja sisin on heti hukkumassa.

”Me olemme nähneet tänään jotain sellaista, mitä ei voisi uskoa todeksi.” Alkuperäiset sanat tulivat niiden ihmisten suusta, jotka näkivät ramman nousevan sairasvuoteeltaan. Samat sanat kuuluivat varmasti myrskyisänä yönä Genesaretilla. Ja aivan sama kiitollinen todistus kuuluu niiden ihmisten elämästä, jotka ovat joutuneet mahdollisuuksiaan suurempiin kriiseihin. He saavat nähdä Jumalan Pojan kirkkauden.

layne-lawson-101816-unsplash

Toisenlainen säkeistö

”Veljeni, iloitkaa siis Herrassa!” (Fil. 3:1)

Sisälläni on jo useita viikkoja soinut aika mollivoittoiset laulut. Kiitollisen mielen sijaan olen ollut täynnä ihmetystä, uupumusta, suuttumusta ja katkeruuttakin.

Itkuni keskeltä, jostain syvältä, olen kuulevinani toisenlaisen säkeistön. Se on hiljaista mutta päättäväisen vahvaa musiikkia. Se tuntuu soivan taukoamatta, vaikka vain harvoin havahdun kuulemaan sitä.

Yritän hiljentyä ja kuunnella sen sanoja. En saa niistä vielä oikein selvää mutta jo pelkkä musiikki on lempeän hoitavaa ja kuitenkin mahtipontista. Mitä enemmän kuuntelen, sitä voimakkaammin musiikki tuntuu soivan. Nyt ymmärrän – se suuntautuu itse Kaikkivaltiaalle. Se taitaa olla Jeesuksen Hengen laulua Isälle. Mahtipontisuus taitaa tulla siitä, että enkelit laulavat mukana. Samoin kaikki pyhät.

Voi kuinka haluaisin liittyä kuoroon mukaan. Alan hävetä viimeisten viikkojen laulujani; ne ovat olleet aivan toisenlaisia. Mutta tämä säkeistö huokuu luottamusta ja läheisyydestä kumpuavaa ylistystä.

Ja mikä kertosäe. Nousen seisomaan ja itken mukana. Jotenkin hometalot, kivut, vaikeat ihmissuhteet ja omat muut ongelmani unohtuvat mielestä. Voi kun osaisin useammin liittyä mukaan tähän ikiaikaiseen ja päättymättömään lauluun. Tämä musiikki taitaa soida kerran perillä?

toisenlainensakeisto

Rakennustöiden aika

”Te odotatte paljon mutta saatte vähän. Te viette sadon kotiinne, mutta minä puhallan sen pois. Miksi? kysyy Herra Sebaot. Siksi, että kukin teistä ajattelee vain omaa taloaan, vaikka minun temppelini on raunioina.” (Hag. 1:9)

Jumalan seurakunta on tänään se Temppeli, jossa Herra Jeesus asuu ja vaikuttaa. Tämä temppeli rakentuu jokaisesta Jeesukseen uskovasta ihmisestä; me olemme kukin temppeliin kuuluvia ”eläviä kiviä (1. Piet. 2:5)”.

Haggai kuulutti Jumalan äänitorvena noin vuonna 500 eKr., että oli aika rakentaa Herran temppeliä. Rakennustyöt oli kyllä aloitettu mutta työn raskauden ja jatkuvien vastustusten takia ne olivat keskeytyneet. Kansa oli kääntänyt huomionsa omiin taloihinsa ja kukin huolehti temppelihanketta enemmän omista eduistaan. Haggai muistutti, että Jumalan valtakunnan tulee aina olla ensisijalla, silloin kaikki muukin annetaan. Muistatko muuten, kuka Raamatun henkilö opetti samalla tavalla?

Jumalan temppelistä puuttuu tänään paljon kiviä. Seinämissä on kiviä, jotka ovat irtoamassa ja paljon kiviä lojuu maassa. Jotkut kivet on viety etäälle. On rakennustöiden aika. Rukoillaan sitä armoa, että me alkaisimme nähdä itsemme sijasta lähimmäisemme tarpeita. Pyydetään Jumalaa vaikuttamaan meissä sitä tahtoa, että alamme huolehtia toisistamme?

Sinua tarvitaan. Kukaan toinen ei voi täyttää sitä rakennusmiehen- ja naisen paikkaa, joka on juuri sinulle suunniteltu. Rakentajille kuuluu seuraava Valtakunnan lainalaisuus: Kun huolehtii toisista, tulee itse huolehdituksi.

rakennustoidenaika_SAM7615

Liian kadonnut lammas?

”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut!” (Ps. 119:176).

Liian monta väärää askelta, väärää päätöstä, ihmissuhdetta; liian paljon kapinaa, uhmaa, selän kääntämistä? Olen kuin eksynyt lammas, mutta olenko jo liian kaukana Jumalan auttavalle toiminnalle?

Olisin tavoittamattomissa, jos asiani jäisivät itseni tai toisten ihmisten varaan. Minulla on kuitenkin verrattoman riittävä ja aina toimiva apu: Herra Jeesus Kristus. Hän on se Hyvä Paimen, joka on erikoistunut uppiniskaisiin ja heikkoihin lampaisiin. Itseasiassa muunlaisia Hänen laumassaan ei olekaan.

Tälla Paimenella on supermiehen kuuloaisti. Hän kuulee hiljaisimman ja heikoimmankin avunhuudon. Hän itseasiassa näkee jokaisen kyyneleenkin laumassaan.

Tämä Paimen on jatkuvasti liikkeellä. Hänen lampaansa ovat yksitellen ja joskus kaikki yhdessä hakoteillä ja suuressa vaarassa. Hän etsii niistä jokaisen; se on Hänen sydämen asiansa.

Mitä siis voin tehdä, kun koen olevani avuton ja liian kaukana? Voin parkaista hennon ja itkuisen pyynnön Jeesukselleni. Voin kertoa Hänelle, miten likainen ja rähjääntynyt olen ja miten omat tieni tekivätkin minut vain onnettomaksi.

Yksi hento pyyntö ja Paimen lähtee liikkeelle. Et löydä tietäsi kotiin? Ei hätää, Paimen löytää sinut. Olet liian väsynyt jatkamaan matkaa? Sinut kannetaan. Olet liian likainen ja liian häpeissäsi? Sinut viedään tyynten vetten ääreen pesulle ja vihreille niityille lepäämään.

Et koskaan ole kuin huokauksen päässä Paimenesta.

liianeksynytlammas

Sinuun minä turvaan

Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Sinä, Herra, olet rikas antaja. Ei minulla ole mitään mitä en olisi lahjaksi saanut. Ei mitään mistä sinä et huolta pitäisi. Eikä mitään mikä mitään olisi sinun rinnallasi. Sinä olet minun rikkauteni, Herra. Sinä yksin olet minun suojani. Sinuun minä turvaan.

(Iiris)

38678034_1771733416273084_5161857404761014272_n