Kaikki hyvä elämässämme on lahjaa

”Johannes vastasi: `Ei kukaan voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta´.” (Joh. 3:27)

Kirjoitan nyt hyvin henkilökohtaisesti asiasta, jonka olen vasta hiljattain ymmärtänyt: kaikki elämämme hyvät asiat ovat Jumalan lahjaa. Me helposti ylpeilemme viisaudellamme, tahdonvoimallamme, onnistumisillamme, hengellisillä ansioillamme – listaa voisi jatkaa loputtomiin – mutta emme aina ymmärrä, että ihan kaikki elämämme Hyvä tulee suoraan taivaasta.

Kerron esimerkin. Luen nykyään Raamattua itselleni harvinaisen paljon. Joku on kysynyt, mistä tekstini syntyvät ja miten niitä voi tulla niin usein? Vastaus on se, että luen Raamattua päivittäin. Mutta ymmärrä tämä oikein: en lue sitä, että olisin parempi kristitty tai että ansaitsisin sillä jotain Jumalalta, vaan sen yksinkertaisen syyn takia, että tarvitsen sitä niin kipeästi. Olen niin ahdistunut, rikkinäinen, koen kovia fyysisiä kipuja, taistelen mieleni kanssa ja tunnen olevani hyvin syntinen. Luen Raamattua, koska minun on pakko. En muuten pysyisi ”hengissä”.

Vielä hetki sitten tiesin kyllä, että Raamatun lukeminen on todella tärkeää. Vielä tärkeämpää sen tunteminen on, jos pyrkii opettamaan toisia. Poliisinakin minun oli tunnettava Suomen lainsäädäntö, jotta pystyin ratkaisemaan oikein ongelmatilanteita. Vielä tärkeämpää on tuntea Raamattu, jottei ohjaisi ihmisiä harhaan. Mutta vaikka tiesin tämän, minulla oli pitkiä – toistan – pitkiä aikoja, etten edes avannut Raamattuani. Pari vuotta sitten minun piti valmistautua erääseen loppukesästä pidettävään kokoukseen. Muistan kun etsin Raamattuani vastuun painamana ympäri taloa ja sen löydettyäni huomasin sen olevan paksun pölyn peitossa. Häpesin itseäni ja ajattelin, että olen maailman laiskin kristitty.

Johannes Kastaja sanoi, ettei ihminen voi repiä mitään taivaasta, ellei sitä hänelle anneta. Jeesus sanoi saman totuuden Pilatukselle, kun tämä luuli, että hänen käsissään oli Jeesuksen elämästä päättäminen. Tämä totuus tarkoittaa sitä, että kaikki se hyvä, jota elämässämme on, on Jumalan antamaa lahjaa. Joskus Jumala ottaa siunauksiaan meiltä hetkeksi pois, jotta ymmärtäisimme asian. Meidän ei kannattaisi ylpeillä hengellisillä harjoituksillamme, pyhityksellämme, parannuksenteon aitoudellamme tai teologisella ymmärtämisellämme. Ei myöskään työpaikoillamme, ansioillamme, onnistuneilla avioliitoillamme tai hyvin kasvatetuilla lapsillamme. Kaikki sekin on lahjaa.

Tiedätkö mitä? Kun meiltä puuttuu tarvitsemiamme asioita, meitä on kehotettu pyytämään niitä Isältämme. Me olemme jatkuvasti ja kaikin tavoin täysin riippuvaisia Isämme hyvistä anneista. Me saamme pyytää puutteeseemme ja jättää vastauksen Jumalan päätettäväksi. Jeesushan kehotti meitä Isä meidän -rukouksessaan pyytämään syntejämme päivittäin anteeksi mutta myös päivittäistä elatuksen saamista. Ja varjelusta pahalta.

Kerroin, että luen nyt paljon Raamattua. Jos alan nousemaan sillä jonkun toisen kristityn yläpuolelle, asia voi olla huomenna toisin. Halu tutkia Raamattua on Jumalan antamaa lahjaa. Tunnen itseni jo niin hyvin, etten luota omaan itsekuriini. En voi kuin rukoilla, että Jumala vaikuttaisi hyvän tahtonsa tapahtumisen. Kaikki hyvä tulee Häneltä.

Kaikkihyvatulee_DSC02040

Jumala parantaa uskottomuutesi

”Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani, vihani on väistynyt heistä pois” (Hoos. 14: 5).

