Hengellisten lihasten pullistelua

Meillä kristityillä on monesti tapana esitellä oman uskomme erinomaisuutta toisillemme. Me haluamme, että meidän hengellisyytemme, uhrautumisemme, antautumisemme, moraalimme ja viisautemme huomattaisiin. Aivan samoin hengelliset työntekijät helposti pinnan alla kilpailevat keskenään siitä, kuka saa eniten aikaan, kuka tavoittaa eniten ihmisiä ja kenen puheet ovat suosituimpia. Ainakin itse syyllistyn tähän. Myös kristilliset järjestöt monesti haluavat osoittaa omaa paremmuuttaan toisiinsa nähden.

Opetuslapset myös kävivät tiukkoja keskusteluja siitä, kuka heistä oli suurin. Matteuksen evankeliumin luvussa 18 huomaamme yhden tällaisen väittelyn. Kun he eivät päässeet yksimielisyyteen, kysyivät he asiaa Jeesukselta. Kysymys oli verhoiltu laajemmaksi kuin mitä se todellisuudessa oli: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa.” Juuri hetkeä ennen voin vain kuvitella, kuinka esimerkiksi Pietari korotti ääntään ja sanoi: ”Muistakaa, että minä olen juuri tullut alas kirkastusvuorelta ja minä olin se, joka kävelin veden päällä. Enköhän minä siis saa lähimmän istuimen Jeesuksen viereltä taivaan valtakunnassa?” Pietari, Jaakob ja johannes olivat juuri olleet kirkastusvuorelta Jeesuksen kanssa ja nähneet Hänen kirkkautensa. Sen olisi pitänyt saada heidät ymmärtämään oma pienuutensa ja syntisyytensä, tehdä heidät nöyriksi. Mutta sen sijaan he alkoivatkin pullistella hengellisiä lihaksiaan.

Jeesus sanoi heille jotakin, joka on meillekin äärimmäisen tärkeä läksy: ”Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaiseksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Uskon Jeesuksen sanojen olleen järkytys opetuslapsille. Olivathan he Jeesuksen itsensä valitsemia apostoleja. ”Meidänkö on käännyttävä?” Jeesuksen sana kääntymisestä tarkoittaa ”jyrkkää käännöstä”, suuntaa oli siis vaihdettava kokonaan.

Jeesus tarkoitti, että Jumalan valtakunnassa ei voida pullistella omilla hengellisillä lihaksillaan. Uudessa liitossa ei kertakaikkiaan ole sijaa ihmisen omille suorituksille ja hengelliselle kilpailulle. Ihmisten kesken ei voi olla arvoasteikkoja, vaan vain Kristuksen armo merkitsee.

Täyskäännös merkitsee luopumista omasta ylemmyydestään ja kaikista niistä ajatuksista, että meistä voisi tulla jotakin erinomaista Jumalan valtakunnassa omien tekojemme kautta. Lapsenkaltaiseksi tuleminen tarkoittaa kaiken itseriittoisuuden kieltämistä ja nöyrtymistä samalle viivalle toisten kanssa. Voi olla, että Jumala on antanut jollekin valtavia hengellisiä lahjojaan mutta silti tällainen kristitty – olkoon hän kuinka näkyvästi esille tahansa –  on yhtä armonkerjäläinen kuin muutkin. Tämä on vaikea mutta tärkeä läksy oppia.

Jeesuksen tarkoittamassa lapsenkaltaisuudessa on toinenkin esille nostettava opetus: lapsi osaa ottaa lahjan vastaan ja nauttia siitä. Kun annamme lapsillemme jouluna lahjapaketin, he ottavat sen iloiten vastaan ja alkavat repiä lahjapapereita auki. He eivät mieti, ovatko arvollisia saamaan lahjan tai miten heidän pitäisi korvata se. He eivät ajattele, että heidän tulisi olla lahjan hankinnassa tai sen käyttämisessä yhteistyössä vanhemman kanssa. Sitä Jumala meille omille lapsilleen toivoisi. Kun Hän antaa meille pelastuksen, me voisimme ottaa sen iloiten vastaan ja nauttia siitä. Meidän ei tarvitsisi epäillä Jumalan taka-ajatuksia tai pitää lahjaa ”liian hyvänä uutisena”. Meidän ei tulisi miettiä, kuinka voisimme maksaa hänelle lahjan takaisin. Meidän tulisi lapsenomaisesti iloita siitä.

metsa

Masentunut tarvitsee Toivoa

Muutamia vuosia sitten en ymmärtänyt masentuneita ihmisiä. En ymmärtänyt, miten he eivät jaksa ajatella positiivisesti ja uskoa hyvää itsestään ja tulevaisuudestaan. En voinut käsittää, miten joku ei tahdo jaksaa nousta aamulla sängystään ja miten jollakin kaikki elämään liittyvä on harmaan ja mustan sävyn peittämää. Annoin tällaisille ihmisille neuvoja, kuinka heidän pitäisi toimia, jotta voisivat paremmin. Me olemme niin helposti toistemme yläpuolella, minä aikakin.

