Jumalan asettama tiesulku

”Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli.” (Job. 19: 8)

Oletko joutunut umpikujaan elämäsi kanssa? Oletko joutunut pysäyttämään elämäsi vauhdin ja jäämään tiensivuun vailla etenemissuuntaa? Tuntuuko siltä, että sinun ja toivorikkaan huomisen välillä olisi liian suuri kivivalli?

Ajattelen Jari-Matti Latvalaa Jyväskylän MM-ralleissa viimeisillä erikoiskokeilla. Vauhti on hurja, nuotitukset pelaavat ja auto tuntuu ohjautuvan kuin unelma. On kuin liitäisi elämän päällä. Sitten kuvittele, että yllättäen edessä seisoisi keltaliivinen mies kädet levällään – keskellä erikoiskoetta! Latvala joutuisi pysähtymään, sekunnit kuluisivat vastustajien eduksi ja turhaantuminen paisuisi. Latvala yrittäisi huutaa miestä väistymään, mutta ei. Hän kertoo olevansa kisäjärjestäjien edustaja, tehtävänään keskeyttää erikoiskoe.

Myös Jumalalla on joskus yllään keltaiset huomioliivit. Kesken elämämme soljuvan etenemisen ja onnistumisten kiidon hän seisoo edessämme ja pakottaa meidät pysähtymään. Et varmaankaan ole huomannut Hänen seisovan tielläsi, koska Hän yleensä naamioituu erilaisiin asuihin. Hän saattaa seistä tielläsi onnettomuuden otsikolla? Tai ehkä Hän on verhoutunut kipeän ihmissuhdekuvion taakse? Kenties kohtaamasi kivivalli liittyy omaisuuden menettämiseen tai läheisen kuolemaan? Voit olla kuitenkin varma, että kyseessä on aina sama keltaliivinen Jumala.

Jumala osaa turhauttaa. Tiesulut tuntuvat tulevan eteen aivan väärissä kohdissa tai väärille ihmisille. Emme ymmärrä, miksi me joudumme pysähtymään kuin toiset näyttävät aina vain kaahaavan vailla huolen häivää. Mutta kaiken takana on äärimmäisen rakastava ja huolehtiva Jumala. Sinut ja minut pysäytetään, koska meille tahdotaan antaa enemmän kuin haluaisimme ottaa vastaan.

Mitä tiesululla tulee tehdä? Sammuta moottori ja avaa ovi. Suostu hetkeksi pysähtymään. Kannattaa myös avata ikkuna ja keskustella huomioliivimiehen kanssa. Hänellä saattaa olla sinulle sanottavaa.

Tämänpäivän pysähtymiset luovat huomisen riemullisen vauhdin. Huomioliivimies tahtoo istua kyytiimme ja nuotittaa elämäämme entistä tarkemmin.

man-people-color-helmet-job-construction-worker-690436-pxhere.com

Armollisuus ennen muuta

”Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: `Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.´ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9: 13)

Kuinka paljon tämä aika tarvitseekaan armollisia kristittyjä! Sellaisia ihmisiä, jotka ovat toisten puutteita ja kipuja nähdessään valmiita auttamaan ja kärsimään yhdessä. Sormella on aina helppoa osoittaa, samaistuminen ja auttaminen ovat vaikeampaa.

Havahduin tämän tekstin edessä. Jeesus nostaa saman Vanhan Testamentin raamatunjakeen kahteen kertaan samalle kuulijakunnalle (9:13/ 12:7). Kun fariseukset – aikansa Raamattuun perehtyneet ja hengellisesti valveutuneet ihmiset – arvioivat Jeesusta ja Hänen seurassaan olevia ihmisiä Jumalan lain ja siitä johdettujen perinnäissääntöjen kautta, Jeesus vastaa kahdesti täsmälleen samalla tavalla: armahtavaisuuden tulee olla Jumalan valtakunnan ensimmäinen kriteeri ihmissuhteissa.

Jeesuksen sanat olivat myrkkyä kuulijoilleen. Hän käyttää sanontoja ”Menkää ja tutkikaa” sekä ”Jos ymmärtäisitte…” Fariseukset nimenomaan tutkivat Raamattua ja halusivat ymmärtää Jumalan tahdon sekä laittaa sen käytäntöön. Jotakin oli mennyt kuitenkin pahasti pieleen. Ajattele – he arvioivat Jumalaa Hänen lakinsa mittapuulla ja totesivat Hänet vajaamittaiseksi!

Jeesus meni rohkeasti ihmisten luokse, koska Hän rakasti heitä. Hän näki jokaisen ihmisen Jumalan luomana ja siksi rakastettuna. Hän näki synnin aiheuttamat ongelmat ja kärsimykset mutta ei tyytynyt etäältä vaatimaan ihmisiä parantamaan itseään. Hän meni vaikeuksissa olevien luokse ja vapautti heitä niistä taakoista, joista he eivät olleet itseään kyenneet vapauttamaan.

On helppoa kivuta norsunluutorniin ja tähystellä toisten puutteita. Siinä ei ole mitään jumalallista. Jeesus antaa esimerkin sekä kutsuu meitä kuitenkin paljon suurenmoisempaan tehtävään: auttamaan ihmisiä heidän ongelmissaan. Se vaatii kykyä asettua toisen asemaan ja nähdä toinen arvokkaana. Se taitaa onnistua vain kärsimyksen kouluja läpikäyneiltä?

DSC06296

Herra, varjele minua itseltäni

Armottomuudeltani, omavoimaisuudeltani, kuuroilta korviltani, sokeilta silmiltäni, leppymättömältä luonteeltani, ylpeydeltäni, ymmärtämättömyydeltäni. Nopealta vihaltani. Hallitsemattomilta peloiltani.

Varjele, etten hätäillessäni astu harhaan. Pahalla tuulella puhalla tuuliani minne sattuu.

Herra, varjele! Etten itseäni itseeni loukkaa.

(Iiris)

37838184_1754047434708349_1240358715106787328_n