Hoosealla oli ollut Israelin kansalle kova sanoma: nämä ovat hylänneet Jumalansa ja palvelleet uskottomuudzessaan muita jumalia, siksi kansa joutuisi kokemaan kovia ja jättämään maansa valloittajavaltion toimesta.

Uskottomuus Jumalaa kohtaan tarkoittaa sitä, että haemme elämämme turvaa ja mielekkyyttä ensisijaisesti muualta kuin Hänestä: rahasta, ihmissuhteista, työurista, nautinnonhaluistamme ja omasta itsestämme ja niin edelleen. Nämähän ovat itsessään monesti hyviä juttuja. Ne saavat vain Jumalan paikan elämässämme, ne ovat niitä asioita joihin loppukädessä luotamme elämässämme. Niinpä ne saattavatkin olla uskottomuutta Jumalalle, joka tahtoo olla elämässämme ensimmäinen ja ainoa todellinen turva.

Jumala ei hylkää ihmistä uskottomuudestaan. Se on yhtä mahdotonta kuin, että Hän olisi antanut Israelin kansan mennä menojaan. Jumala sen sijaan lupaa parantaa meidät. Miten tämä tapahtuu? Jumala osoittaa muut turvat kannattamattomiksi. Oletko joutunut rahapulaan, onko ihmissuhteesi kokeneet yllättäviä ja traagisia käänteitä, eikö työurasi olekaan mennyt niin kuin ajattelit? Huudamme tällaisissa asioissa missä Jumala on, mutta entä jos Jumala on kaiken takana? Entä jos Hän haluaa jälleen kiinnittää meidän sydäntämme ja toivoamme yksin Häneen? Entä jos ongelmiemme takana onkin Jumala, joka haluaa vaihtaa korvikkeemme johonkin paljon antavampaan ja kestävään – Häneen itseensä?

Jumala tekee tätä työtään meissä, koska Hän rakastaa meitä. Jotkut ajattelevat, etteivät enää voi sellaisten ja tällaisten ongelmien ja historian jälkeen olla Jumalan rakastettuja. Mutta kuule! Jumala rakastaa sinua loppumattomalla ja iankaikkisella rakkaudella eikä se ole mitenkään sidoksissa siihen millainen sinä olet. Hän on ilmoittanut rakastavansa meitä omasta tahdostaan – siis sen sijaan että Hänen rakkautensa pomppisi meidän elämämme laadun mukaan, se pysyy muuttumattomana, koska Jumala on muuttumaton.

Ethän enää suostu elämään Jumalan valheellisen vihan alaisuudessa? Kristus kärsi Jumalan vihan meidän uskottomuuden tähden ja nyt Jumalalla on perheväelleen rakkautta enemmän kuin voit kuvitella. Se rakkaus ulottuu elämäsi pimeyteen saakka ja pystyy siellä työskentelemään sinun parhaaksesi.

SAMSUNG CSC

Erota pelastus ja pyhitys toisistaan!

Luulen, ettei mistään asiasta tule niin paljon kristittyjen kesken sekaannusta kuin vanhurskautuksen ja pyhityksen sekoittamisesta toisiinsa. Nämä kaksi raamatullista käsitettä on ymmärrettävä oikein ja ne pitää lisäksi pitää erillään. Muuten armo ja Kristuksen risti hämärtyy ja jäljelle jää vain epämääräinen uskonnollisuus.

Jumala pelastaa meidät yksin armosta, uskon kautta. Se tarkoittaa sitä, että uskon syntyessä ihmisen sydämessä hän omistaa Jumala lahjan, Kristuksen. Jumala katsoo tällaista ihmistä hyväksyvästi ja lukee tämän vanhurskaaksi. Paavali ilmaisee asian jopa niin vahvasti, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Jumala ottaa yhteyteensä siis syntisen, kelvottoman ihmisen, joka ei ole päässyt synneistään eroon. Ihminen on edelleen syntinen, mutta sitä syntiä ei Kristuksen tähden lueta hänelle enää syyksi. Tätä on pelastus. Pelastuksen perustan täytyy aina pysyä puhtaana ja raamatullisena. Usko – jonka Jumala lahjoittaa – pelastaa suurimmankin syntisen ja peittää suurimmatkin synnit.