Sitten masennuin itse. En aluksi huomannut sitä. Harmaus alkoi täyttää sisintäni, elämänhalu katosi hiljalleen ja voimat hävisivät. Löysin itseni yhä useammin itkemässä elämääni ja sen toivottomuutta. Olin kokenut raskaita asioita yksi toisensa perään: vammautuminen, työstä luopuminen, talohuolet, huolet perheeseen liittyen, ongelmia avioliitossa ja muissa ihmissuhteissa, jatkuvat kivut. Luetteloa voisi jatkaa. Raskaat vastoinkäymiset kuluttivat henkisiä voimavarojani ja lopulta olin totaalisen uupunut, masentunut ja toivoton.

Masennus voi tulla elämäämme monella tavalla. joku joutuu kärsimään siitä koko elämänsä, ikään kuin syntymäkirouksena. Toinen saattaa joutua kokemaan kovia tragedioita ja niiden keskellä pinnistellessään uupuu. Kolmas taistelee itsensä kanssa, ollakseen parempi ihminen ja kristitty ja menettää toivonsa.

Masennukseen liittyy vahvasti toivon menettäminen. Masentunut ihminen ei jaksa nähdä tilanteessaan mitään hyvää ja pahinta on se, ettei huominenkaan näytä paremmalta. Itsemurha-ajatukset tulevat juuri siitä kuristavasta tunteesta, että tulevaisuus näyttäytyy siltä, ettei sitä jaksa elää.

Oletko laittanut merkille, miten useasti Jumalaa kutsutaan toivon Jumalaksi? Toivo on valtavan tärkeä voimavara ihmisille ja kristitylle se on sitä mitä suuremmassa määrin. Toivoa vastaava kreikan kielen sana on elpis, joka tarkoittaa ”katsoa tulevaisuuteen iloisesti odottaen ja luottaen.” Apostoli Paavali jopa rukoili Rooman seurakunnan puolesta, että heillä olisi runsas toivo (Room. 15:13).

Meidän toivomme tulee siis siitä näkymättömästä mutta varmasta todellisuudesta, että Jumala on olemassa ja Hän hallitsee kaikkea. Tämä Jumala rakastaa sinua ja Hän haluaa lahjoittaa sinulle runsaan toivon keskelle omaa toivottomuuttasi. Miten Hän sen tekee? Hän pyytää sinua lukemaan Sanastaan kaikkia niitä lupauksia, jotka ovat tarkoitettu juuri sinulle. Jumala on antanut sinulle satoja lupauksia koskien sitä, että Hän rakastaa sinua, on läsnä elämässäsi ja johdattaa sinua. Hän on luvannut avata ylitsepääsemättömät esteet, kääriä pimeyden kuin verhon ympäriltäsi ja jopa kääntää kurjimmatkin asiasi palvelemaan sinun parastasi.

Vaikka tämä päivä näyttäisi synkältä ja huominen mahdottomalta, sinulla on yllätyskortti nimeltä Jeesus Kristus. Älä ollenkaan usko, että elämässäsi viimeisen sanan sanovat menneisyytesi, väärät valintasi, kurja kohtalo, hankalat ihmiset tai onnettomat olosuhteet. Jospa näkisimme mikä kirkas tulevaisuus meitä odottaa! Ehkä jo huomenna.

”Minä tiedän millaista
pimeässä on:
siellä ei näe mitään
ei edessä aukeavia näköaloja
ei ystävää vierellä
ei seuraavaa askelta
ei edes lampun kytkintä
loistavasta tulevaisuudesta
puhumattakaan”

IMG_5184

Ahdistukset synnyttävät lohduttajia

Raamattu valmistaa meitä ahdistuksiin opettamalla, että niitä tulee olemaan uskovien elämässä. Psalmeissa on tästä hyvä kuvaus: ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä” (Ps. 34:20). Kärsimyksestä on käytetty hebreankielistä sanaa ra, joka tarkoittaa ”pahaa, onnettomuutta, tuskaa, ilkivaltaa, surua, vaikeuksia, murhetta”. Kärsimys pitää sisällään siis oikeastaan kaiken sen, mitä ihmiselle voi tämän elämän aikana tapahtua.

Jumalan ihminen ei kärsi turhaan. Kärsimyksemme tuntuvat kyllä monesti toivottomilta ja liian tuskaisilta kestää, mutta Jumala käyttää niitä työstääkseen meitä. Hebrealaiskirjeen mukaan Jumalan rakastava kuritus saa meissä aikaan synnistä luopumista ja osallisuutta Hänen pyhyyteensä.

Haluaisin nyt kuitenkin tarjota toisen näkökulman kärsimyksen tarkoitukseen. Siitä Paavali opettaa 1. Korinttilaiskirjeen 1. luvussa. Hän kertoo siinä kokevansa suunnattomia ahdistuksia, jotta osaisi suhtautua myötätunnolla toisiin kristittyihin ja lohduttaa heitä.