Pelastukseen liitetään usein pyhitys väärällä tavalla mukaan. Pyhitys on sitä työtä, mitä Jumalan Henki alkaa uskoon tulleessa ihmisessä tehdä. Pyhä Henki alkaa ”siivota” ihmisen syntejä ja tuoda Herran Jeesuksen olemusta esille. Pyhä Henki taistelee meidän vanhaa luontoamme vastaa ja tuo esiin Hengen hedelmiä, siis itse Kristusta. Paavali puhuu jopa Elämän Hengen laista (Room. 8:2) tarkoittaen, että me voimme luottaa siihen työhön mitä Jumalan Henki tekee. Se on yhtä varmaa kuin painovoimalaki. Pyhityskin tapahtuu siis levon kautta. Siinä Jumala on aktiivinen. Pyhitys on tärkeä asia kristityn elämässä ja siksi Raamattu korostaa sitä.

Mutta huomaa tämä: me emme pelastu pyhityksemme määrän tai sen puutteen johdosta.  Jos sekoitamme pyhityksen pelastukseen, tarkoittaa se seuraavaa: me pelastumme Jeesuksen sovitustyön ja oman kehittyvän pyhityksemme kautta? Siis pelastus tapahtuu minun ja Jeesuksen yhteistyössä. Tällöin herää kysymys, miten voin olla varma pelastuksestani, kuinka paljon pelastuksessa on siis kiinni ”minun osuudestani”? Onko Jeesuksen sovitustyö 80% ja minun osuuteni 20%? Tämä sekaannus on vihollisemme työtä ja se ei tee mitään muuta kuin hämärtää evankeliumin valtavaa kirkkautta ja vie kunniaa Jeesuksen sovitustyöltä.

Paavali toteaa monessa yhteydessä, ettemme me pelastu lain tekojen kautta, tarkoittaen myös kymmentä käskyä. Ymmärrämmehän, että vaikka pystyisimme pitämään koko kymmenen käskyä ja olemaan moitteettomia, emme olisi yhtään lähempänä pelastusta kuin julkisyntinen? Tai jos joku rikkoo räikeästi kaikkia 10 käskyä vastaan mutta uskoo evankeliumin, hänet luetaan vanhurskaaksi?

Kristitty on siis yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Hänellä itsellään on edelleen lukuisia syntejä ja hänessä on vanha luonto, joka sotii Jumalaa vastaan. Mutta uskon kautta hänet jatkuvasti luetaan pyhäksi. Vanhurskaaksi lukemisen tähden hän pelastuu, oli pyhitys sitten edennyt miten tahansa. Ihminen pelastuu siis yksin ja ainoastaan Kristuksen tähden.

Mikään ei estä Jumalan Hengen pyhittävää työtä elämässämme niin paljon kuin armon evankeliumin peittäminen erilaisella ehdoilla ja vaatimuksilla. Kun Jumalan vapaa armo ja anteeksiantamus rajoitetaan, evankeliumi (Pyhä Henki) tehdään aseettomaksi. Mutta jos armo saa olla Jumalan todellinen armo, se vaikuttaa kristityn sisällä Jumalan mielen mukaisia asioita. Se on kuin aurinko, joka loistaa kasville ja kasvi suuntautuu kohti valoa.

Pelastuuko siis avionrikkoja, varas, homoseksuaali, ahne tai katkera ihminen uskonsa kautta Jeesukseen? Aivan varmasti, muuten Raamattu ei ole totta ja Jeesuksen työ on vain osittain riittävä. Toinen kysymys kuuluu: tekeekö Pyhä Henki työtään heissä (meissä) muuttaakseen heitä Kristuksen kaltaisuuteen – siis elämään Jumalan hyvän lain mukaan. Aivan varmasti tekee. Mutta jos pyhittävä työ jää kesken, niin kuin ristin ryövärin kohdalla – samoin se jää jokaisen meidän kohdallamme – riittääkö Jeesuksen sovitustyö silti? Riittää. Aivan varmasti riittää.

erotapelastusjapyhitys_IMG_4228

 

Syntisten ystävä

Kristus on syntisten ystävä. Minun. Eronneen. Sinun. Juomarin. Hänen. Varkaan. Meidän. Ahneiden. Teidän. Juoruajien. Heidän. Homojen. Kristus on antanut henkensä kaikkien ystäviensä puolesta. Eikä mikään voi riistää meitä Hänen kädestään. Ei mikään. Ei edes epäusko, luulot tai armottomuus. Sillä Kristuksen työ on täydellinen. Aukoton armo. Se ei siivilöi ketään pois.

(Iiris)

31306752_1639342622845498_7067735046278348800_n