Kristuksen seurakunta tarvitsee tänään niitä kärsimysten ja ahdistusten karaisemia kristittyjä, jotka osaavat lohduttaa toisia ahdistuneita. Tällaiset kokeneet kristityt eivät anna helppoja elämänohjeita tai yläpuolelta tulevia viisauksia vaan osaavat asettua kärsivän rinnalle.

Valmistaako Jumala sinusta tänään lohduttajaa? Toisin sanoen, oletko keskellä sellaisia ahdistuksissa, joista et tahdo selviytyä? Ahdistuksen koulussa löydät suuremman, armollisemman ja rakastavamman Kristuksen. Tulet huomaamaan, kuinka sinua kannetaan vaikeuksien läpi huolimatta omasta epäuskostasi, heikkoudestasi ja ongelmistasi.

Lohdutuksen sanomasi on henkilökohtaisten ahjojesi jälkeen kirkas: vaikka kaikki muu murtuu ja katoaa, Kristus jää. Hän tulee jokaisen kärsivän luokse syvimmän surun hetkellä, lohduttaa, auttaa ja vahvistaa. Tätä sanomaa kärsivä seurakunta kipeästi tarvitsee. Se tarvitsee myötätunnon valtaamia ihmisiä.

SAMSUNG CSC

Evankeliumi särkyneelle

Oletko kokenut elämässäsi sellaista särkymistä, ettet jaksanut enää uskoa parempaan huomiseen? Oletko ajatellut olevasi epäonnistumisiesi takia Jumalan hylkäämä?

Monet Raamatun pyhät ovat särkyneet niin, että palasia olisi inhimillisesti ollut mahdotonta korjata. Myös kirkkohistoria todistaa miehistä ja naisista, jotka joutuivat käymään epäinhimillisiä murtumisen teitä – ja juuri näitä ihmisiä Kaikkivaltias Jumala käytti tahtonsa toteuttamiseen.

Yritän tässä puheessani puhua avoimesti ja rehellisesti kaikille epäonnistuneille ja eheän elämänsä menettäneille. Joskus särkyminen on tienä syvempään eheytymiseen. Evankeliumi on aina mitan täyttämättömille.

Jos saisin opettaa vain yhden opetuksen, se olisi tämä.



Luento pidetty Tampereen raamattukoululla 9.10.2017.

huurrekukka

Miksi moni luopuu uskostaan?

Monen kristillisyyden keskellä eläneen ja siitä luopuneen ihmisen kertomus on tämänkaltainen: ”Ei minusta ollut siihen. En onnistunut olemaan riittävän hyvä. Yritin muuttua paremmaksi mutta epäonnistuin jatkuvasti ja lopulta luovutin. Oli helpompaa olla yksin kuin toisten tuomitsevien katseiden alla.”

Tällainen kristitty on elänyt lainomaisen kristillisyyden piirissä. Se ei ole harvinaista, sillä erään arvion mukaan 90% Suomen kristityistä elää lainalaista uskoa. Tämä on hurja väite ja perustelen sitä hieman.

Lainalaiseen uskoon kuuluu se peruskäsitys, että Jumala siunaa ihmistä sen mukaan, kuinka hän elää. Siinä ajatellaan, että Jumala on antanut kristityille armonsa ikään kuin ”alkuvoimaksi” ja on ihmisestä itsestään kiinni, kuinka hän tuota armoa tai voimaa käyttää. Ihmisen on määrä joko varmistaa pelastustaan tai ansaita syvempää hengellistä elämää omilla päivittäisillä valinnoillaan. Nämä valinnat koskevat synnistä luopumista, antautumista ja hengellisen elämän harjoittamista.

Tällainen on kristinuskon muuttamista yleisuskonnoksi. Monet väsyvät ja jättävät Jeesuksen siitä yksinkertaisesti syystä, etteivät todella ole kuulleet raamatullista evankeliumia. Siis sanomaa Jeesuksesta ja Hänen työstään meidän hyväksemme.

Kristinusko muuttuu raskaaksi, kun siitä tulee vaatimus. Ei usko ole yhtä kuin sääntöluettelo ”karta tätä, tee noin”. Usko on elävää yhteyttä Jumalan Poikaan. Se yhteys annetaan lahjaksi, joka päivä. Kristus vaatii ainoastaan köyhän sydämen, jonne Hän voi tulla asumaan.

Kun lainalaisessa uskossa korostuu ihmisen tekeminen, raamatullisessa uskossa korostaa Kristuksen tekeminen. Jospa uskoonsa väsyneet saisivat kuulla sen sanoman, joka tuottaa iloa. Jospa he kuulisivat, että ei ole mitään mittaa, mikä heidän tulee täyttää. Jospa he kuulisivat, että Jeesus haluaisi vain rakastaa heitä ja antaa heille yltäkylläisen elämän.

Ja kyllä, tämä armon käsittämätön rikkaus mullistaisi silloin ihmisen koko maailman.

Miksi ajattelen, että kristikansa elää pitkälti lainalaisuudessa? Siksi, että seurakunnista puuttuu se armon tuoma elämä, joka synnyttää herätyksen. Samasta syystä seurakuntien ulkopuolella on tuhansia ja tuhansia uskoonsa väsyneitä ihmisiä.

jarvi